Poika on nyt 4kk:tta. 5kk:tta vielä kotona, sitten pitäis mennä töihin. Meillä on aina rahat tiukilla. Nytkin. Viimeistä senttiä myöten kuluvat. Mietin jo, että pitäiskö irtisanoa vakuutuksia. Kun tulot tippuu usealla satasella niin enhän mä voi mitenkään jäädä kotiin:( Me ei juopotella, matkustella, syödä ravintoloissa, käydä elokuvissa tms. Rahat menee laskuihin, ruokaan ja bensaan.
Vääntäkää nyt hyvät ihmiset mulle rautalangasta, miten te saatte rahanne riittämään? Missä meillä menee pieleen?
Vääntäkää nyt hyvät ihmiset mulle rautalangasta, miten te saatte rahanne riittämään? Missä meillä menee pieleen?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kun ei ole ylimääräisiä/turhia menoja. Ja kai se vähän riippuu siitä mihin on tottunut - esim. mun mielestä auto on ihan turha kun busseillakin pääsee joka paikkaan ihan hyvin ja kyllähän se vie aika paljon rahaa. Käyn joskus ulkona, mutta kun en juo niin eipä sitä rahaakaan mene paljon. Ja tietenkin jos tupakoi niin kyllähän siihenkin menee rahaa - mulla ei onneksi ole sitäkään ongelmaa ; ) ja muutenkaan en tuhlaile turhuuksiin. Kyllä sitä pärjää jos haluaa...
Näillä nykyisillä asuntojen/vuokrien hinnoilla ja "perässä laahaavilla" tukien määrillä, ei välttämättä tosiaankaan pärjää, vaikka kuin pihistelis.
Ja todettu on: rahaa ei pistetty MIHINKÄÄN turhaan, ei ollu edes niitä vakuutuksia, koluttiin ruokakaupassa alelaarit jne. Ja siltiki ois jääty miinuksen puolelle, jos ei oltas otettu vastaan "lahjuksia" vanhemmilta (hävetti ottaa).
Mutta hyvä jos sinä pärjäät, onneksi olkoon! Kaikki eivät.
hyvä kun pärjään. Ei ole vanhempiin tarvinnut turvautua vaan pikemminkin toistepäin. Ehkä mä teen jotain kuitenkin erilailla kuin muut kun tuntuu, että olen ainoa joka pärjää. Mutta ehkä siihen vaikuttaa sekin, että oon yh. Kuten joku tuolla alhaalla mainitsi niin kyllähän sitä näin saa asumistukea enmmän jne. Voihan se olla, että mullakin alkaa tekemään tiukkaa kun nyt oon jäänyt kotiin ja alkoi toi kotihoidontuki. Kun on kuiteskin lainat ja kaikki. Mutta aion silti olla siihen asti kotona kun lapsi täyttää kolme ; )
Maalla bussit kulkee tosi harvakseltaan. Retuuta siinä sitten lasta ja muutamaa kauppakassia kilometri tolkulla. Joka paikassa ei oikeasti pärjää ilman autoa!
ja se onkin ihan eri asia. Tarkoitin nyt paikkaa jossa on hyvät kulkuyhteydet. Ja sitä, että mulle se ainakin olisi turha ; ) ja eipä se aina niin helppoa ole täälläkään bussilla mennä lasten ja kauppakassien kanssa.
Mä aioin viedä äippäloman päätteeks lapsen hoitoon. Se vaan tuntuu olevan huonoin mahdollinen hetki sillon. Alkaa olla sitä eroahdistusta eli vaikka menis parin metrin päähän äidistä, ni pitää kuitenkin käydä välillä jalassa roikkumassa ja tarkastamassa. Oli sillon aika itkusta poikaa. Ilmoitin siis töihin, että oon hoitovapaalla vielä puoli vuotta. Sitte olikin tilanne jo ihan toinen. Muksu etsi jo sosiaalisia kontakteja ja oli valmiimpi hoitoon.
Jos pystyt, ni sinnittele hoitovapaalla se puoli vuotta.
