Kaipaisin neuvoa kuinka saada äitini lopettamaan navetalla käymisen.
Hän on hoitanut noin viisitoistapäisen karjan lypsämiset ja viiden - kymmenen mullikan ja vasikan syöttämiset jo vuosien ajan veljeni eron jälkeen.
Veli sanoo, että äiti ei lopeta vaikka hän on käskenyt. Tosin ei talossa ole emäntäehdokasta, joka sinne hommiin kykenisi.
Äiti taas tekee ne hommat, koska "muuten elikot kärsii", kun veljestä ei yksin niihin hommiin ole.
Äidillä on ikää 72 vuotta ja nivelet vaivaavat todella, sekä homepölykeuhko on todettu jo aikoja sitten.
En viitsisi painostaa äitiäni enempää. Olen pyytänyt häntä esim. antamaan päivämäärän veljelle, mihin mennessä ratkaisuja on löydyttävä eli päivä jonka jälkeen äitini ei sinne töihin mene.
Ko. henkilöt asuvat omissa talouksissaan ja äidilläni on riittävästi työtä omassa taloudessaan ison puutarhan kera kuin myös isästäni huolehtiminen.
Pattitilanne joka ei helpotu, ellei karjataloudesta luovuta. Nykyinen isäntä, eli veljeni, on ennenkin käynyt tilan ulkopuolella töissä ja pelto sekä metsä elättäisivät kyllä yhden ihmisen.
Neuvoja, kiitos!
Hän on hoitanut noin viisitoistapäisen karjan lypsämiset ja viiden - kymmenen mullikan ja vasikan syöttämiset jo vuosien ajan veljeni eron jälkeen.
Veli sanoo, että äiti ei lopeta vaikka hän on käskenyt. Tosin ei talossa ole emäntäehdokasta, joka sinne hommiin kykenisi.
Äiti taas tekee ne hommat, koska "muuten elikot kärsii", kun veljestä ei yksin niihin hommiin ole.
Äidillä on ikää 72 vuotta ja nivelet vaivaavat todella, sekä homepölykeuhko on todettu jo aikoja sitten.
En viitsisi painostaa äitiäni enempää. Olen pyytänyt häntä esim. antamaan päivämäärän veljelle, mihin mennessä ratkaisuja on löydyttävä eli päivä jonka jälkeen äitini ei sinne töihin mene.
Ko. henkilöt asuvat omissa talouksissaan ja äidilläni on riittävästi työtä omassa taloudessaan ison puutarhan kera kuin myös isästäni huolehtiminen.
Pattitilanne joka ei helpotu, ellei karjataloudesta luovuta. Nykyinen isäntä, eli veljeni, on ennenkin käynyt tilan ulkopuolella töissä ja pelto sekä metsä elättäisivät kyllä yhden ihmisen.
Neuvoja, kiitos!
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mitäs sinä tykkäisit kun sinun asioihisi puututtaisiin.
Äitisi menee kirjoituksesi perusteellasi vapaaehtoisesti navettaan.
Onko tässä taas kaupunkilainen tietää miten maalla pitää elää ja työskennellä.
Pahimmillaan äitillesi käy huonommin jos se lopettaa päivittäiset rutiinit , kuolee pois, kun elämältä loppuu tarkoitus!!!
Tollasii täält osasin odottaakin...mutta missä viipyy _kokemusta_ omaavien ajatukset?
Ei äitisi ainoa ole, jolle tuo navetassa käynti on tullut elämäntavaksi. Ei hän siitä luovu vasta kun pakon edessä eli kun ei tolpillaan pysy tai veljesi pistää elikot korkealaitaiseen. Ei tuo lehmien pito nykyään tuon kokoisessa yrityksessä ole erityisen kannattava, joten helpoin ehkä on, että veljesi luopuu eläinten pitämisestä.
Jos väkisin yrität hänet poistaa rakkaiden ammujensa parista, saat itsellesi vihamiehen ja saataapa olla, että äitisi tuon jälkeen romahtaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vapaaehtoisesti hän siellä käy ja nuo arkipäivän rutiinit saavat kokemaan hänet itsensä tarpeelliseksi ihmiseksi.
Aivan, mitä on vapaaehtoisuus jos ihminen itse sanoo, että ei tulis ikävä vaikka liha-auto noutais elikot heti?
Uskoisin, että hän ottaa eläinten huonon pidon kontolleen, jos ei enää siellä käy.
