Mitä tehdä kun asiat, jotka muille aiheuttavat vain pientä ärsytystä tekevät minusta kiukkuavan ja vihamielisen raivoajan? Olen jo pitkään aiheuttanut itselleni häpeää, sillä en osaa pitää turpaani kiinni asioista jotka eivät minulle kuulu. Jos joku tekee mielestäni väärin, saan heti herneet nenään ja alan haukkumaan ja moralisoimaan häntä muille. Tällainen olen varsinkin humalassa, minkä takia yritän välttää juhlatilanteita, missä yleensähän on tarkoitus pitää hauskaa.
Tää alkaa jo olla ongelma. Ystävät kyllä tietää etten oikeesti ole hirviö, ja osasta saattaa olla jopa hauskaa kun tohkeissani selitän joidenkin muiden tekemiä kauheuksia.. Usein vihanpurkauksen kohteeksi joutuvat ihmiset ovatkin tehneet jotain muidenkin mielestä ärsyttävää, mutta vain minä saan siitä hirvittävän raivokohtauksen. Olen alkanut häpeämään itseäni. Ennen olin ujo ja mukava, ja nyt suulas ja raivoava. Miten saan itseni kuriin? En halua olla vihainen muiden ihmisten takia. Haluan olla rauhallinen ja antaa ihmisten tehdä omat valintansa ja mokansa enkä leikkiä mitään moraalin vartijaa. Miten omista ylilyönneistä pääsee eroon? Mä olen kyllästynyt selitteleen pahaa tuultani aina jälkikäteen. Ei näin usein voi olla vain paha päivä menossa..
Tää alkaa jo olla ongelma. Ystävät kyllä tietää etten oikeesti ole hirviö, ja osasta saattaa olla jopa hauskaa kun tohkeissani selitän joidenkin muiden tekemiä kauheuksia.. Usein vihanpurkauksen kohteeksi joutuvat ihmiset ovatkin tehneet jotain muidenkin mielestä ärsyttävää, mutta vain minä saan siitä hirvittävän raivokohtauksen. Olen alkanut häpeämään itseäni. Ennen olin ujo ja mukava, ja nyt suulas ja raivoava. Miten saan itseni kuriin? En halua olla vihainen muiden ihmisten takia. Haluan olla rauhallinen ja antaa ihmisten tehdä omat valintansa ja mokansa enkä leikkiä mitään moraalin vartijaa. Miten omista ylilyönneistä pääsee eroon? Mä olen kyllästynyt selitteleen pahaa tuultani aina jälkikäteen. Ei näin usein voi olla vain paha päivä menossa..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samma här eli kärsin ihan samasta ongelmasta. Olen kuin Jekyll & Hide - uskomattoman mukava kaikille, mutta kun stressi pukkaa päälle, muutun hirviöksi. Minulla raivoaminen liittyy omiin turhautumiin ja stressiin. Olen nopea ja kärsimätön ja odotan muiltakin salamannopeutta. No, sen vuoksi minulla on ahdistusta ja masennusta ja muut ns. relaajat ovat tasapainossa. En itsekään tiedä, mikä auttaisi, kun kuohahtaa. Rauhoittavia en tämän takia aio alkaa käyttää vaan yritän parhaani mukaan hidastaa tahtia.
Kuinka paljon juot alkoholia?
Alkavan alkoholismin oireita ovat mm. kärttyisyys silloin, kun ei ole alkoholia veressä...
Juon aika harvoin, ehkä kerran 2-3 kuukaudessa, jos sitäkään. Yleensä en juuri käy ulkona, koska opiskelu ja työ vievät kaiken ajan.
