Mä olin seurustellu jätkäni kanssa vuoden ja 2kk. Kaikki meni hyvin. Mä olin onneni kukkuloilla ja rakastunut syvästi ja niin myös jätkäni sanoi ja vaikutti olevan. Sit yhtenä kamalana päivänä sain kuulla että jätkällä ei oo enää mitään kiinnostusta olla mun kanssa. Asia kolahti muhun rankasti. Sain siis kuulla sen tänään. En pysty muuta kun itkemään. Kaikki tuli niin yllättäen.
Ystäville en voi puhuu kun tästä itkusta ei saa mitään selvää.
Tuntuu etten selviä tästä. Onko mahdollisuuksia selvitä? Jos on niin miten?? Tottakai aika parantaa haavat, mut en usko että kestän odottaa.. Onko kellään vastaavia kokemuksia? Pahoillani olen jos on tälläsesta kokemuksia. Ei tosiaan ole hauskaa :(
Ystäville en voi puhuu kun tästä itkusta ei saa mitään selvää.
Tuntuu etten selviä tästä. Onko mahdollisuuksia selvitä? Jos on niin miten?? Tottakai aika parantaa haavat, mut en usko että kestän odottaa.. Onko kellään vastaavia kokemuksia? Pahoillani olen jos on tälläsesta kokemuksia. Ei tosiaan ole hauskaa :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onpas kurjaa. Eipä mulla varmaan oo mitään niin lohdullista sanottavaa, halusin vaan ilmaista paheksuntani, että tyyppi ei itse vaivaudu moista kertomaan suht. pitkän seurustelun jälkeen.
Olis se tyyppi sulle ees voinu ilmottaa.. Kyl muaki pelottaa koko ajan, että mitä jos mun jätkä jättäis mut, mutta en anna sen vaivata päätäni ainakaa sillon kun oon sen kanssa.
Siis kyllä se sen ihan itse mulle kertoi.. Kerroin nyt vähän hankalasti ton ilmeisesti.
Mä oon nyt kolme päivää itkeny. Tietysti se on vähän mutta rankkaa se on. Normaalista elämästä ei tuu enää mitää. Kaikki muistuttaa mua tästä jätkästä. Itsetuhoisia ajatuksia käy jatkuvasti päässä.
Siis kyllä se sen ihan itse mulle kertoi.. Kerroin nyt vähän hankalasti ton ilmeisesti.
Mä oon nyt kolme päivää itkeny. Tietysti se on vähän mutta rankkaa se on. Normaalista elämästä ei tuu enää mitää. Kaikki muistuttaa mua tästä jätkästä. Itsetuhoisia ajatuksia käy jatkuvasti päässä.
mulla on itellä samanlaisii kokemuksii, ja ne ei kyl oo tod kympil rulettavii, mut kyllä jaksaa eteenpäin kun ajattelee positiivisesti, et löytyy viel joku joka on sun arvonen, eikä tollane kusihattunen tuhkamuna. kannataa kääntää vihax sitä kohtaa kaikki tunteet täl hetkel (jos vaa onnistuu) ja ajatella miten kyrvän tempun sulle teki,ja olix se sit ees sun arvonen...? mut zemii sulle ja remember:kerran eletään, nauti elämästäs äläkä anna EX-jätkälles sitä "iloo" et itkisit sen perään vaan näytä sille et sulla menee lujaa!! :) ;) :D
Ei voi vaan kovin helposti unohtaa kaikkee..
Tossa ajassa ehti kiintyy aika pahasti.. Pelottaa etten kykene enää rakastamaa ketää? :(
kyllä ymmärrän sua.. sattuu niin helkutisti. mutta ajattele et säkin kyl varmasti löydät jätkän joka sust oikeesti välittää,joka kunnioittaa sua yms. ja antaisin pienen vihjeen: kun tapaat jonkun kiinnostavan jäbän,älä heti oo ns.helppo nakki, vaan kokele jätkää mut ehdottomasti (kohtuudella)!!! et onx se really sust kiinnostunu.. ja tutustukaa hyvin:) mä taasin mun nyk.jätkäni kaverin luona, ja tunnettiin ekex n. 4 kk ja sillä aikaa meidän välit läheni koko ajan kunnes eteni seurustelutasolle. sekin on totta että pelottaa et pystyyx enää luottaa ja rakastaa toista ihmistä, ja sä et varmaan näit mun höpinöitä koe omaksesi, mutta tärkeintä on että kuuntelet ittees..ja annat aikaa itelles ja ajatuksilles:) sulla on vasta varmaankin 13-20 vuotta elämä takanasi ja mieti miten paljon sitä on vielä edessäsi:) keep a fun and relax!!!ainakin yritä :) :) :) :)
voin sanoa, ettei tuo ole maailmanloppu. Itse olen saanut viimeisen 10v aikana "köniini" useampaan otteeseen. Aina sieltä pohjalta on noustu... joskus nopeammin ja joskus hitaammin.
Jos uusi jäbä löytyy äkkiä, niin ei siinä kauaa ehdi murehtimaan. Joskus on hyvä pitää muutama kuukausi breikkiä vaikka vientiä olisikin.
Seurustelusuhteet on kuin vuoristoradalla ajaisi... joskus mennään ylöspäin ja joskus alaspäin... kovaa!
Kukaan ei tietääkseni ole vielä kuollut sydänsuruihin, joten tuskin olet ensimmäinen.
Käy vaikka alkajaisiksi ostamassa kilo suklaata... tehoaa kuulemma...