Hänellä riittää kyllä arkipäivän rutiineja omassa taloudessa leipomisesta, lämmittämisestä, marjoista, kasvimaasta, sienestämisestä ja säilömisestä ja ruuanlaitosta sekä isästä huolehtimisesta...
Väkisin ei voi mitään tehdä.
Sehän tässä surettaa kun ihminen ei saa/voi/osaa nauttia eläkevuosistaan. En ole ainut sisarus tällä asialla!
Kiitos asiallisesta vastauksesta!
että hän kohtelee eläimiä huonosti? Hänhän saattaa olla väsynyt työhönsä, eikä jaksa hoitaa elikoita. Eikö hän voisi lopettaa karjanpidon ja jatkaa muussa työssä?
Varmaankin väsynyt työhönsä, kun ei jatkajaakaan tiedossa ja kyseessä 1700-luvun alusta saman suvun hallussa ollut tila.
Huono kohtelu johtuisi osaamattomuudesta ja asenteesta, esim. tarkkuus ruokinta-ajoista, hygieniasta jne.
Osaamattomuudella tarkoitan sitä, että muinoin opeteltu lypsäminenkin on jo unohtunut. Toinen ei taas halua edes opettaa, lopettaa kyllä.
Uskon, että veli harkitsee muitakin elinkeinoja kuin maitotilallisena olemista. Eriasia on, tuleeko ratkaisu ajoissa vai sitten kun toinen on työuupumuksen takia pitkällä sairauslomalla ja toinen luutarhalla. Vääjäämättä isä menisi perässä.
Surullinen muta yleinen tilanne. Toivon veljellesi jaksamista ja "emäntää" joka voisi auttaa tilan töissä. Sääli lopettaa jo vuodesta 1700 luvusta asti ollutta suvun tilaa. Tiedän että sinua vaivaa veljesi ja äitisi puolesta
Enpä paljon reteilisi sillä, että tila on ollut 1700-luvulta lähtien suvulla. Se ei ole aika eikä mikään! Eihän siinä ajassa ehdi vielä syntymään edes tunne siteitä.
Sitten voit kehuskella kun tulee 500v. täyteen samalla suvulla! Itselläni 594v vanha sukutila. Ollut suvullani alusta asti.
Reteilinkö? Onko itsetunnossasi vikaa?
Oli tarkoitus ilmentää veljeeni kohdistuvia paineita.
Tunnesiteitä - niitä ei voi sivulliset koskaan arvioida.
*taidanpa mennä lekuriin äitini kera ja sanoa arvon tohtorille jot äidilläni on työuupumus!*
Kyllä tuo työnteosta luopuminen monelle viljeljälle ja emännälle on todella vaikeaa.He ovat eri sukupolvea kuin me, jotka eläkkeelle päästyämme kyllä kehittelemme kaikenlaisia aktiviteettejä, mm. matkailua.
Tiedän eräänkin vanhanisännän.Täytty juuri 70 vuotta ja ollut eläkkeellä 10 vuotta. Jokaikinen aamu hän ajaa autolla noin 10 km kirkonkylän OK-talosta ja auttelee noin 40 vuotiasta poikaansa.Kaikenlaista rakennusten korjausta, viljan siirtoa, toukotöissä ja puinneissa auttamista. Poika on ihan nykyaikainen ihminen, hommat ovat hyvin hanskassa, mutta vaari vaan haluaa aina jotain nyppiä, ei aika kulu lehteä lukiessa siellä taajamassa.Näinkin se on ehkä ymmärettävä. Oma isäni on 85 v. ja vaikea häntäkään on töistä irti pitää, aina haluaa autella voimiensa mukaan. Työnteon kieltäminen on vihoviimeinen teko, kyllä vanhakin ihminen haluaa hyväksyntää myös hyödyllisenä toimijana.
Me vaan olemme erilaista sukupolvea, eläneet yltäkylläisyydessä. Heidän sukupolvensa on nähnyt puutteen ja kurjuuden ja niin "lorviminen" ja tuhlailu on heille täysin vieras käsite.
vastuu on täysin veljelläsi. Jos kerran ei karjaansa pysty hoitamaan tulisi karja laittaa pois. Helppoahan se on olla, kun äiti hoitaa. En kuuna päivänä antaisi iäkkään äitini hoitaan töitä, jotka kuuluisivat minulle. Taitaa käydä niin, että homma menee samaan malliin niin kauan, kun äitisi pysyy jaloillaan!! Veljesi käyttää äitiänne hyväkseen!!!
sulla taitaa olla nestettä päässä?