Sanoit että ennen olit ujo ja mukava. voisiko siinä olla syy että nyt sitten hieman ylireagoit? Näin olen tämän asian omalta kohdaltani järkeillyt. Jossain vaiheessa sitä ei enää jaksa olla aina mukava. Sitten sitä ehkä sen takia ärsyyntyy enemmän kun on kaikenlaista aiemmin sietänyt. Kyllä se varmaan tasaantuu tuo sinun tunteidesi purkautuminen. Minulla ainakin on vähän alkanut tasaantumaan. Kaiketi se on luonne kysymyskin tai tietenkin on että miten reagoi. Ei siinä mielestäni mitään vikaa ole että reagoi siihen jos joku on loukannut jotenkin. Vähän tälläistä tasapainoilua tämä on kun en ole tottunut ilmaisemaan negatiivisia tunteita. Olen aiemmin tehnyt niin että joko olen vaan hymyillyt vaikka kuinka on ottanut päästä tai sitten saanut raivarin kun on alkanut riittämään hymyily(jurrissa tietenkin). En tiedä onko tämä myös itsetunto kysymys. Jos on hyvä itsetunto niin muiden sanomiset ja tekemiset eivät niin hirveästi heilauta. Jos taas on huono niin sitä on herisemästä tosiaan aika pieneltäkin tuntuvasta asiasta. Että tälläistä. Kaiketi itsetutkiskelulla voi päästä tuosta "skitsoilusta". En muutakaan tiedä.
Se on kyllä totta, että varsinkin nuorempana otin vaikka minkälaisia kommentteja vastaan hymyillen nätisti. Lopulta se johti äkillisiin raivonpurkauksiin ja ihmiset eivät voineet käsittää miten jostakin pienestä asiasta voi NIIN paljon hermostua. No, enhän mä vain niistä pienistä asioista hermostunutkaan, vaan tuolloin purkauksiin liittyivät myös aikaisemmat mieltä kaivertaneet loukkaukset, joihin ei ollut sanonut mitään vastaan.
Mutta nythän tässä pitäisi olla jo kasvanut ja varttunut, ja osata sanoa mielipiteensä niin ettei ala paha mieli kaivertamaan. Ja niin olen yrittänyt tehdäkin. Ymmärrän kyllä, että tuolloin nuorempana mulla oli omat syyni olla katkera, mutta en ymmärrä miksi nykyään hermostun niin herkästi. Enää kun syynä ei välttämättä ole se, että joku henkilökohtaisesti loukkaisi mua, vaan mikä tahansa ärsyyntyminen voi roihahtaa melkoisesti ja sitten keräänkin taas kummastuneita katseita ärjymiselläni.
Mä en vaan jaksais olla katkera enää. Tuntuu, ettei pysty nauttiin enää omasta elämästä kun ottaa pienistä vastoinkäymisistä ja muiden tekemisistä niin isoa pulttia. Mä en oikeesti tiedä enää, koska oon viimeks ollut aidosti iloinen, surullinen jne. ja koska taas olen teeskennellyt, koska tuntuu että ihmiset odottaa tietynlaista reagointia. On tullut sellainen feikki olo.. En oikeen osaa selittää.
Tällainen kiukkuilu ja hermostuminen tekee olon vaan jotenkin niin raskaaks. Ihan kuin koko aika kävelis pala kurkussa, ja odottais kuka tai mitä saa sen räjähtämään..
siellä olet ap kirjoittaja. Joo mullakin ollut aika samanlaista...En itsekkään tarkalleen tiedä että kuinka se on vähentynyt. Käyn terapiassa muista asioista johtuen ja se on varmaankin minulla auttanut myös tähän asiaan.
Mulla on vaikuttanut ärsyyntymiseeni ainakin se että olen tunnistanut syitä miksi hermostun niin paljon. Joskus tietenkin on kiirettä ja muuta ja on ihan ymmärrettävääkin hermostua. Riippuu tietenkin hermostumisen voimakkuudesta. Ennen tunsin useasti itseni huonoksi jos joku vaikka tiuski minulle. Ajattelin että sanoinko jotain tyhmää ym. Nyt osaan katsoa asiaa jo niin että ompas tuolla pinna kireällä jos alkaa tiuskimaan. Eipä ne tiuskimiset silloin niin vaikuta kun "ulkoistan" asian. Ja sitten sen oivaltaminen että ihmiset eivät, ainakaan yleensä ole tahallaan ilkeitä tai halua loukata vaan ovat vaan ajattelemattomia ja joskus typeriäkin. Mutta niinhän varmasti minäkin olen!
Toivottavasti tuosta nyt jotain apua oli!