Hei kissanystävät!
Alkuun pahoittelen, että en mitenkään jaksanut etsiä noista aiemmista viestiketjuista neuvoa, katsoin kuitenkin että oliko asiaa käsitelty lähiaikoina. Toisaalta jonkin aiheen nosto uudelleen esille saattaa olla hyödyksi myös jollekin toiselle.
Minulla on puolisoni kanssa ongelmia kissojen kesken. Meillä on kolme kissaa, kaksi maatiaista ja yksi itämainen lyhytkarvakissa. Kaikki kolme ovat uroksia. Itämainen on pian neljävuotias, toinen maatiaisista on noin reilun vuoden ikäinen ja kolmannen iästä emme ole varmoja. Tämä johtuu siitä, että nämä kaksi maatiaiskissaa on hankittu löytöeläinsuojasta ja olemme onnistuneesti antaneet heille rakastavan kodin sekä huomiota.
Nuorimmainen maatiainen ja itämainen ovat keskenään parhaat ystävät; leikkivät keskenään vaikka koko päivän. Nuorimmainen maatiainen pärjää myös tämän toisen maatiaisen kanssa yhtä hyvin. Ongelmana on itämaisen suhtautuminen toiseen maatiaiseen.
Heitä on siedätetty jo syksystä asti, mutta edelleen tilanne on sellainen, että joudumme pitämään itämaisen ja maatiaisen eri huoneissa, koska itämainen alkaa karjua maatiaiselle ja maatiainen luonnollisesti murisee takaisin. Tämä noidankehä jatkuu niin pitkälle, että se johtaa tappeluun.
Millä tavalla itämaisen aggressioita voisi vähentää ja kuinka sitä pitäisi kouluttaa suhtautumisessaan tähän maatiaiseen. Parannettavaa olisi varmaankin molempien asenteissa, mutta erityisesti itämainen oikein etsii, missä tämä maatiainen on ja haistelee paikat, joissa se on oleskellut. Jos maatiaiskissa löytyy, itämainen alkaa pöyhistellä ja huudella ja taas alkaa sähinä sekä karjunta.
Kaikki kissat on leikattu ja Feliway on myös ollut mukana sopeutumisprosessissa.
Olemme jo parhaan kykymme ja taitomme mukaan kokeilleet kissojen sopeuttamisohjelmaa, suora linkki ohjelmaan on tässä http://www.incat.fi/6easysteps.asp joskaan homeopatiaa emme ole kissoihin soveltaneet.
Kyllä me tälläkin hetkellä voisimme pitää kissoja näinkin, että jaamme huomiota tasapuolisesti ja annamme molempien osapuolten kulkea rauhassa kaikin puolin asuntoa, kuitenkaan toisiaan näkemättä, mutta olisi mahtavaa saada nämä kissat sietämään toisiaan.
Voisitteko kertoa vinkkejä, kuinka olette itse pärjänneet samanlaisessa tilanteessa?
Alkuun pahoittelen, että en mitenkään jaksanut etsiä noista aiemmista viestiketjuista neuvoa, katsoin kuitenkin että oliko asiaa käsitelty lähiaikoina. Toisaalta jonkin aiheen nosto uudelleen esille saattaa olla hyödyksi myös jollekin toiselle.
Minulla on puolisoni kanssa ongelmia kissojen kesken. Meillä on kolme kissaa, kaksi maatiaista ja yksi itämainen lyhytkarvakissa. Kaikki kolme ovat uroksia. Itämainen on pian neljävuotias, toinen maatiaisista on noin reilun vuoden ikäinen ja kolmannen iästä emme ole varmoja. Tämä johtuu siitä, että nämä kaksi maatiaiskissaa on hankittu löytöeläinsuojasta ja olemme onnistuneesti antaneet heille rakastavan kodin sekä huomiota.
Nuorimmainen maatiainen ja itämainen ovat keskenään parhaat ystävät; leikkivät keskenään vaikka koko päivän. Nuorimmainen maatiainen pärjää myös tämän toisen maatiaisen kanssa yhtä hyvin. Ongelmana on itämaisen suhtautuminen toiseen maatiaiseen.