Vai oikein alusta asti, eiköhän toi maa ole valmistettu jo hiukka aikaisemmin?
IDIOOTTI!!!!!!!!!
niin kuin isäni joskus aikoinaan: Ihmiset on tärkeämpiä kuin maat ja talot. Ei sellaisella sukutilalla ole mitään arvoa missä vanhan ihmisen täytyy kärsiä. Kannataa yrittää puhumalla ja taas uudelleen puhumalla saada veli luopumaan karjasta.
sillä meillä vanhan isännän ei tarvitse edes ajaa sitä kymmentä kilometriä aamuin illoin - pappa asuu meillä!
On nyt kolmatta vuotta eläkkeellä ja tytär jatkaa tilanpitoa...minä sen tyttären miehenä nyt toista vuotta. Tottahan meillä remonttia tehdään koko ajan, siinä pappa on korvaamaton apu (itse käyn tilan ulkopuolella työssä, emäntä hoitaa lypsykarjan ja minä auttelen sitten muissa töissä minkä ehdin). Viime kesänä sain sentään tehdä kylvöt ja puinnit, mitä nyt vähän neuvoa kysyin.
Mutta silti olen sitä mieltä, että kyllä meillä saisi käydä auttamassa ja tekemässä remonttia VAIKKA ASUISI JOSSAIN MUUALLA.
Jos veljesi ei hoida eläimiä kunnolla tee ilmoitus eläinsuojeluviranomaisille, vaikkapa eläinlääkärille. Eiköhän äitisi ole jo tarpeeksi kauan töitä tehnyt ja aika siirtyä ansaitulle vapaalle.
saa elinikäisen vihamiehen Äidistä ja isästä ja veljestä. Samalla voi sanoa hyvästit tuleville perinnöille.
ei oikeuta kohtelemaan eläimiä huonosti.Tarkkailun alle vaan kylmästi ilman sääliä.
Vääjäämättä tapahtuu, että jonain päivänä äiti ei enää jaksa ja loppukin terveys on mennyt.
Seurauksena siitä eläintenhoito heikkenee edellä kuvatusti. Mitään tarkastuksia en sitä ennen aio aiheuttaa, eikä todella ole perusteitakaan!
Vasta syksyllä eläinlääkäri kera eu- immeisen kävivät toteamassa, että rehu riittää lehmille talven yli. Varmaan samalla on silmäilty rutiininomaisesti muutenkin olosuhteita.
Kyllä tuollaisten vanhojen mummojen hoidossa lehmät ovat jopa paremasa jamassa kuin noissa sadan lehmän yksiköissä, joissa niitä pidetään vain koneina, jotka älyttömän väkirehun syötön takia lähtevät 4-6 tuotantovuoden jälkeen korkealaitaiseen ja sarastavat usein hyvinkin paljon johtuen epäinhimillisistä tuotantotavoitteista.
Pienissä yksiköissä lehmät ovat yksilöitä, hoitajalleen usein parhaita kavereita, joita harjataan ja joille jopa puhutaan.Ovat myös huomattavasti pitkäikäsempiä, parhaat yksilöt ovat tuotannossa jopa yli 15 vuotta.
Että ei nyt turhaan mustamaalata näitä usein varsin vaatimattomissa oloissa lehmiä pitäviä, usein eläin kuitenkin voi niissä kaikesta huolimatta paremmin.
Niin montaan laista on lehmän lypsäjää oli karja koko mikä tahanssa.Meillä on yli sata elikkoa navatalla ja joka elikon tietää kaikki jotka siellä käy ja suurimman osan nimeltään. Niin kesyjäkin ovat että lomittaja valittaa että syövät vaatteet päältä ja puskevat päätä kainaloon että rapsuta nyt lissää.
Tuotoskin on ihan ok jos ei huippujen huippi niin ei ihan alle rimankssan. Solut alle ke solut alle 120000 koko viime vuoden ja ut hoidettu 2kpl koko vuonna. Et ei ne asiat ole remapallaan kaikilla "tehtaillakaan".
Tässäkin asiasaa on varmaan ne kaikki muodot hoidossa olemassa.
