Tuli vähän pitkä juttu, mutta koittakaa jaksaa lukea.. :P
Nyt ne sitten ovat ohi, valitettavasti. =(
Katselin pelonsekaisin tuntein veljeni tansseja pari vuotta sitten, tiesin, että itse olen parin vuoden päästä yleisön edessä tanssimassa. Eli siis tansseihin osallistuminen oli itsestäänselvyys, ei tullut edes mieleeni, että jäisin pois kyseiseltä kurssilta. Pari oli ollut tiedossa jo teoriassa yläasteen puolivälistä asti. Joskus lukion ensimmäisen vuoden aikana kysyin pariltani, ja myöntävä vastaus tuli. Näin minusta ja rakkaimmasta ystävästäni tuli tanssipari.
En ole niin sanotusti luokkani suosituin poika, mutta parini on mielestäni oikea kaunotar! Kun harjoitukset alkoivat kolmannessa jaksossa, minua jännitti, koska en osannut tanssia käytännössä yhtään ja parini harrastaa tanssia jonkin verran ja on käynyt myös jollain kursseilla. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen mitein, että mihin olen oikein joutunut, ja että en tule koskaan oppimaan kaikkia tansseja. Ystäväni kannustuksella opin kuin opinkin kaikki tanssit loistavasti. Lämmitti todella kuulla positiivisia kommentteja onnistumisista.. :P Tajusin sen jo niiden kahden jakson aikana, jolloin harjoituksia oli, että ne 12 viikkoa tulevat olemaan tähän astisen elämäni hienoimmat! Ja oikeassa olin!
Ja niin sitä sitten oltiin perjantaina 16. päivä yleisön edessä tanssimassa. Ensimmäinen näytös jännitti huomattavasti enemmän kuin toinen. (1. peruskoululaisille, 2. vanhemmille ja lukiolaisille) Molemmat näytökset menivät jännityksestä huolimatta minun ja parini kohdalta erittäin hyvin, tai ainakin minun mielestäni menivät, enkä ole kuullut muilta muutakaan.. :P Voin siis olla itseeni erittäin tyytyväinen.
Nyt kun ajattelen jälkikäteen kurssia kokonaisuutena niin tajuan, mitä olen todella kokenut. En vaihtaisi sitä kokemusta mihinkään, jonka olen kurssista saanut. Sain pitää hauskaa kavereideni kanssa.
Voin varmasti sanoa sen, että jos ystäväni ei olisi ollut parini niin en olisi tanssinut koko tansseja. Häntä en olisi vaihtanut kehenkään muuhun mistään hinnasta! Sain harjoitusten aikana viettää ystäväni kanssa monen monta tuntia lähekkäin, ja olihan siinä aikaa myös jutella niitä näitä.. :P
Kun näin parini ensimmäistä kertaa hänen puvussaan olin ymmälläni. Tiesin kyllä hänen olevan nätti "tavallisissa" vaatteissakin, mutta puku päällä hän oli jotain aivan muuta kuin nätti. Kaunis nimittäin. Tämä oli siis penkkaripäivänä, eli viimeisenä harjoituskertana. Sanoin hänelle ennen poloneesin alkua, että hän on kaunis..
Nyt ne sitten ovat ohi, valitettavasti. =(
Katselin pelonsekaisin tuntein veljeni tansseja pari vuotta sitten, tiesin, että itse olen parin vuoden päästä yleisön edessä tanssimassa. Eli siis tansseihin osallistuminen oli itsestäänselvyys, ei tullut edes mieleeni, että jäisin pois kyseiseltä kurssilta. Pari oli ollut tiedossa jo teoriassa yläasteen puolivälistä asti. Joskus lukion ensimmäisen vuoden aikana kysyin pariltani, ja myöntävä vastaus tuli. Näin minusta ja rakkaimmasta ystävästäni tuli tanssipari.
En ole niin sanotusti luokkani suosituin poika, mutta parini on mielestäni oikea kaunotar! Kun harjoitukset alkoivat kolmannessa jaksossa, minua jännitti, koska en osannut tanssia käytännössä yhtään ja parini harrastaa tanssia jonkin verran ja on käynyt myös jollain kursseilla. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen mitein, että mihin olen oikein joutunut, ja että en tule koskaan oppimaan kaikkia tansseja. Ystäväni kannustuksella opin kuin opinkin kaikki tanssit loistavasti. Lämmitti todella kuulla positiivisia kommentteja onnistumisista.. :P Tajusin sen jo niiden kahden jakson aikana, jolloin harjoituksia oli, että ne 12 viikkoa tulevat olemaan tähän astisen elämäni hienoimmat! Ja oikeassa olin!
