Vieläkö joku oikeasti uskaltaa ostaa?

Jos rahaa ja tarvetta on niin ostaa varmasti.
Perseaukiset ei nyt ostele muutenkaan mitään. Valittavat vain nettipalstoilla kun oma elämä ja kaikki muukin on päin peetä.

- omistusasujalla ajatus kantaa myös ensi kevättä pidemmälle, vuokraluuserilla ei

- 20-25 vuoden laina-aikaan mahtuu aivan varmasti sekä koron nostoja että laskuja, joten on turhaa jäädä kyttäämään matalien korkojen aikaa

- ostetaan silloin kun on tarvetta, pitkä himmailu saattaa kostautua pahasti (kuten tuhnut ovat karvaasti saaneet kokea), koska pitkällä tähtäyksellä asuntojen hinnat nousevat, vaikka välillä tultaisiinkin alas (tätähän ovat tuhnut itsekin mainostaneet, vaikkakaan itse
asiaa täysin ymmärtämättä; jopa edellisen nousukauden huippuhinnoista on tultu ylös)

- työmarkkinoilla ei taida enää koskaan ajat entiset = "ikityöpaikka", samalla työnantajalla ja samalla koulutuksella, ammattikoulusta hautaan, palata - jos tätä jää murehtimaan, saa murehtia loppuikänsä... ja siinä sivussa lihottaa vuokranantajaansa yli tarpeen

- vaikka ei taida palstan tunhuilla olla hirveästi pelkoa työpaikan menettämisestä ... sellaista, mitä ei ole, ei voi menettääkään

- jostain ihme syystä vuokraluuserit aina vertaavat jenkkilään, vaikka vertailukohta löytysi ihan naapurimaasta... katsokaapa Moskovan hintatasoa ja miettikää, miten käy, jos sikäläiset, nyt ylimääräiset rahansa asuntoihin sijoittavat, keksivätkin rahojensa riittävän Helsingiksi kutsutun kyläpahasen ostamiseen...

Mutta ei todellakaan velkarahalla!

Minulla ei liioin cashia ole, joten minä yritys muutetaan halvempien asuntojen ja matalamman verotuksen maahan!

Olen elintasopakolainen!

Ostettiin oma asunto viime huhtikuussa 2006, lainaa alle 140000, 25 vuoden maksuaika. Ylimääräisten lyhennysten ansiosta, lainaa jäljellä 126000. Rahaa on tullut hyvin, on tehty remonttia ja säästöönkin on jäänyt. Kummallakin vakityöpaikka. Taloudessa 3 vuotias tytär ja lisää tulossa elokuussa.

Kaikki näytti hyvältä, kunnes työnantaja yllättäen ilmoittaa yt-neuvotteluista. 6 viikkoa odottelua ja jännitystä ilmassa, löytyykö firman sisältä muita töitä jne. Haku päällä toki muuallekin. Vaikka työt nykyisen firman palkkalistoilla jatkuisivatkin, etsin työpaikkaa muualta. Johdon luottamusta ei enää ole.

Päänuppi on aika tyhjä ja vitutus välillä melkoinen. Toisinaan, en välitä paskan verkaa koko yt-neuvotteluista. Jos työt loppuu, sitten loppuu. Ja asuntokin kyllä tällä seudulla kaupaksi tarvittaessa nopeasti menee.

Eihän sitä asuntoa ikinä saa ostetuksi, jos koko ajan pelkää työttömyyttä. Tänä päivänä on totuttava siihen ajatukseen, että vakituisia työpaikkoja ei enää tule ja on oltava valmis tekemaan erilaisia hommia.