Ihan pakko oli ottaa näppis esiin ja avautua mua vaivaavasta aiheesta, nimittäin tästä maailman tilasta ja luonnonsuojelusta. Todennäköisesti moni sivuuttaa tämän kirjoituksen jo tässä vaiheessa, mutta jos niin on niin olkoon :) Yhtenä päivänä, ja ihan aikuisten oikeesti vieläpä, huomasin mun kokonaisvaltaisen kyynisyyden lieventyneen siihen malliin, että halusin oikeasti saada aikaan tässä maailmassa. Enkä mä tarkota aikaan saamisella henkilökohtaiseen elämään liittyviä asioita, vaan isommalla mittarilla mitattuna. Tiedän, et siellä jo sanotaan, ettei yksin voi tehdä mitään eikä saada aikaan.. Kuultu on.
Mediassa on luonto ja sen tila (ja tarkoitan tässä tapauksessa ilmastoa) vihdoin läpäissyt uutiskynnyksen ja herättänyt keskustelua, mutta täällä meillä, ruohonjuuritasolla sellaisilla keskusteluilla harvemmin tuntuu olevan vaikutusta. Mä olen ehkä naiivi, mut uskon et jos tarpeeksi moni herää ajattelemaan, että jokaisella on oma osa, jonka voi tehdä, jotain voi oikeasti tapahtua. :O Mun mielestä muutos ruohonjuuritasolla pitää tapahtua henkilökohtaisesti kunkin ihmisen pääkoppatasolla, eikä totuuksia kertomalla ylhäältä alaspäin yhteiskunnassa. Sellaisen viestinnän teho taitaa olla hävinnyt aikoja sitten. Samoin, valitettavasti, asenne luonnonsuojelujärjestöjä kohtaan on monesti negatiivinen. :( Silloinkin kun kyse ei edes ole minkäänlaisesta fanaattisuudesta.
Joka tapauksessa, silloin eräänä päivänä mä päätin, että voin tehdä jotain ja olla ylpee siitä, että oon ottanut osaa ja tehnyt jotain. Joten mä lahjoitin rahaa Maailman Luonnonsäätiölle, Unicefille sekä Amnesty Internationalille. Päätin alkaa ostaa Reilun Kaupan tuotteita. Päätin lahjoittaa muutaman kolikon Punaisen Ristin keräykseen. Päätin vähentää roskaamista ja lakkasin ostamasta yksittäispakattuja tuotteita. Se on jo alku. Epäilevät skeptikot toteavat tähän, ettei tässä maailmassa voi olla varma meneekö raha perille vai vetääkö joku jostain välistä. Ettei roskaamiselle voi mitään. Ettei sitä voi muuttaa. Ettei vettä kannata juoksuttaa turhaan, ettei kannata sammuttaa valoja huoneista joissa ei ole. Ja niin poispäin.
Mun mielestä mielenkiintoista on se, että monesti ei välitetä mitä ne naapurit tekee tai mitä muut maailmassa tekee. Omasta yksityisyydestä pidetään kiinni. Näissä isommissa asioissa kuitenkin vedotaan niihin muihin, jotka eivät tee mitään, ja sillä oikeutetaan se oma käytös. (Kun ei nekään niin miks mekään :/) Käsi ylös kuka huomaa tässä jotain tuttua? Kaikki yläasteikäisiä vanhemmat immeiset ainakin? Kuinka lapset ja nuoret koittaa vedota vanhempiin monissa asioissa (itekin muistan niin tehneeni) sillä selityksellä, että muutkin lapset saa mennä ja tehdä ja kuinka muidenkaan perheiden lasten ei tarvi sitä tai tätä? Suuren mittakaavan asioissa me vanhemmatkin ihmiset tehdään samaa kun oikeutetaan esimerkiksi tekemättä jättämistä sillä selityksellä, ettei muutkaan tee mitään. Ja, yllätys yllätys, tällä tavalla kukaan ei tee mitään.
Tottumusten muuttaminen on hankalaa ja salettiin toisille hankalampaa kuin toisille. Mä olen kuitenkin ihan varma, et jokaisen elämästä löytyy pieniä asioita, joita vois muuttaa esimerkiksi luontoa säästävämmäksi. Jostain täytyy ehkä luopua, mutta loppujen lopuksi, kuinka monen elämää suuremmin vaikeuttaa ostaa jugurtti tölkeissä eikä yksittäispurkeissä? Tai ostaa paperittomia karkkeja? Tai laittaa muutama kolikko lisää luomutuotteisiin tai Reilun Kaupan tuotteisiin?
Mun mielestä muihin ihmisiin ei kannata viitata silloin kun jättää tekemättä jotain, minkä tekeminen ei loppujen lopuksi olis ees kovin vaikeeta. Teitä ja meitä muita ihmisiä, nyt ja tulevaisuudessa, kannattaa ehkä ajatella toisella tavalla. Jos mulla on, niin voin ehkä antaa jotain sille toiselle jolla ei ole. Jos voin tehdä oman osani jääkarhujen tai Itämeren tai sademetsien tai vaikka oman kaupungin asunnottomien puolesta, sen tekeminen ei kai ny kuitenkaan loppujen lopuksi vaadi mittaamattoman suhteettomia tekoja. Vai mitä?