Ja niin sitä sitten oltiin perjantaina 16. päivä yleisön edessä tanssimassa. Ensimmäinen näytös jännitti huomattavasti enemmän kuin toinen. (1. peruskoululaisille, 2. vanhemmille ja lukiolaisille) Molemmat näytökset menivät jännityksestä huolimatta minun ja parini kohdalta erittäin hyvin, tai ainakin minun mielestäni menivät, enkä ole kuullut muilta muutakaan.. :P Voin siis olla itseeni erittäin tyytyväinen.
Nyt kun ajattelen jälkikäteen kurssia kokonaisuutena niin tajuan, mitä olen todella kokenut. En vaihtaisi sitä kokemusta mihinkään, jonka olen kurssista saanut. Sain pitää hauskaa kavereideni kanssa.
Voin varmasti sanoa sen, että jos ystäväni ei olisi ollut parini niin en olisi tanssinut koko tansseja. Häntä en olisi vaihtanut kehenkään muuhun mistään hinnasta! Sain harjoitusten aikana viettää ystäväni kanssa monen monta tuntia lähekkäin, ja olihan siinä aikaa myös jutella niitä näitä.. :P
Kun näin parini ensimmäistä kertaa hänen puvussaan olin ymmälläni. Tiesin kyllä hänen olevan nätti "tavallisissa" vaatteissakin, mutta puku päällä hän oli jotain aivan muuta kuin nätti. Kaunis nimittäin. Tämä oli siis penkkaripäivänä, eli viimeisenä harjoituskertana. Sanoin hänelle ennen poloneesin alkua, että hän on kaunis..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kurssi oli upea kokemus. Alkuun en ollut niin innostunut, mutta oppimisen tuoma ilo oli suunnaton. Huomasin että tanssienkin voi pitää hauskaa. Tanssit menivät hyvin. Kuinka monella muuten oli esityksiä jo torstaina? Meidän lukiossa nimittäin oli torstaina esitys vanhemmille ja sukulaisille ja perjantaina 3. esitystä. Lukiolaisille, yläasteella ja vielä vanhainkodilla. Perjantain esitykset menivät hieman paremmin kun ei tarvinnut jännittää niin paljon. Iltapäivällä kävimme syömässä eräässä kartanossa ja illalla me wanhat nuoret jatkoimme illanviettoa vuokramökissä.
Aivan fantastinen kokemus :) sanattomaksi saa...
Itse tanssimiset meni ihan ok. Paria en itse päässyt valitsemaan ja sillä oli koko tanssien aikana nyrpeä ilme(tämä vitutti ja paljon!!!) ööö....ja jatkoista en ollut saanut mitään tietoa, koska en oikeastaan kuulunut mihinkään porukoihin ja en olisi varmaankaan jaksanut edes kuunnella heidän juttuja, koska olen yleensä aina yksin ja alkanut tottua siihen (tietenkin tyttöystävä mahtuisi rinnalleni ja pari kaveria, ei olisi pahitteeksi) Ainakin mun broidi ja sen tyttöystävä lupas järkätä mulle tytsyn kesällä, joten ooteltava se vaan on siihen asti.
Mutta loppujenlopuksi vanhojenpäivä oli mukava kokemus, muutamaa seikkaa lukuun ottamatta.
PS. Toivottavasti stoori ei ollut liian hapokasta
ollu liian hapokasta.. :D
Me käyvimme kartanossa syömässä kalliit ruuat ja sitten lähdettiin mökille juhlimaan.. Alko porukka olla jo ennen yhdeksää aika heikossa kunnossa.. xD Itse kun en ole mitään juojatyyppiä niin muistan kaiken, mitä siellä tapahtui.. Kivaa on muistutella kavereita, mitä menivät tekemään.. ;D
Teillä onnekkailla on Wanhat jo ollut, minulla tulossa ensi vuonna. Suoraan sanottuna jännittää ihan sietämättömästi jo nyt...ja kun ei ole ketään, ketä voisi pyytää pariksi :(
Oon sellainen henkilö, jota ihmiset pitää outona, koska tuon persoonallisuuteni epäröimättä esille.
Enkä oo mikään kuvankaunis...Miespuolisia kavereita tosin on, mutta kun ne asuu maan toisella puolella...
Itse sain huomata, että ei niitä oikeasti kannattanut jännittää niin paljon. Näytöksiä edeltävänä yönä nukuin todella huonosti ja heräsin yli kaksi tuntia ennen ajattelemaani herätysaikaa.. :/ Mutta eipä tuo juuri haitannut.. Kaveriporukalla kuitenkin oltiin liikenteessä siinä tansseissa niin ei ollu mitään hätää.. :P Paitsi pareja oli vaan 11 niin... xD Oli vähän useampi silmäpari kattomassa aina per tanssipari.. Parien esittely jännitti kaikkein eniten, mutta ku tanssit varsinaisesti alkoivat jännitys katosi lähes kokonaan.. :) Eli siis tansseja ei kannata turhaan jännittää.. =)
Kyllä mä uskon, että sä parin löydät.. Onhan sulla aikaa vielä vaikka kuinka paljon.. :)