Heitä on siedätetty jo syksystä asti, mutta edelleen tilanne on sellainen, että joudumme pitämään itämaisen ja maatiaisen eri huoneissa, koska itämainen alkaa karjua maatiaiselle ja maatiainen luonnollisesti murisee takaisin. Tämä noidankehä jatkuu niin pitkälle, että se johtaa tappeluun.
Millä tavalla itämaisen aggressioita voisi vähentää ja kuinka sitä pitäisi kouluttaa suhtautumisessaan tähän maatiaiseen. Parannettavaa olisi varmaankin molempien asenteissa, mutta erityisesti itämainen oikein etsii, missä tämä maatiainen on ja haistelee paikat, joissa se on oleskellut. Jos maatiaiskissa löytyy, itämainen alkaa pöyhistellä ja huudella ja taas alkaa sähinä sekä karjunta.
Kaikki kissat on leikattu ja Feliway on myös ollut mukana sopeutumisprosessissa.
Olemme jo parhaan kykymme ja taitomme mukaan kokeilleet kissojen sopeuttamisohjelmaa, suora linkki ohjelmaan on tässä http://www.incat.fi/6easysteps.asp joskaan homeopatiaa emme ole kissoihin soveltaneet.
Kyllä me tälläkin hetkellä voisimme pitää kissoja näinkin, että jaamme huomiota tasapuolisesti ja annamme molempien osapuolten kulkea rauhassa kaikin puolin asuntoa, kuitenkaan toisiaan näkemättä, mutta olisi mahtavaa saada nämä kissat sietämään toisiaan.
Voisitteko kertoa vinkkejä, kuinka olette itse pärjänneet samanlaisessa tilanteessa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä vähän samantyylisiä ongelmia.
Siis 4 kissaa: 1 pitkäkarva poika 4v. 1 maatiainen tyttö 3v. 1 siamilainen poika 2v. 1 itämainen lyhytkarva tyttö 1v.
Muuten pärjäävät kohtalaisesti mutta siamilaispoika jahtaa tuota vanhinta pitkäkarvapoikaa.Mielestäni se on selvää valtataistelua vaikka kaikki ovat leikattuja.Tytöt saavat olla rauhassa mutta siam kiusaa selvästi tuota poikaa siis yrittää ajaa sen pois kun juuri on asettunuthyvään paikkaan ja heti nuuskii hirveästi sen hajuja sitten kovaa kyytiä kynnen teroitusta eli valtamerkkiä jonnekin.
Ja jos poika tulee syliini tai viereen nukkumaan siam tulee heti samaan paikkaan.
Joskus se hyökkää toisen nukkuessa sen kimppuun ja yrittää alkaa tappelun.Onneksi ei vielä kovia tappeluita ole syntynyt.
Annan kaikkien kulkea vapaana yhtäaikaa kaikissa huoneissa ja usein huomaan tilanteen ennenkuin se on kunnolla alkanutkaan ja rauhoitan siamilaista puhumalla ja paijaamalla.Luulen että itämaiset rodut ovat erittäin vahvaluontoisia eivätkä siedä kilpailijoita ja ovat myös hyvin mustasukkaisia.
Meillä kyllä kaikki saavat yhtälailla huomiota mutta luulen että väistämättä tälläisessa laumassa joku ottaa sen pomon paikan eikä sille mahda mitään,sitten kun se johtajuuskiista on selvitetty tilanne luultavasti tauhoittuu.
Jos olisin tämän tiennyt olisin ottanut ehdottomasti yhden pojan ja loput narttuja vaikka joillakin monta poikaa pärjää keskenään.
"Annan kaikkien kulkea vapaana yhtäaikaa kaikissa huoneissa ja usein huomaan tilanteen ennenkuin se on kunnolla alkanutkaan ja rauhoitan siamilaista puhumalla ja paijaamalla."
Eli samalla palkitset sen käytöksen ja osoitat että se on hyväksyttää/kivaa kun siitä saa jopa paijauksia? :/
tilanne helpottui, kun laitettii kissoille runsaasti erikorkuisia tasoja. pomo voi sitten ylhäältä mulkoilla alamaisiaan, eikä tarvitse lähteä enempää pöllyttämään.