Mutta varsinaiseen asiaan.
Anna äitis käydä navetalla niin kauan kun tuntee jaksavansa ja se on hänen oma tahtonsa. Puhu veljesi, äitisi ja isäsi kanssa asia selväksi. Miten kauan ne elikot kuka jaksaa ja tahtoo kukakin hoitaa ja mitä niiden tilalle sitten joskus.
Onhan se tietysti olemassa ns tilasokeuskin..siis ettei nää missä mennään ja mikä on hyvin ja mikä ei.Mutta jotenkin tuli kuva että äitis on aika virkeä ihminen kun puutarhankin hoitaa ja oman talouden ja kai veljeskin siin sivussa ainakin osin.Sitä pohjalta tuntuu että sillon on muuten virkeä ja aktiivinen vaikka ikää onkin.
Olen vaan tässä vuosien varella nähnyt tapauksia että kun ihmisen on pakolla luovuttava siitä tutusta ja turvallisesta missä on elänyt ja mikä on oikeesti koko elämä niin siinä menee henki ja aika äkkiäkkin jos huonotuuri on.Ensin käy henkisen puolen päälle ja kohta kolottaa ja pakottaa vaikka mistä ja kohta onkin sairaala edessä ja se kierre vie hautaan.
Yks mahdollisuus vois olla että vähentäs niitä elikoita pikku hiljaan pois vaikka esim möis sonnivasikat vaikka välitykseen tai naapuritilalle.Helpottashan sekin jo jotain.
Älä pakota ketään mihinkään. Saat vaan pahan mielen kaikille ja turhaan riitaa suvun välille.
Tilalla on varmaan käynyt eläinlääkäri normaalilla hoitkäynillä.JOS siellä olis jotain vialla olis hän siihen puuttunut.Eli turhalla eläinsuojeluilmoituksella munaat vaan ittesi.
Jos taas maidossa tai lihoissa olis vikaa niihin olis meijeri tai teurastamo puuttunut.
EU-tarkastajat tarkastaa sen mikä millonkin on asiana,eikä juuri muuta.Mutta jos asiat olis olleet todella rempallan olis kai nekin siitä huomauttaneet.
En muuta osaa sanoa kun että puhu ja kuuntele ja toimi sen mukaan.Älä pakota ketään mihinkään.
Äitini ei ole "pakolla luopumassa" mistään, vaan haluaa jo terveytensäkin vuoksi luopua navettareissuista.
Hän kävelee kilometrin suuntaansa (4km/pv) metsätietä ja pellonreunan polkua, jos ei ole ollut lumipyryä...silloin matka hiukan pitempi. Hiljattain susien liikkuessa lähistöillä hänellä oli kalikka aseenaan varmuuden vuoksi.
Terveyden romahtamista ei tarvitse pelätä, se on jo romahtanut ja henkisesti häntä helpottaisi päästä noihin em. kotiaskareisiin yksistään.
Ennen äiti ei kiroillut ja tiuskinut saati sitten ollut itkuinen tilanteen manaaja...
Joku mainitsi välien riitaantumisen ja perinnönmenetyksen - hitot siitä, henkilö on tärkeämpi!!! Jos tässä perintöä hinkuisi, niin antaisi tilanteen olla, kylmästi ironiaa käyttääkseni.
EN ole aikonut mitään perättömiä kanteluja tehdä, ENKÄ riitaa haastaa.
Todellakin haluan (kuten muutkin sisarukset!) äitini nauttivan loppuelämänsä arkirutiineista kotonaan enkä nääntyvän navettaan!
Tilannetta aion selvittää sisarusten keskeisellä keskustelulla ja mahdollisilla keinoilla aputyövoiman pestaukseen tai neuvotteluun karjan/hiehojen ja sonnien vähennyksellä tms.
Lisäksi varataan aika lääkärintarkastukseen, sillä eihän tervaskannot lääkäreissä käy, jollei mikään vaivaa niin paljoa että sängynpohjalle jää!
*edelleenkin ajatukset asiasta tervetulleita!*
Niin ja kiitos asiallisista vastauksista!
Eipä ole selvinnyt, missä päin Suomea tuo tapahtuu, mutta ainakin Etelä-Suomessa, siis A-B-alueella, lehmien pito on lähinnä elämäntapa, siis työtä, jota tekevät talkoohenkiset ihmiset. Monet ovat näillä maisemin pistäneet lehmät korkealaitaiseen, koskapa on jo ansaittu karjatilastatus muutamiksi vuosiksi, joka takaa korkeammat tuet peltoviljelylle.