Ite en ostanu ittelle vaatteita ollenkaan, ei syöty eikä juotu ulkona. Keitin perunoita joka päivä koko porukalle, vauvalle kirpparivaatteet jne. Kaipasi kauheesti vähän luksusta ja sitä, että vois ostaa jotain ilman, että pitää miettiä onko rahaa. Kyllä sitä pärjäs ja oli se sitte kuitenkin sen väärti.
Se on huonoin mahdollinen aika mennä takas töihin ku äippäloma loppuu. Mielummin vaikka aiemmin tai sit just reilu puol vuotta myöhemmin. Ainaki siltä tuntuu.
ja ne rahat ei riitä vaikka oliskin mies tässä lisänä. itse en juopottele tai muutenkaan käy missään -saan miniminä kaikki ja toinen on tulos...mietin et millä ihmeellä selvitään taloudellisesti......
yli 2 vuotta. yrittäkää äidit sinnitellä tonne puolentoista vuoden ikään, silloin lapsi on valmiimpi tarhaan. syökää vaikka perunaa muutama kuukausi, pyydän. lapsi on liian nuori ja pieni tarhaan alle vuoden ikäisenä. ja sitä vaihinkoa ei voi kokonaan korjata mitä se tekee!
ihan viimemewtreillä kävin sossussa 2 kertaa ja sain apua! ainakin mulla oli ihana täti joka ymmärsi tilanteen ja halusi yhäitiä auttaa, ymmärsi senkin etten saa säännöllisesti rahaa lapsen isältä enkä jaksa sen kanssa sotia kun oli todella raskasta se aika! hakekaa sossusta rahaa, ei ne voi jättää pulaan!
perheet. Perheet kun ei saa välttämättä mitään tukea mistään, ei edes asumistukea, joka tuntuu olevan monelle ihan normaaliatuloa. Ei se meille perheille ole. Eikä ne rahat silloin todellakaan riitä.
yh:tta voi monessakaan mielessä ydinperheeseen. kuulosti vähän katkeralta ja asiattomalta kommentilta.
on se aivan eri asia olla yh kuin keskiverto kahden tulon perhe! ja kahden vanhemman lapsille, ja kahden kodissa asujan!
...se huikea "tuki", jota yh saa, on alle 40€ kuussa plus noin satasen elatusmaksut!!! Vertaappa sitä kahden aikuisen tuloihin, jo pelkät toimeentulotuet ovat suurempia..!
jaahans. mieti mitä kirjoitat. yksinhuoltajan ja lapsen/lapsien muodostama yksikkö on myös perhe!
perheet, oli huoltajia yksi tai kaksi, saavat tukia tulorajojen mukaan. ainoa lisätulo yksinhuoltajalle on korotus lapsilisiin. kaikki muu taloudellinen tuki määräytyy perheelle tulorajojen mukaan.
turha kadehtia yksinhuoltajien olemattomia etuja. kannattaa miettiä miten sitä omaa taloutta pyörittää niin että elää kulloistenkin tulojen mukaan. vai haluatko vaihtaa osia ja kokeilla mitä on olla kadehdittava yksinhuoltaja? ehkä kannattaisi, minulla ei ole juurikaan valittamista, vaikka taloudellisesti ajoittain tiukkaa on ollutkin.
siksipä munkin on pakko palata töihin heti virallisen äippäloman päätteeksi ilman mitään mutinoita. ei niin pienintäkään mahdollisuutta jäädä kotiin vaikka miten haluaisi. ei semmosen kuppasen kotihoidontuen kanssa eletä, eihän se riitä edes tän pirun pienen kolmion vastikkeeseen, vakuutukseen ja vesi-, sähkölaskuihin. lainanlyhennyksistä puhumattakaan. ja suurempi asuntokin pitäis saada kun lapsiakin on yks kumpaakin ja tarvitsisivat omat huoneet. vaan minkäs teet?
surullisena vien taas lapseni hoitoon ja palaan tekemään vuorotöitä mitä vihaan yli kaiken. tällaista se vaan on tavallisen duunarin elämä: ei todellista mahdollisuutta valita....
