...jotain vakavaa sairautta esim. MS-tautia, aivosyöpää.., että se on oikeastaan syy siihen että saa paniikkikohtauksia ja on ahdistava itseään seuraava ja oireitaan tutkiva olo koko ajan?
Pelkääkö kukaan
niin paljon...
111362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oikeastaan tajusin vasta pari viikkoa sitten sairastavani paniikkihäiriötä, joten en ole varma, saanko kohtauksia varsinaisesti joka kerta, kun alan noita sairauksia miettiä. Mutta, joka tapauksessa, lähes yksinomaan noista sairauksista ja niiden miettimisestä päivät täyttyy... Muutama kuukausi sitten kävin jo magneettikuvissa, neurologin mielestä oli kyllä oireiden perusteella aiheellista - mitään ei kyllä löytynyt, yllätys yllätys =) Ei siis MS-tautia. Nyt mietin sitä aivokasvainta, tai ehkä MS-tauti oli niin alussa, ettei vaan vielä näkynyt kuvissa? =D
Mulla paniikkihäiriö ollu 12v. Tarkkailen itseäni jatkuvasti. Vähänkin jos jossain tuntuu jotain nipistelyä tai kipua, niin sitä se on... Olen myös ravannut eri kokeissa, mammografiassa, gynekologilla,neurologilla pään kuvauksissa jne. Aina sain terveen paperit. Jossain vaiheessa itsekkäästi toivoin, että jotain löytyis, loppuis se ravaaminen lekurilta toiselle. Onneksi ei löytynyt. Ja niinkuiin psykiatrini melkein vihaisena kysyi että oliskos kiva jos olis aivokasvain? Siinä ikäänkuin putosin maan pinnalle ja ajattelin että ehkä tää paniikkihäiriö kuitenkin onkin pikkujuttu,vaikka raskasta ja vaikeata onkin. Ja ihan oikea sairaushan tämäkin on. Mutta ehkä jo taas huomenna nipistelee..
teille sitten sellaisia outoja olotiloja yhtäkkiä? sellasia, että on hirveän epämiellyttävä olo, vaikka ei ole mitään syytä.
Minkähänlaista oloa sä tarkotat? Mulle tulee usein tosi huono olo. Ei varsinaisesti okseta,mutta ällö olo.Joskus työnnän sormet kurkkuun,se niinkuin hetkeks auttais. Outoja tuntemuksia on paljon. Suurimman osan oon laittanu paniikin piikkiin.Mut kerro mitä tuntemuksia sulla on?
olen jo ehtinyt hetken miettiä, 'tuntuuko olotila epänormaalilta' ja siitäpä sitten useinmiten mun kohtaukset alkavat. On hikoilua, kuumia aaltoja, palelua, näköhäiriöitä (kaikki näyttää jotenkin sumuiselta, lukeminen on mahdotonta kun silmät väpättävät), puristavaa tunnetta päässä ja niskassa, käsien ja jalkojen vapinaa/tärinää, sisuskalujen väpätystä, epätodellista tunnetta, tuntuu ettei uskalla heiluttaa päätä ettei pyörtyisi(on kuin aivot eivät saisi happea ja päätä kääntäessä tuntuu kuin 'aivot jäisivät paikoilleen edelliseen asentoon eivätkä siirtyisi pään mukana'??!), pintahengitystä, kaikenkaikkiaan ko.olotila on hyvin hallitseva ettei siitä pääse järkeilemällä pois...
Oksennustunnetta mulla ei yleensä oo, lähinnä tuntuu ett verensokeri, suolat ja verenpaineet heittelevät niin paljon , että on pakko ahmia jotakin syötävää, ettei siihen heikotukseen kuolisi. Varsinaisen kohtauksen jälkeen mulle jää yleensä vielä pitkäksi aikaa sellainen hontelo olo päälle - kai mä olen hieman koko ajan jotenkin paniikissa.
Välillä ajattelen sairastanko sittenkään paniikkihäiriötä. Jospa kyseessä on sitenkin jokin muu sairaus. En millään enää muista kummat tulivat ensin erilaiset oireet vai paniikkikohtaukset(panikointi)...
Ei sulla ole migreeniä todettu? Tuli vaan noista silmä ja pääoireista se mieleen.Ja kyllähän se muitakin outoja tuntemuksia saattaa aiheuttaa.Särkeeks sul päätä? Mulla itellä migreeni.Siinä vaan silmän väpätykset ja pään puristukset natsais.En osaa sanoa.