Eli tuossa valossa aika vaikea ymmärtää veljeäsi, joka kertomasi mukaan käy työssä tilan ulkopuolella. Että hänen kanssaan vakava keskustelu, ei hän noista lehmistä luopumalla ainakaan taloudellisesti menetä mitään ja kesäduunit rehunteon muodossa vähenevät oleellisesti.
"Nykyinen isäntä, eli veljeni, on ennenkin käynyt tilan ulkopuolella töissä ja pelto sekä metsä elättäisivät kyllä yhden ihmisen."
Tuo lause tarkoittaa, että on joskus käynyt, mutta ei nykyään.
Siskoni onkin ehtinyt kertoa jo tärkeimmät asiat ja olen näistä asioista jokseenkin samaa mieltä. Todellakin jos se navetalla käynti oli joskus hänelle "terapiaa" niin ei se sitä ole ollut pitkään aikaan, mikä on selvinnyt kun siellä käy kylässä. Ja todella tiedämme, mistä puhumme..
Koska itsekin paskaa lapioineena, eli lomitushommissa varttikesäisenä vuonna kivi ja vasara aloittaneena tiedän, että homma on himppasen rankkaa verrattuna moniin muihin töihin, mutta ei niin rankkaa, ettei nuorena ja terveenä jaksaisi sitä painaa.
Mutta n. 73 vuotias, 18 vuotiaasta navetalla aamuin illoin, sairaana ja vähemmin sairaana töitä tehnyt, kakarat ohessa kasvattanut,kaikki talon emännän työt tehnyt saattaa kokea asian jo muunakin kuin "terapiana". Ne lomatkin olivat melko lyhyitä työuraan nähden ja mikä on tässä on myös kornia, niin eihän eläkeläinen mitään lomia tarvitse..
Mutta yhteiskunnan kannalta asia menee just hienosti! Suoraan mummo töistä hautaan, mahdollisimman vähillä yhteiskunnan tuilla ja kuluilla. Ja jos me olisimme ahneita perinnön odottelijoita, niin eipä tännekään kirjoiteltaisi..
Mutta mielestäni eläkeläiselle pitäisi suoda edes vapaus valita, tekeekö (apu)hommia, puuhastellen jaksamisen mukaan tai ei tee yhtään mitään, koska oma työosuus on todellakin tehty!
Ei niin että hän joutuu ottamaan vastuun töiden hoidosta, kun toinen haluaa mielummin käydä risteilyillä, kursseilla, reissuilla, kilpailuissa ym. tapahtumissa ja kissanristiäisissä ilmoittaen että: "Nyt en ehdi illaksi/aamuksi navetalle, tee sinä. Tulen sitten huomenna." Tämä ei ole yksi tai kaksi kertaa kun näin on käynyt. Ja lomittaja ei tule paikalle...
Olen sitä mieltä että tästä keskustellaan hänen kanssaan aluksi ja muuta mahdollisuutta ei ole, kun karjan lopettaminen, koska karjanpito ja vastuunotto ei vaan kaikilta onnistu.
Arvasinhan, ettet malta olla tykittämättä...taidanpa todella joutua sitä keskustelua rauhoittelemaan välillä!
Ikävä totuus tässä jutussa on, jot todellakin tilan isännällä ei ole minkäänlaista järjestelykykyä oman ajankäyttönsä kanssa!
Jos äiti olisi "lomaillut" sen verran kuin veli,
niin jaksaiskohan yhtään paremmin, tiie sit.
Mut tosiasia kuitenkin, ettei äiti ole pitänyt ainakaan viiteen vuoteen lomaa kuin päivän verran...oli sairaana tai ei.
Luulenpa että rankinta jutussa on juuri se, kun vanhempien vuosikymmenien raataminen valuu ainakin yhdeltä tärkeältä osaltaan tyhjiin.
Ei tilaa vielä ole menetetty, mutta tulevaisuudessa tuottavuus on hankittava pelloista ja metsistä ja ulkopuolisen työnantajan keikoista tms.
Kun tuo tilannne kerran on tuollanen että äiti on ikilomittaja ja tuuraaja jolla ei ole pyhää ei arkea ja tilan voimissaan oleva isäntä kollittaa jos missä misuja tms vahtaamassa (sillä sitä se varmaankin käytänössä on)niin ei tuossa ole mitään älyä eikä järkeä.