Mutta jotenkin ne rahat vain riitävät. Kun poikamme olivat pieniä ja toinen äityislomani loppui, mietin pitkään uskallanko jäädä pelkälle kotihoidon tuelle kun töitäkin oli tiedossa. Uskalsin ja tiukkaa oli taloudellisesti mutta silti muistelen sitä aikaa elämäni onnellisimpana aikana, enkä juurikaan muist mitä se rahan vähyys sai aikaan. Olin kotona, tein edullista ruokaa, en ostanut vaatteita (siihen aikaan ei ollut vielä kirpputoribuumi alkanut) jne, Rahat riittivät jotenkuten.
Nyt pojat ovat aikuisia ja pikku tyttäremme on vielä kototna. Olen töissä ja saan kohtuullista palkkaa, samoin mieheni. Rahat eivtä silti riitä kaikkeen. Eikö ole kummallista? Käytämme ilmeisesti ruokaan enemmän, vaatteita ostamme enemmän ja varmasti teemme myös hankintoja erilailla.
Jos vain saat rafat riittämään, jää kotiin. Äidin kototna olo poikii tuhat muuta hyvää asiaa tulevaisuudessa. Meillä on lapsiimme lämpimät ja läheiset välit, lapset ovat fiksuja ja hurmaavia persoonia jne. ja uskon, että yksi syy on se, että äiti oli kototn ja aina lähettyvillä ja saatavilla.
Meillä on lapset kaikki poikia, ja tavarat kulkevat lapselta lapselle. Näin ollen ei isoja hankintoja ole enää niin tiuhaan kuin ensimmäisten kanssa. Ruokaan toki menee rahaa ja asumiseen. Mutta suhteessa vähemmän kuin yksi lapsisena.
Teen kyllä nytkin töitä, mutta silti lapseni eivät ole päivähoidossa. Lisäksi saamme yhdelle lapselle hoitotukea kelalta, apu sekin on, vaikka summa on vain 78 euroa. Kuntamme maksaa myöskin kotihoidon tuen kuntalisää.
Tällä laskuopilla on käytettävissä olevat rahat lähes yhtä paljon kuin työssäkäydessä. Hoitomaksuihin ei mene rahaa paljon, säästöä saa myös siitä, kun on oikeasti aikaa tehdä asioita enemmän itse. Myöskin puolison palkkakehitys on auttanut.
Pennin venytystähän tuo on. Itse en keksinyt aikaisemmin mitään tapaa saada rahat riittämään hoitovapaalla, töitä oli tehtävä vanhempainvappaallakin, kun ei niillä minimirahoilla tullut toimeen.
Aika aikaa kutakin kuitenkin. Pennin venytyksestä huolimatta nämä ovat olleet elämäni parhaita vuosia.
ostetaan aina halvin vaihtoehto ruuissa,pirkka,euroshopper ja käydään myös paljon lidlissä ruokaostosilla.
omia vaatteita ostan paljon alesta ja kirppareilta sekä lapselleni,hyvän näköisistä vaatteista tinkimättä.moni luulee että kirppis vaatteet olisi nuhjuisia epämuodikkaita ym.näin ei ole,kun on silmää mitä haluaa ja seuraa aikaansa.kirppareilta löytyy myös hyviä lasten leluja.paljon löytyy myös edullisia leluja ja kirjoja halpaketjukaupoista.
rahamme riittää hyvin kahden autonpitoon,asuntolainaan,vastikkeeseen,ruokaan,tvja netti maksuihin,vaatteisiin,pesuaineisiin.ja mitä muuta tarvitsisimmekaan?
vaikea ymmärtää miten jollain ei rahat riitä pienen lapsen kanssa,jos mies on töissä?
mihin ihmeeseen te saatte niin paljon menemään rahaa?harrastuspaikkoihin?kallisiin ruokiin?merkkivaatteisiin?mihin ihmeen laskuihin?
kannattaa maksaa pankkikortilla niin ei tule ikäviä luottomaksuja jälkikäteen.
