Hesarin kulttuurisivuilla tänään työtoveri Hannu Marttila arvioi Mätämunan muistelmia:
"Ajan kanssa oppii hyväksymään, että epätäydellinen tai keskentekoinenkin teos voi olla huippujen luokkaa. Se on hyvä alku. Seuraavaksi voi yrittää hyväksyä kanssaihmisten epätäydellisyyttä.--
--En sijoita kymmenen vuotta sitten itsemurhan tehneen työtoverini Seppo Heikinheimon postuumeja muistelmia niiden (Kuolleet sielut, Musil, Proust) rinnalle, mutta suomalaisten kulttuurimuistelmien kärkijoukkoon ne ilman muuta kuuluvat.
Traagisesta taustastaan huolimatta kirja on paradoksaalisesti täynnä hurttia huumoria, jopa elämäniloa, jotka silottelevat kirjoittajan joskus raakaakin ilkeyttä kuvattaviaan kohtaan.
---Samalla teksti---välittää aavistuksen, että musiikki ei enää oikein herätä kirjoittajassa vastakaikua."
Lukemisen arvoinen kirja kirjoittajalta jonka poistuminen elämästä ja arvioiden loppuminen mainitussa aviisissa ovat saanut minut lähes kokonaan lopettamaan musiikkikritiikkien seuraamisen.
Työtoverit tietysti hyvin tuntevan tämänkin yksilön epätäydellisyyden, mutta poikkeusyksilöitä kulttuurisivujen toimituskuntiin kaipaavat taas varmaan muutkin lukijat kuin minä.
"Ajan kanssa oppii hyväksymään, että epätäydellinen tai keskentekoinenkin teos voi olla huippujen luokkaa. Se on hyvä alku. Seuraavaksi voi yrittää hyväksyä kanssaihmisten epätäydellisyyttä.--
--En sijoita kymmenen vuotta sitten itsemurhan tehneen työtoverini Seppo Heikinheimon postuumeja muistelmia niiden (Kuolleet sielut, Musil, Proust) rinnalle, mutta suomalaisten kulttuurimuistelmien kärkijoukkoon ne ilman muuta kuuluvat.
Traagisesta taustastaan huolimatta kirja on paradoksaalisesti täynnä hurttia huumoria, jopa elämäniloa, jotka silottelevat kirjoittajan joskus raakaakin ilkeyttä kuvattaviaan kohtaan.
---Samalla teksti---välittää aavistuksen, että musiikki ei enää oikein herätä kirjoittajassa vastakaikua."
Lukemisen arvoinen kirja kirjoittajalta jonka poistuminen elämästä ja arvioiden loppuminen mainitussa aviisissa ovat saanut minut lähes kokonaan lopettamaan musiikkikritiikkien seuraamisen.
Työtoverit tietysti hyvin tuntevan tämänkin yksilön epätäydellisyyden, mutta poikkeusyksilöitä kulttuurisivujen toimituskuntiin kaipaavat taas varmaan muutkin lukijat kuin minä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo kirja ilmestyi jo 10 vuotta sitten, mutta nyt sen saa pokkarina.
Helsingin Sanomissa oli parikymmentä vuotta sitten monia alansa ehdottomia huippuja, esimerkiksi Kari, Origo, Heikinheimo, Kajava. He osasivat ja uskalsivat sanoa terävästi, oivaltavasti ja pirullisestikin. He menivät eikä ketään tullut tilalle. Nyt Hesaria miehittävät lässyttävät, sovinnaiset vasemmistoliberaalikeskinkertaisuudet.
lässyttävät, sovinnaiset vasemmistoliberaalikeskinkertaisuudet."
Khihihi...khihihi
Ajattelinkin juuri jotakin tuollaista määritelmää: lässyttävä sovinnainen vasemmistoliberaalikeskinkertaisuus. Tästä taas näki sen hyödyn minkä ajatuksenvaihdosta saa: toinen sanoo sen, mitä itse vasta suussaan pyörittelee.