Ei tästä puhumatta ja pelkään pahoin riitelemättä selviä,mutta asialle on todellakin tehtävä jotain.
Äiti olisi nyt saatava ennen kaikkea tajuamaan oma etunsa ja tilanssa.Mitenkä ois jos soittasitte kunnan kotisairaanhoitoon ja kertositte tilanteen sinne..on väsynyt ,kiukkunen ,kipujakin on,ei ole tehty hänelle kuuluvaan vuosikontrollia koko terveydentilasta kai millonkaan(verikokeet,eeg, ja lääkärin vastaan otto tietty).Ja ennen kaikkea tuo työn määrä ja tilanne yleensä.
Ainakin sillon kun oma äiti alkoi sairastaa ja ei lähtenyt lääkäriin soitin ja pyysin kotisairaanhoitoa käymään ja kartottamaan tilanteen ja tulin ittekin paikalle samaan aikaan että tiesin mitä sanottiin. Vanhoilla kun on tapa että, ei muista tai ei ne mitään sanonut muistiin.
Kai teillä muilla sisruksilla on joku ote tuohon veljeenne.Yhdistäkää voimanne ja sanokaa että ei käy. Hommatkuun uuden lypsäjän mistä tahansa kun kerran kulkee noin paljon,kai sieltä joku koukkuun tarttuu.
Pelkään pahoin sitä että vaikka navetalla ois joku lomittaja tai palkattu muu niin se joka sen sinne opettas tai vahti niin se olis tuo äitinne ja siinä sivussa puskis työt samalla.
Tilan kokonaisuutta katsottaessa TUSKIN tilalle käy kuinkaan vaikka elimistä luovuttas tai ainakin vähenettäs. Se mikä on EHKÄ suurin uhka on tuo osaako isäntä hoitaa rahaliikenteen ja mahdolliset tuotannonsuunnan muutoksen tuomat investoinnit oikein.
Peltojen tukitaso elää omaa elämäänsä eu-lakien mukaan,pienenee tai suurenee mitä millonkin.
Metsä kasvaa sen minkä kasvaa,mutta hoitoa sekin kaipaa jossakin vaiheessa.
Jos on usrakointia tms niin hyvä on ja se kannattaa hyödyntää tietysti mahdolliseti tuossa tuotannon muutos tilanteesa.Siinä vaan on se pahapuoli että voi joutua tekemään töitäkin ihan oikeesti sen palkan eteen ja voi tulla hiki tai kädet likkaantua ja ne työt voi haitata tuon isännän kollitus menoja.
Siithän tässä varmaan on pohjimiltaan kyse.Sillon joutuu itte töihin kun nyt äiti tekee työt ja tilin pankkiin ..siistiä isännän kannalta vaan syö äidin enneaikaseen hautaan.
Ei siinä paljoa muu auta kun puhuminen ja toimiminen jossain kohtaa. Oisko mahdollista saada äiti "pakkolomalle"vaikka jomman kumman teidän tyttöjen luo.,
Jos isä on sellasessa kunnossa että ei pärjää yksin ja äiti on hänen omasihoitaja niin hänellehän on mahdollisuus saada paikka esim vanhainkodista tai sairaalanvuodeosastolta omaishoitajan vapaan ajaksi,ainakin laki sanoo näin..en tiiä toiniiko käytännössä.
Onhan noita lomia yritetty houkuttelulla ja ihan suoralla puheellakin jaksamisesta.
On kokeiltu kylpylälomien tarjoamisia, isän kanssa ja ilman, sekä reissuja lasten tai lastenlasten kyydissä. Ainoa hemmottelu, mikä kelpaa, on vyöhyketerapia ja hieronta.
Yöksi kotiin on äidin motto lomien suhteen.
Isä kyllä "pärjäisi" jotenkin itsekseen, jos joku tekisi ruuat valmiiksi, mutta...
Ei hän vielä ole mitenkään omaishoidon tarpeessa,
onpahan tyypillinen vanha maalaisjäärä. Hän kyllä osaa lomailla välillä.
Kiitos mielipiteistä ja neuvoista, terveydenhoitoon otetaan yhteyttä ja asioista neuvotellaan! Siinä alku - miten toteutunee...