onko muita joilla on basilaarimigreeni? Minulla tämä on yksi mahdollinen diagnoosi ja haluaisin kuulla muilta millaisia oireita teillä on, onko lääkitystä ja miten elämä sairauden kanssa sujuu?
basilaarimigreeni
nil
65143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla on monenlaisia migreenikohtauksia, joista nämä basilaarikohtaukset ovat kaikkein inhottavimpia ja pelottavimpia. Onneksi niitä tulee satunnaisesti enää nykyään.
Ensimmäiset basilaarikohtaukset tulivat kun olin ehkä 12, sitä ennen oli ollut migreeniä jo parisen vuotta.
Basilaarin erotti siitä, että siihen ei auttanut mikään lääke ja se saattoi kestää parikin päivää ja uuvutti ihan kokonaan. Se oli myös todella, todella pelottavaa kaikkine kouristuksineen ja muine erilaisine oireineen.
Basilaarit ja auramigreenit lähtivät kymmenen vuoden tauolle tuossa parikymppisenä.
Nyt olen saanut ikävuosina 30-38 sellaiset parisenkymmentä aurakohtausta - viimeiset 6 valitettavasti ihan vuoden sisällä: töissä on yt-neuvottelut ja on niin tolkuton kiire että nyt alkaa kroppa reagoida.
Sain todella rajun basilaarikohtauksen pari viikkoa sitten:
Ensin alkoi paha olo ja kaikki hajut ärsyttivät. Sitten meni toisesta silmästä näkö hetkeksi. Tämän jälkeen alkoi aivan järkyttävä huimaus.
Sitten aloin oksentaa rajusti ja huimaus eteni kiertohuimaukseksi. Ehdin soittaa onneksi ystävän paikalle (luulin saavani sydärin tai aivoinfarktin, en heti tajunnut kohtausta migreeniksi). Kun aloin kaatuilla ja puhekyky meni sellaiseksi puuroksi ja sana minuutissa touhuksi, kaveri vei minut sairaalaan.
Olin vitivalkoinen, hikeä pukkasi otsasta ja päätä särki jumalattomasti sen lisäksi että piti käydä vähän väliä oksentamassa. Maailma pyöri villisti.
Siinä odotellessani vuoroani lääkärille parisen tuntia, huomasin että kun tuijotin intensiivisesti yhteen pisteeseen, paha olo pysyi poissa. Mutta yhtään ei voinut liikkua, kaikki hajut ottivat nenään ja kirkkaat valot tuntuivat pahalta.
Lääkäri teki jotain kuulotestejä ja totesi etten kuule toisella korvalla mitään --- se korva oli alkanut siinä odotellessa kaiken huipuksi soida.
Sen paremmin lääkäri kuin minäkään emme tajunneet kyseessä olevan migreenikohtauksen. Olin niin peloissani ja shokissa, että olin vain helpottunut kun sain tietää, että kyse ei ainakaan ollut aivoverenkierron ongelmista tai aivoinfarktista.
Kesti muutaman päivän toipua kohtauksesta, nukuin sellaiset 15-16 tuntia yössä. Korva soi muuten vieläkin, mutta loppunee jossain vaiheessa.
Elämä migreenin kanssa: pitää opetella olemaan ottamatta yhtikäs mistään paineita. Minä olen ylitunnollinen suorittaja. Poden esimerkiksi huonoa omaatuntoa siitä, että jouduin olemaan töistä pois tuon migreenin takia 3 päivää. Tästä elämäntavasta pitää päästä eroon, koska muuten saan tottua noihin kohtauksiin....
kiitos että jaoit kokemuksiasi kanssani!
Minulla on nyt puolen vuoden aikana tullut kouristelukohtauksia jossa puhe ensin muuttuu humalaiseksi ja sitten en pysty enää puhumaan tai liikkumaan oman tahdon mukaan. Raajat kouristelevat. Näkökenttä täyttyy joskus varjoilla, joskus musta-valkopisteillä, joskus näkökenttä muuttuu mustavalkoiseksi. Kohtaus voi kestää reilu puoli tuntia, jonka aikana tokenen välillä pariksi sekunniksi jolloin voin taas puhua, ja sitten taas mentiin. Hengitys on heikkoa, siitä aviomies ensiksi tunnistaa kohtauksen.
Ennen kohtausta huimaa ja on sellainen tunne kuin olisi juuri sammumassa ja tuntuu että taju on lähtemässä mutta tuleekin hitaasti takaisin. Aina ei näitä tuntemuksia seuraa kohtaus, tuntemuksia saattaa olla useita päivässä.
Olen nyt ollut sairaslomalla viisi kuukautta, enkä pahimmillaan pystynyt edes katsomaan televisiota. Muistihäiriöitäkin on ollut paljon. Nyt sain onneksi epilepsialääkettä kokeiluun ja se auttaa, väsyttää vain ainakin vielä.
Mua tutkitaan vielä ja toinen mahdollisuus on otsalohkoepilepsia. Migreenia olen sairastanut kymmenisen vuotta.
Eli tällaista mulla, meinaa joskus väsyttää tämä yrittäminen elää normaalisti...Itse olen myös ylitunnollinen, vaikka olen mielestäni edistynyt siinäkin viime aikoina. Näin sairaana ei ainakaan pysty suorittamaan...
Mulle todettii Basilaarimigreeni.
Särkyvaiheita erittäin harvoin. Tunnottomuutta käsissä, kasvoissa ja vaikka ja missä ynnä muita kamalia oireita.
Näitä saattaa kestää viikkoja, puhekin puuromainen ja ajatukset eivät kulje.
Särkyä ei näy missään.
Mutta kun särky tulee se on niin kamala, että tuntuu että kuolen.
Viimeksi kun sain säryn, lähti tunto molemmista käsistä, kaulasta, rintakehästä, hampaista, en pystynyt puhumaan, liikkumaan, en mitään.
Särky alkoi siitä sitten kahden tunnin päästä.
Luulin kuolevani. Kamalin tauti ikinä.
Mun tyttärellä on alkanut vauvana jo basilaarimigreeni oireet. Viimisimmän kohtauksen aikana meni näkö kokonaan joksikin aikaa ja sitten näki kahtena. Menee välillä sekavaksi. Vauvana tuo näkyi siitä, kun pupillat memi eri kokoisiksi ja vauvan käytös oli epänormaalia. Ei ole kipuja onneksi hänellä vielä.
Mitä kuuluu kärsiville? Kuulisin mielellään oireista, niiden kestosta, sekavuudesta, huimauksesta..?
Nosto