Asuin pikkupoikana Inkeroisissa 1960-luvun alkuvuosiin saakka. Viimeksi asuimme Lehmustiellä sillä omakotialueella, jonne mennään Okatietä pitkin. Kaikki talot olivat samananäköisiä ja niissä asui Tampellan työntekijöitä. Lapsia oli siihen aikaan todella paljon. Alueen reunassa oli silloin vielä ruokakauppakin. Kavereiden kanssa rapsutettiin jostain talon seinustalta pikeä ja pureskeltiin sitä purukumina. Isommilla pojilla oli kaatopaikan luona olleella lammella itse kyhätty lautta. Talvella hiihdeltiin pellolla ja tehtiin lumeen tunneleita. Yhdellä pojalla oli hieno polkuauto, josta kaikki muut pojat olivat kateellisia. Jollakin perheellä oli autona Dyna Panhard, jonka vinkuva ääni kuuluu korvissani vieläkin. Joidenkin autot olivat vielä sitä mallia, joka vedettiin etupuskurissa olleella kammella käyntiin. Mieleen on jäänyt eräs nuori mies, jonka toinen käsi oli puukäsi.
Kävin viime kesänä ajelemassa omakotialueella. Talot näyttävät edelleen samalta. Oli outoa, että missään ei näkynyt yhtään lapsia ja muutenkin oli aavemaisen hiljaista.
Jos jollekin tulee joitakin omia muistoja mieleen noista minun Inkeroisten vuosistani niin olisi kiva lukea niitä täällä.
Kävin viime kesänä ajelemassa omakotialueella. Talot näyttävät edelleen samalta. Oli outoa, että missään ei näkynyt yhtään lapsia ja muutenkin oli aavemaisen hiljaista.
Jos jollekin tulee joitakin omia muistoja mieleen noista minun Inkeroisten vuosistani niin olisi kiva lukea niitä täällä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kirjoituksesi on hyvä ja lämminhenkinen. Ihme ettei se nosta esiin aikalaisten nostalgisuutta?
Inksa silloin "hyvään aikaan" oli hellekesäisin melkoinen paratiisi.
Herkkävaistoinen kulkija vieläkin rekisteröi hellepäivän iltana jotain erityistä hyvää.
Omat kossivuosien maisemat niin kaukana täältä; lähes erämaa maisemissa.
Kehn estottomasti Mazzion hienoa kirjoitusta.
Viestisi oli mukavaa luettavaa.. Meillä on mieheni kanssa ns. kakkosasunto Pajutiellä. Miehen vanhemmat sitä asuttavat nykyään paljolti viikonloppuisin.
Autioitumiseen varmaan on syynä se, että talot ovat alueella pienehköjä. Nykyään kun vaaditaan paljon tilaa perheille. Työllisyys tilannekin taitaa olla vähän erilainen.
Kirjoittele ihmeessä lisää, jos vaikka tuttujakin olisi. itse en siellä muuten ole asustellut mutta nuo miehen sukulaiset ovat sieltä kotoisin.
Näin ensimmäisen elokuvani elokuvateatteri Terholassa. Se oli joku mustavalkoinen Ohukainen ja Paksukainen tai vastaava hupielokuva. Hämärä mielikuva on myös siitä, että olisin nähnyt siellä Lumikin ja 7 kääpiötä.
Kavereiden sukunimiä on jo unohtunut, mutta etunimiä muistan. Kari, Ari, Teuvo, Anu, Paula, Pirjo. Missä lie nykyään ovat. Pirjo taisi siskonsa kanssa muuttaa Heinolaan isänsä työn mukana.
Alueella kasvoi siihen aikaan paljon hopeapajuja. En huomannut niitä viimeksi. Täytyy varmaan ensi kesänäkin käydä siellä ja tarkistaa pajutilanne. Omakotialueella on tavallaan aika pysähtynyt, kun talotkin ovat lähes entisellään.
Minun lapsuudessani oli omakotialueella melkein kaikkien perheiden äidit vielä kotona. Lapsia oli todella paljon ja muistan hyvin, miten minuakin tultiin joskus hakemaan leikkeihin isolla poikaporukalla ja melkein kaikki leikit olivat ulkona.
Mukavia juttuja tällä Mazziolla. Olen itse asunut Anjalankoskella vasta 10 vuotta, joten en tiedä noista ajoista mitään. Kummallista, ettei tämä ketju ole saanut enemmän suosiota.
Sitä, kun tuota 40v ajattelee:
Silloiset lapset ovat nyt 50-60 vuotiaita.
Kaikilla ei varmaan laajakaistaa.
Jos on, harvempi kai eksyy kuitenkin
tähänkin keskustelunavaukseen.
Jospa joku avaa keskustelun: 30v sitten.
Olisikohan enemmän muisteloita?
Todella mielenkiintoista olisi lukea enemmänkin muisteloita 40v takaa.
Saisi Anjalankosken kaupunki laittaa omille sivuilleen keskustelupalstan. Ei tätä paikkaa moni tiedä.