EI TARKOITA että rahat riittäis toisen kotona oloon! ole onnellinen, jos sulla on niin paljon paremmin tienaava mies et on varaa pitää yllä tommosta eliittitasoa, meillä esim. ei todellakaan ole.
mies tienaa 9 e/tunti, siitä pois verot, eli käteen jää kuussa noin tonni. siitä pois työmatkakulut (80 km/päivä) PAKOSTA omalla autolla yksin työpaikan sijainnin vuoksi. mielettömän pienen kolmiomme lainanlyhennys on 450 e (sekin lähes pelkkiä korkoja), vastike 150 e, sähkö- ja vesilasku 90 e, vakuutukset 70 e, auton (jota on siis pakko pitää) lyhennys 200e ja siinä ne miehen tulot sit onkin leveänä. vielä pitää löytää rahat puhelinlaskuihin, opintolainojen lyhennyksiin, nelihenkisen perheen ruokaan, vaatteisiin, terveydenhuoltomenoihin, bussilippuihin ym. elämisen menoihin.
niin että MITEN IHMEESSÄ voisimme pärjätä kun minulle ei tulisi kuin vajaa 400 e kuussa?
***kapuhetta et voisin vaan maata kotona kun mies käy töissä. porhon vaimona ehkä joo, tavallisina duunareina ei onnistu tässä elämässä.
Mies on keskituloinen ja itse olen minimiäitiysrahalla enkä kyllä voi valittaa, etteikö raha riittäisi. Ylimääräistä ei tietenkään pahemmin ole, mutta hyvin pärjäillään.
Ruoasta ei ole tingitty missään vaiheessa eikä aiotakaan tinkiä. Johan sen järkikin sanoo, että pidemmän päälle terveellisyydestä ei voi tinkiä. Imettävänä äitinä haluan syödä terveellisesti ja monipuolisesti ja tärkeäähän terveellinen ravinto on tulevaisuutta ajatellen koko perheen kannalta. Kaupassa voi vertailla hintoja, välillä on suuriakin eroja täysin samanlaisten tuotteiden välillä. Eikä halvempi vaihtoehto tarkoita automaattisesti epäterveellisempää, kannattaa lukea tuoteselosteita.
Asuntolainaa lyhennetään ja perheellämme on yksi auto käytössä. Vakuutukset ja tv-lupa ym. ovat kunnossa ja muutkin laskut olemme pystyneet hoitamaan sujuvasti. Jossain kuussa on aina enemmän menoja kuin toisessa, siksi on hyvä pitää pientä säästöä olemassa.
Vauvalle ostimme lähes kaikki tarvikkeet uutena, pikkuhiljaa raskausaikana. Kerralla jos olisi hankkinut, olisi se tietenkin ollut iso menoerä, mutta näin sujui hyvin. Myöskin vauvan vaatteet ja lelut hankimme uusina, edullisia ja kauniita on paljon saatavilla. Lahjaksikin on tietysti jotain tullut. Samoin omat vaatteet ja muu tarvittava hankitaan uutena kaupasta, emme oikein ole koskaan innostuneet kirpputoreista. Kotiinkin on mukava ostaa välillä jotain kaunista.
Mistä meillä sitten tingitään... Vaatteiden ei tarvitse olla merkkituotteita eikä niitä tarvitse olla hirveitä määriä. Vauvalle on tietysti osteltava vaatetta usein, koska hän kasvaa jatkuvasti. Mutta itsellä riittää muutama hyvä asukokonaisuus, joita voi sitten uudistaa välillä pienillä asusteilla. Itse en käy muutaman viikon välein kampaajalla uudistamassa tyyliä, mutta silti pidän tukan kunnossa. Onnistuu kyllä kotikonsteillakin ja siinä säästän jo pitkän pennin moniin ystäviini verrattuna. Meikkeihin ym. en tuhlaa rahaa vaikka meikkaankin päivittäin. Kyllä aika perus ihonhoitotuotteilla meikeillä pääsee pitkälle eikä silti miltään variksenpelättimeltä tarvitse näyttää.
