Olisihan se ideaalista että olisi työ ja talo
ja koira ja naimisissa ennen kuin lapsia ajattelee.
Minä olen lukiota lopettamassa, ollut kihlattuni
kanssa kohta kolme vuotta ja jotenki..perhosia
lentelee.
Kuinka kukaan tietää onko valmis olemaan äiti
tai isä ennen kuin on? Sen uskon että kaikki
muuttuu, monia asioita jää pois elämästä, vai
jääkö kumminkaa?
Mistä tietää milloin on valmis jättämään asioita
ja siirtymään seuraavaan vaiheeseen elämässä?
Vauvakuumeen kourissa kaikki tuntuu ihanalta
ja järkevältä, mutta olen miettinyt.
Jotenkin nyt kun koulu alkaa loppua ja väli-
vuosi tulee..tuntuu että se olisi juuri sopiva
aika äitiyslomalle. Sitten voisi jatkaa yliopis-
tossa kun lapsi on vuoden.
Onko suunnitelmassani mitään järkeä?
Uskotteko että yliopiston voi käydä kunnialla
läpi kun on lapsia?
Olenko liian nuori äidiksi 19 vuotiaana?
Olisin hyvin iloinen vastauksista. Kiitos.
ja koira ja naimisissa ennen kuin lapsia ajattelee.
Minä olen lukiota lopettamassa, ollut kihlattuni
kanssa kohta kolme vuotta ja jotenki..perhosia
lentelee.
Kuinka kukaan tietää onko valmis olemaan äiti
tai isä ennen kuin on? Sen uskon että kaikki
muuttuu, monia asioita jää pois elämästä, vai
jääkö kumminkaa?
Mistä tietää milloin on valmis jättämään asioita
ja siirtymään seuraavaan vaiheeseen elämässä?
Vauvakuumeen kourissa kaikki tuntuu ihanalta
ja järkevältä, mutta olen miettinyt.
Jotenkin nyt kun koulu alkaa loppua ja väli-
vuosi tulee..tuntuu että se olisi juuri sopiva
aika äitiyslomalle. Sitten voisi jatkaa yliopis-
tossa kun lapsi on vuoden.
Onko suunnitelmassani mitään järkeä?
Uskotteko että yliopiston voi käydä kunnialla
läpi kun on lapsia?
Olenko liian nuori äidiksi 19 vuotiaana?
Olisin hyvin iloinen vastauksista. Kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
että mun mielestä ei ole valmiutta lapsenhankintaan jos täytyy kysyä näitä asioita. Lapsi on maailman paras lahja ihmiselle ja sen eteen tekeen kaiken. On sitä vauvakuumetta varmaan läpi elämän naisilla jotka lapsia haluaa, mutta ei se kuume ole valmiuden merkki.=)
19 vuotta on ihan hyvä ikä saada lapsi. Näinhän on maailman sivu saatu nuorena lapsia. Kyllä yliopiston voi käydä jos on lapsi, niinhän moni tekee. Lapsihan viedään silloin vain hoitoon. Toisaalta 1-vuotias on aika pieni hoitoon. Äitiys voi olla myös rankempaa kuin mitä arvaat. Varaudu siihen että se on kokopäivätyötä vauva-aikana ja vielä pitkään. Et todellakaan pysty siinä sivussa lukemaan oikiksen pääsykokeisiin tms. Tai ainakin tarvitset hoitoapua lapselle. Lapsi vaatii huomiosi kokonaan, eli et edes ehdi ajatella itseäsi. Mutta lapsi on aina rikkaus ja ihana asia äidille. Kunhan nyt ymmärrät, että se on erittäin vaativa asia se äitiys, se vie kaiken huomion!
Aika pitkälti olen samoilla linjoilla kuin edellinen kirjoittaja. Lisäisin vielä sen, että jos lukion jälkeen jää kotiin ja päättää siirtää opiskelut sitten tulevaisuuteen, niin valitettavan usein se menee niin että ne opinnot vain siirtyvät ja siirtyvät kunnes sitä on jo täysin vieraantunut opiskelijaelämästä ja tottunut kotona olemiseen ja ikääkin kertyy yllättävän nopeasti kun on pieniä lapsia ja kiinnostuksen kohteet muuttuu. Lapsiakin voi tulla yhtäkkiä lisää vaikka ei olisi niin suunnitellutkaan, ennenkuin on päässyt koulunpenkille. Ammatin/koulutuksen hankkiminen vaikeutuu mitä pitemmälle sitä siirtää, ja entisestään se vaikeutuu kun pitää hoitaa samalla pieniä lapsia kotona.