Kun luin tuota Sinun juttuasi, tuntui kuin joku olisi kirjoittanut omat tuntemukseni. Tämä on todella kauheaa. En tiedä miten paljon Sinua vaivaa ja kuinka usein, mutta minä aloitan jo aamuni kuulostelemalla huimaako, onko omituinen olo, onko verenpainet,- -sokerit yms. kohillaan. Yleensä tuntuu ettei ole ja koko päivä menee oireillessa. Oletko työssä tai koulussa ja miten pärjäät siellä noiden oireiden kanssa? Minä olen tällä hetkellä kotona olojeni kanssa mutta kohta alkaa kurssi ja pelottaa jo nyt että miten selviän. Kyyhötänkö jossakin nurkassa koko kroppa väpättäen, jos nyt yleensä pääsen edes kurssipaikalle :-( Todellakin olo on että paniikkia on 24/7 nukkumisaikoja lukuunottamatta.
Onko Sinulla mitään lääkitystä vai porskutatko ilman??
Terkuin kohtalotoverisi.
Eilen sain kuulla mahdollisesti sairastavani paniikkihäiriötä, ihan uusi diagnoosi! Noin vuosi sitten minulla on diagnosoitu keskivaikea masennus, johon olen syönyt Efexoria, terapian aloitin syksyllä. Minulla myös tutkittu joskus ms-tautia, en ole saanut lähetettä julkiselta puolelta jatkotutkimuksiin, jätin aikanaan silloin ms-tutkimukset kesken, koska tulin raskaaksi eikä siihen liittyviä muita oireita ollut. Eilen sitten kävin neurologilla ja nyt kuulin tästä sairaudesta. Eli hengenahdistus, josta olen kärsinyt kolmisen viikkoa, voisikin olla paniikkihäiriön oire. Sain kuitenkin lähetteen myös magneettikuvaukseen ja likvoriin, ja minusta on otettu paljon myös verikokeita ym., jotka ovat normaaleja.
Monien oireet näyttivät olevan niin samankaltaisia ja valitettavan tuttuja, että
sanoisin teille, jotka kärsitte oireista: hakekaa apua! Ystävät ja/tai puoliso eivät jaksa olla terapeuttejanne, eikä heidän tarvitsekaan.
Ja yrittäkää tehdä mieluisia asioita voimienne mukaan, jotta saatte ajatuksenne edes hetkeksi pois itsenne tarkkailusta...
Olen tällä hetkellä kotona minäkin - en kuitenkaan tän sairauden takia vaan olen vanhempainlomalla. Minulla on lääkitys aloitettu reilu 2 kk sitten (sepram 20 mg), mutta vielä lääkkeen vaikutus ei ole täydellistä ja saan noita inhottavia kohtauksia. Mieliala on kyllä hiukan kohonnut, kaikesta huolimatta, mutta olo on edelleenkin kuin paniikissa olisi. Elän toivossa että jossain vaiheessa lääkitys alkaisi puremaan...Minä suosittelisin sinulle myös lääkärissä käyntiä - kerro kaikista tuntemuksistasi niin varmasti saat myös oireitasi helpottavan lääkityksen. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavana, suosittelisin myös kilpirauhasverikokeiden ottamista. Kilpirauhasen vajaa/liikatoiminta aiheuttaa myös monenlaisia kummallisia oireita. Kilpirauhasen liikatoimintakin voi olla paniikkihäiriön laukaisevana tekijänä.
Tälläinen keskustelupalsta on todella hyvä -
täällä voi jakaa tuntemuksiaan toisten samaa sairautta sairastavien kanssa ilman että ihan luulosairaaksi leimataan. Tsemppiä!
Minulla on todettu struuma vuosia sitten, mutta kilppariarvot on kuitenkin pysyneet rajojen sisäpuolella, eli ei lääkitystä eikä leikkausta, koska ei ole haittaavan suuri. Kontrolleissa käyn 1-2 vuoden välein. Uskon kuitenkin, että jo pienikin vaatoimintaan viittaava voi lisätä näiden oireiden määrää. Ja se, että on juuri ja juuri raja-arvojen sisällä, ei välttämättä tarkoita että on terve, paitsi lääkäreiden mielestä.
Kokeilin vähän aikaa sitten cipralex lääkitytä tähän p-häiriöön ja "outoon oloon", mutta eivät sopineet. Tuo Sepramhan on vanha tutkittu lääke josta cipralex on kehitelty versio. Saattaisi siis olla parempi vaihtoehto tällaiselle herkästi lääkkeisiin reagoivalle. Ehkäpä kokeilen sitä kunhan olo menee tarpeeksi huonoksi :-(
Tsemppiä ja jaksamista...
Itsensä tarkkaileminen on kyllä pahinta :/ Pääsispä siitä eroon kokonaan, olis ihanaa.