Baareihin meidän perheessä ei uppoa rahaa, sillä viihdymme lapsen kanssa hyvin kotona. Tosin ennen lastakaan emme olleet ahkeria yössä kävijöitä. Mies käy silloin tällöin viihteellä (kohtuudella), itse en ole ollut enää lainkaan kiinnostunut. Mieluummin käyn vain ystävien kanssa kahvilla tai syömässä.
Harrastuksia meillä molemmilla on yksi mieleinen, niihin menee muutama kymppi kuukaudessa. Ovat kuntoa ylläpitäviä ja etenkin minulle nyt äitiyslomalla on tärkeää, että on jokin "oma juttu".
Näin meillä... Elämä on ihan mukavaa, vaikkei kaikkea haluamaansa aina saisikaan :)
ei tiedä sen työssäkäyvän miehen palkkaa...
Mikäs se vauvan kanssa kotona ollessa, kyllä mekin silloin pärjättiin!
MUTTA 2 LASTA ON JO ERI JUTTU.
2x vakuutukset, 2x vaatteet kun sattuu olemaan tyttö ja poika, 2x turvaistuimet ( niitä en osta kirpparilta, turvallisuus syistä), 2x lääkärikulut jos "arvauskeskukseen" ei halua mennä. Lapsilla saattaa olla harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita jotka voivat hieman maksaa, lelut, kirjat ym. tavara joita ei ainakaan meiltä päin löydy kirpparilta tai ovat tod. huonoja niin ei viitsi ostaa.
Ihmettelit mihin sitä rahaa saa menemään! Meillä ainakin menee lainan maksuun puolet tuloista.
Ja se, että teillä rahat riittää ei tarkoita sitä, että muidenkin rahat pitäisi riittää! Johtuupa se sitten "kamalasta törsäilystä" tai erilaisista perusmenoista! Jotkut saa rahat riittämään ja toiset eivät!
Mielestäni perheitä ei voi verrata toisiinsa ellei kaikki rahan menoon vaikuttavat tekijät ole samanlaisia ja tulot täysin saman suuruiset. Silloin voi ihmetellä miten toinen perhe saa rahat riittämään ja toinen perhe ei (jos sattuu ostamaan esim. kalliimpaa shampoota ja vaippoja).
Tähän asiaan saa jos jonkinlaisia vinkkejä "supersäästäjiltä", mutta neuvot eivät ole aina toteutettavissa muissa perheissä perheiden erilaisen tilanteen takia. Esim. joku on kehoittanut käyttämään julkisia kulkuneuvoja ja myymään autonsa, joo joo, hyvä neuvo jos sattuu asumaan kaupungissa hyvien kulkuyhteyksien läheisyydessä. Toinen kehoittaa leikkaamaaan koko perheen hiukset itse, siinä säästyy pitkä penni. Totta, mutta jos sinulla ei ole hajuakaan miten tukkaa leikataan niin siihen tyssää sekin säästövinkki.
Uskon, etä suurin osa perheistä kenellä ei ole paljoa rahaa yrittävät elää säästeliäästi. En usko, että kukaan tahallaan kuluttaa liikaa tilanteessa jossa rahat on vähissä. Toiset osaavat ehkä paremmin valikoida menonsa ja toisilla ei ole niin paljoa pakollisa menoja kuin toisilla. Pakollisia menoja kun voi olla niin monenlaisia. Joillekin toisen pakolliset menot voi olla ylimääräistä menoa!
vapaavuosi pankkilainoihin:)
paperille suunnitelma tuloista ja menoista. Nipistäkää vielä enemmän ja loput säästöön. Ottakaa kaikista mahdollisista laskuista aina suurin maksettava erä kerralla niin jää yleensä loppuvuosi helpommaksi. Siten pystyy sitten laittamaan säästöön...