Periaatteessa 19-vuotias ei ole liian nuori äidiksi jos kerran tahtoa äitiyteen riittää ja halua ottaa vastuulleen pieni elämä. Se on tärkeintä ja jos se sulta löytyy niin go for it. Mutta sanoisin kuitenkin että hanki ensin itsellesi opiskelupaikka. Malta odottaa nyt vielä vaikkapa vuosi, hanki opiskelupaikka ja pistä opinnot käyntiin. Ja sitten katsot miltä alkaa tuntua. Lapsen voi hankkia myös kesken opintojen, ja sitten muutaman vuoden päästä on kuitenkin paikka, mihin voit palata kun tunnet olevasi valmis laittamaan lapsen hoitoon. On parempi tehdä lapsi kun on jonkinlainen opiskelupaikka turvattu, eikä nyt kun tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa ja opiskelupaikka saamatta.
Lapsen hankkiminen vaatii malttia. Ensin pitää odottaa että saisi alkaa yrittämään, sitten pitää odottaa että tärppäisi, ja sitten pitää vielä odottaa että syntyisi. :)
vähän samaa kuin bumble, että tosiaan ensin täytyy odotella että edes raskautuisi. Eli sellaisia suunnitelmia ei oikein voi tehdä, että vauva syntyy juuri kun välivuosi alkaa ja sitten kun vauva on yksi vuotias, niin sinä lähdet opiskelemaan.
Voit joutua pitkäänkin odottelemaan sitä plussaa, tai sitten raskaus ei sujukaan niinkuin pitäisi jne. Kaikkeen pitäisi olla valmis. (Siinä määrin kun voi etukäteen olla) Suosittelisin opiskelupaikan hakemista nyt, ainahan voit sieltä pitää välivuoden. Opiskelupaikatkin ovat nykyään niin kiven alla, ettet välttämättä edes pääse heti sisään..? Mutta tsemppiä joka tapauksessa, mihin ratkausuun ikinä päädyttekään!
Kiitos kaikista viesteistä, on hyvä saada tietää
jo tämän vaiheen kokeneelta neuvoja. :)
Se on kyllä totta että raskaus ei välttämättä tule
heti kun haluaa. Ja opiskelupaikat ovat tosiaan
vaikeita saada.
Pitää vielä miettiä ja jutella miehen kanssa. :)
Uskon kumminkin että joko vauvakuume laantuu,
mieli muuttuu tai on vauvan aika.
Sen näkee mihin päätökseen tullaan.
Jännä juttu miten..tavallaan dominoiva on lasten
saanti ihmisen elämässä. Biologiaa tietenkin.
Tietysti niin massiivisien päätöksen tekemiseen
kuin lapsien hankintaan tarvitsee paljon tietoa
eikä hetken mielijohteesta kannata tehdä vielä
mitään.
Vauvakuume luonnollisesti saa ajatukset kään-
tymään lapsiin päin, ja siitä pitäisi sitten
tiedon keruun alkaa ennen päätöksiä.
Tässä sitä ollaan punnitsemassa miinuksia ja
plussia :)
Sosiaalinen ympäristö vaikuttaa paljon. Vaikka
sitä ei tiedostaisi, ympärillä olevien ihmisten
mielipiteet painavat. Itse mietin vanhempieni ja
miehen vanhempien ajatuksia. Myös ystävien
kanssa pitää puhua.
Minä rehellisesti myönnän että ajatus äidiksi
tulemisesta tekee onnelliseksi, rauhalliseksi,
pelottavaksi, jännittäväksi, ihmeelliseksi,
merkitykselliseksi, sekavaksi..kirjava skaala
tunteita.
Ketä äidiksi tuleminen ei pelottaisi?
Haastavaa. Ja kukaan ei ole koskaan sanonut että
äitinä tai isänä olo olisi helppoa, sitä en
uskoisikaan.
Kun lopetin tupakanpolton en koskaan odottanut
että se on helppoa. Sitä vaan pitää ottaa vastaan
mitä tulee ja selvitä siitä.
Hmm...miettimisen aihetta riittää.
Kiitos todellakin ajatuksista.
Vaikka me ollaan kaikki toitotettu nyt opiskelun ja koulutuksen tärkeydestä, ammatin hankkimisesta ja perusturvan luomisesta, niin lapsiperhettä ei Suomessa yksin jätetä. Ehkä tulot ovat pienet, mutta kun opettelee elämään niukasti, niin pärjää varmasti, oli vanhemmat nuoria tai vanhoja, koulutettuja tai työttömiä. Rakkaus lapsiin ja perheeseen on kuitenkin se, mikä loppupeleissä onnelliseksi tekee. :) Onnea teille perheen ja tulevaisuuden suunnitteluun!
vielä sellaista halunnut sanoa sinulle, että mielestäni näiden asioiden pohtiminen ei missään nimessä osoita sitä, ettet olisi "valmis" äitiyteen, vaan päinvastoin, toisin kuin joku tuolla aikaisemmin muistaakseni sanoi.
Mielestäni juuri se osoittaa kypsyyttä, että on valmis kyseenalaistamaan omaa selviytymistään äitinä ja pohtii tulevaisuutta kaikilta kanteilta.
Nykyään uskotaan että äidin on oltava uraohjus ja
superäiti eikä inhimillistä,ihmisen
heikkoutta, isojen asioiden edessä uskalleta
näyttää.