Minua on alkanut ihmetyttää se, että naapureista aina valitetaan. Itselläni on aika päivastaisia ajatuksia.
Olen aikuisiälläni asunut muutamissa omistusasunnoissa, kerros-rivitalo asunnoissa.
Kaikista taloista olen saanut hyviä ystäviä. Ystävyys ei ole loppunut asunnon eikä edes paikkakunnan vaihdon yhteyteen, olemme monien kanssa ihan tiiviissä yhteydenpidossa edelleen.
Joskus on tuntunut siltä, etten niin kovin edes haluaisi uusia ystäviä, ettei entiset suhteet jäisi hoitamatta, mutta jostain syystä näitä ihania ihmisiä vain tulee.
En voi valittaa, olen onnellinen. Ja muutenkin olen elämääni aika tyytyväinen, nytkin hymyilyttää monet jutut:)
Olen aikuisiälläni asunut muutamissa omistusasunnoissa, kerros-rivitalo asunnoissa.
Kaikista taloista olen saanut hyviä ystäviä. Ystävyys ei ole loppunut asunnon eikä edes paikkakunnan vaihdon yhteyteen, olemme monien kanssa ihan tiiviissä yhteydenpidossa edelleen.
Joskus on tuntunut siltä, etten niin kovin edes haluaisi uusia ystäviä, ettei entiset suhteet jäisi hoitamatta, mutta jostain syystä näitä ihania ihmisiä vain tulee.
En voi valittaa, olen onnellinen. Ja muutenkin olen elämääni aika tyytyväinen, nytkin hymyilyttää monet jutut:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
näin on. Valitettavasti kaikilla ei ole yhtä hyvä tuuri.
olemme saaneet myös ihania ystäviä edellisessä asunnossa joka kesti yli30vuotta.Nyt olemme olleet muutaman vuoden uudessa ok talossamme.Aina ei käy yhtä hyvää tuuria.Jos saa naapuriinsa sairaan henkilön asuminen on todella taiteilemista.Tänäänkin paistaa aurinko ja ei ole onneksi paljon pakkasta.Joten hyvin menee kun ei oikein kuule eikä näepitkälle.
Täällä vähän sama juttu eli naapureista on tullut kavereita, ei nyt ihan varsin ystäviä, mutta sellaisia hyvän päivän tuttuja, joitten kanssa vaihdetaan kuulumiset törmätessä ja joskus piipahdetaan puolin ja toisin kahvilla.
Kirjoitat: "En voi valittaa, olen onnellinen. Ja muutenkin olen elämääni aika tyytyväinen, nytkin hymyilyttää monet jutut:)". Luulenpa että juuri tässä on syy, miksi sinä -ja minä- tullaan toimeen naapureitten kanssa. Kun omat asiat on kunnossa, niin eipä ne naapureitten tekemisetkään ärsytä.
Liekö sitten niin harvinainen sattuma, että meidän taloyhtiössä kaikilla muillakin on hyvä olla, koska näin hyvin toimeen tullaan. Vai onko se kiinni siitä, että ollaan suunnilleen saman ikäisiä ihmisiä (n. 30-50v) ja suunnilleen samanlaisissa elämäntilanteissa, joten yhteentörmäyksiä esimerkiksi sukupolvien välisistä näkemyseroista ei pääse syntymään??
Noh, olipa syy mikä tahansa, pelkästään jo erilaisuutta suvaitsemalla pötkii pitkälle. Ei se oma tapa elää ole se ainoa oikea tapa.
...taloyhtiössä on tärkeätä. Tarvitaan vain yksi häirikkö ryhmässä kuin ryhmässä, niin tunnelma on nopeasti pilalla ja sellaistenkin henkilöiden välit kärjistyvät jotka voisivat ns normaalihenkisessä tilanteessa tulla mainiosti toimeen keskenään.
Mitä olen taloyhtiöitä katsellut, niin joistakin näkee jo ulospäin hyvän ilmapiirin ja joissakin välinpitämättömyys antaa leimansa yleisilmeessä.