Tuollainen erilaisten tasojen asetteleminen olisi ihan helppoa. Periaatteessa me kyllä saamme aikaan tilan, jossa itämainen ei pääse hyäkkäämään vanhemman maatiaisen kimppuun. Se tapahtuu ihan siten että jämäkästi komennamme itämaista, mutta maatiaiskissan provosoivalle murisemiselle emme oikeastaan tiedä, mitä voisi tehdä.
Tässä on myös piirteitä sellaisesta tilanteesta, että vanhemmalla maatiaiskissalla on mahdollisesti paha olla. Kun itämainen on toisessa huoneessa, vaikkapa leikkimässä nuorimmaisen maatiaisen kanssa, vanhempi maatiainen arastelee esillä kulkemista ja säpsähtelee pienistäkin rasahduksista. Ainakin minun tietojeni mukaan jatkuva henkinen stressi alentaa elimistön puolustusjärjestelmän toimivuutta ja lisäten stressihormonien eritystä, altistaen näin erilaisille infektioille ja jopa syöpäsairauksille.
Täytyy myöntää että on aika kurja olo, kun ei keksi minkäänlaista ratkaisua, jolla nämä kaksi saataisiin sietämään toisiaan.
Mulla on tyttökisu 2 v ja poikakisu 5 v. Tyttö pelkää poikaa, poika on rökittänyt tytön kunnolla. Tyttö asuu olohuoneessa, ja oven ollessa auki poika on flexissä kiinni. Toki poika päässee hiekkikslle, vesikupille...
Kisuni sietivät toisiaan, mutta n vuosi sitten poika kilahti: tulimme tutusta kylästä tytön kanssa kotiin, mutta poika ei hyväksynyt enää tyttöä.
Nyt viikko sitten tyttö uskalsi tulla ulos olohuoneesta mutta koko kisun olemus on pelokas... ja poikaa vaanii valmiina hyökkäämään...
Molemmat kisut on leikattu.
Meilläkin kaksi kissaa, jotka nyt ovat vasta totutteluvaiheessa, mutta on tämä uusimmainekin ollut meillä nyt noin 2kk, että antaahan tämäkin osviittaa.
Kollien kesken luultavasti tuleekin helposti vähän nahjailua, mikä on ihan normaalia. Meilläkin onneksi niin, että komentamalla tottelee, mutta välillä kyllä läpsitään ja muristaan. Onneksi ilmoittavat jos sattuu ja toinen lopettaa.
Tosiasia on, että kaikista kissoista ei välttämättä tule kavereita, vaikka harvinaistahan se on. Tilanteesi on toki ikävä jos ne eivät ollenkaan voi olla samassa tilassa ja toinen joudutaan lukitsemaan eri huoneeseen.
Muista antaa kummallekin kisulle huomiota yhtä paljon. Meillä mruina ja sähinä loppui kun otin kisut samaan huoneeseen ja annoin kummallekin herkkupaloja. Ei ne enää sähise muutenkaan kun silloin jos pienempi tulee liian lähelle isompaa. Itsekin kyllä jätän kisut eri huoneisiin kun en ole kotona, koska pienempi on vielä niin pieni, ettei se osaa eikä pysty puolustautumaan.
Jossain vaiheessa se kuitenkin tulee etteen,että kisut katsoo sen nokkimisjärjestyksen. Me seuraillaan tilannetta vierestä ja jos menee liian raa'aksi niin sitten väliin ja vesisuihkua nokkaan.
Tuohon on aika vaikea antaa neuvoja, koska jokaisen tilanteet on niin yksilöllisiä niinkuin kissatkin. Suosittelisin eläinlääkärillä käyntiä, koska siellä voidaan määrätä kissalle jotain rauhoittavaa mikä voisi auttaa siinä sopeuttamisessa.
Toivottavasti kisut siitä oppii edes sietämään toisiaan, koska tuo on sille toiselle maatiaiselle kovin ahdistavaa ja toki teille muillekin perheenjäsenille hermoja koittelevaa :(