Jos luit tänne asti, kiitos :) Tää ei ollut tarkotettu minkäänlaiseksi saarnaksi, mä yhtenä päivänä vaan aloin ajatella toisin ja halusin kertoa miten :)
Mediassa on luonto ja sen tila (ja tarkoitan tässä tapauksessa ilmastoa) vihdoin läpäissyt uutiskynnyksen ja herättänyt keskustelua, mutta täällä meillä, ruohonjuuritasolla sellaisilla keskusteluilla harvemmin tuntuu olevan vaikutusta. Mä olen ehkä naiivi, mut uskon et jos tarpeeksi moni herää ajattelemaan, että jokaisella on oma osa, jonka voi tehdä, jotain voi oikeasti tapahtua. :O Mun mielestä muutos ruohonjuuritasolla pitää tapahtua henkilökohtaisesti kunkin ihmisen pääkoppatasolla, eikä totuuksia kertomalla ylhäältä alaspäin yhteiskunnassa. Sellaisen viestinnän teho taitaa olla hävinnyt aikoja sitten. Samoin, valitettavasti, asenne luonnonsuojelujärjestöjä kohtaan on monesti negatiivinen. :( Silloinkin kun kyse ei edes ole minkäänlaisesta fanaattisuudesta.
Joka tapauksessa, silloin eräänä päivänä mä päätin, että voin tehdä jotain ja olla ylpee siitä, että oon ottanut osaa ja tehnyt jotain. Joten mä lahjoitin rahaa Maailman Luonnonsäätiölle, Unicefille sekä Amnesty Internationalille. Päätin alkaa ostaa Reilun Kaupan tuotteita. Päätin lahjoittaa muutaman kolikon Punaisen Ristin keräykseen. Päätin vähentää roskaamista ja lakkasin ostamasta yksittäispakattuja tuotteita. Se on jo alku. Epäilevät skeptikot toteavat tähän, ettei tässä maailmassa voi olla varma meneekö raha perille vai vetääkö joku jostain välistä. Ettei roskaamiselle voi mitään. Ettei sitä voi muuttaa. Ettei vettä kannata juoksuttaa turhaan, ettei kannata sammuttaa valoja huoneista joissa ei ole. Ja niin poispäin.
Mun mielestä mielenkiintoista on se, että monesti ei välitetä mitä ne naapurit tekee tai mitä muut maailmassa tekee. Omasta yksityisyydestä pidetään kiinni. Näissä isommissa asioissa kuitenkin vedotaan niihin muihin, jotka eivät tee mitään, ja sillä oikeutetaan se oma käytös. (Kun ei nekään niin miks mekään :/) Käsi ylös kuka huomaa tässä jotain tuttua? Kaikki yläasteikäisiä vanhemmat immeiset ainakin? Kuinka lapset ja nuoret koittaa vedota vanhempiin monissa asioissa (itekin muistan niin tehneeni) sillä selityksellä, että muutkin lapset saa mennä ja tehdä ja kuinka muidenkaan perheiden lasten ei tarvi sitä tai tätä? Suuren mittakaavan asioissa me vanhemmatkin ihmiset tehdään samaa kun oikeutetaan esimerkiksi tekemättä jättämistä sillä selityksellä, ettei muutkaan tee mitään. Ja, yllätys yllätys, tällä tavalla kukaan ei tee mitään.
Tottumusten muuttaminen on hankalaa ja salettiin toisille hankalampaa kuin toisille. Mä olen kuitenkin ihan varma, et jokaisen elämästä löytyy pieniä asioita, joita vois muuttaa esimerkiksi luontoa säästävämmäksi. Jostain täytyy ehkä luopua, mutta loppujen lopuksi, kuinka monen elämää suuremmin vaikeuttaa ostaa jugurtti tölkeissä eikä yksittäispurkeissä? Tai ostaa paperittomia karkkeja? Tai laittaa muutama kolikko lisää luomutuotteisiin tai Reilun Kaupan tuotteisiin?
Mun mielestä muihin ihmisiin ei kannata viitata silloin kun jättää tekemättä jotain, minkä tekeminen ei loppujen lopuksi olis ees kovin vaikeeta. Teitä ja meitä muita ihmisiä, nyt ja tulevaisuudessa, kannattaa ehkä ajatella toisella tavalla. Jos mulla on, niin voin ehkä antaa jotain sille toiselle jolla ei ole. Jos voin tehdä oman osani jääkarhujen tai Itämeren tai sademetsien tai vaikka oman kaupungin asunnottomien puolesta, sen tekeminen ei kai ny kuitenkaan loppujen lopuksi vaadi mittaamattoman suhteettomia tekoja. Vai mitä?
Jos luit tänne asti, kiitos :) Tää ei ollut tarkotettu minkäänlaiseksi saarnaksi, mä yhtenä päivänä vaan aloin ajatella toisin ja halusin kertoa miten :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet oikeassa,jos jokainen meistä tekee yhden pienen asian päivässä säästääkseen luontoäitiä,hillitsemällä kulutustaan alueella kuin alueella ,tulee siitä kansojen meressä valtava tapahtuma, itsestä se on ensiksi aloitettava.
Poliitikot tekevät suuret linjaukset ja me valitsemme poliitikot päättämään,aina pystyy jotenkin vaikuttamaan asioiden kulkuun, pienistä pisaroista saadaan syntymään suuri virta.
Toivottavasti ne poliitikot on tosissaan,eiväkkä taas pelleile. Äänestäisin heti jotain vihreetä jos sellaisia oikeesti olis,sellainen olis lähellä mua, joka tekis lakialoitteen ja kieltäis yksityisautoilun.. onnistuihan saada tupakoinnistakin kiellettyä,vaikkei ole läheskää niin mykyllistä ympäristölle ja vaarallista meille jalankulkijoille ja pyöräilijöille.(tuppaavat ajaa päälle).