Nellin kämpästä kehittyi pikkuhiljaa oikee menomesta. Juhlia riitti jokaiselle viikonlopulle – venähtäen yleensä ”vahingossa” perjantaista aina sunnuntaihin saakka. Juhlimiseen puutuu normaalisti hyvin nopeasti, mutta tämä oli jotain aivan muuta. Meno oli aina pilvissä ja illan teema vaihteli niin laidasta laitaan, ettei puutumisesta ollut tietoakaan. Millon juhlittiin täyttä kuuta byjamabileillä, milloin otettiin rauhallisemmin leffojen parissa läpi vuorokauden tai useamman ja pitkää katselusessiota seurasi kriittinen ja monituntinen arviointituokio, jolloin kritiikki lensi ilmoille ja tunnelmat jaettiin koko porukalle. Aloin lopultakin tuntea itseni osaksi sitä suurta joukkoa, joka bileissä pyöri ja Nellikin tunnosti ottaneen meidän suhteemme ihan hyvin, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan koskaan – aina vain ystäviä. Alkuluuloistani poiketen huomasin, ettei porukka nyt niin paljoa vaihtunutkaan. Mukana oli aina ne värikkäät persoonat ainapirteine ja positiivisine asenteine, mutta tyyppien ulkomuoto saattoi jopa viikossa heittää kuperkeikkaa moneen kertaan. Vaikka mitä muutakaan Nellin kaltaisen tapauksen kaveriorukalta saattoi odottaa. Elämän eliksiiri oli jatkuva muutos ja motto ”elämä on tässä ja nyt, elä!”. Sitten oli ne tyypit, jotka pääsivät mukaan harvemmin, mutta he kaappasivatkin mukana ollessaan koko shown jossain vaiheessa iltaa. Yksi näitä tyyppejä oli meidän iki-ihana baarimikkomme Jake, joka työkiireiden vuoksi ei päässyt mukaan kovinkaan usein, vasta pari kertaa minun mukana olemiseni aikana. Jake on hyvä esimerkki tyypistä josta muotoutuu pienen drinkkikumaran myötä illan kunkku, eikä kukaan tahdo syrjäyttää häntä palliltaan, kuten läppää heitimme taas viikko sitten. Viikontakaisista bileistä puheenollen. Siellä tapahtui jotain…
Juhlimme muistaakseni silloin Nellin uutta sohvaa, jonka pinta komeili tulipunasena kirkkaan muovilastikan alla. Suojamuovia ei näet ollut vielä poistettu mahdollisten sotkeutumisriskien vuoksi. Nelli itse toimi alkuillan Jakea tuuraten baarimikkona jakaen samppanjaa kapeisiin lasipikareihimme ja nauroimme vatsaa pidellen Vesa-Matti Loirin naurubiisin soidessa taustalla. Lasit kaatuilivat tai kuohahtelivat yli yksi toisensa jälkeen, mutta kun toisen samppanjapullon pohja alkoi näyttäytyä, oli työ viimein tehty ja pääsimme kilistelemään. ”äS-Oo-Ho-Ve-Aa-äL-äL-Ee, SOHVALLE!!!” huusimme yhteen ääneen; kilistimme laseja, siemaisimme samppanjakulaukset ja ryntäsimme kilpaa sylikkäin kaikki kymmenen kahdenistuttavalle vuodesohvalle nauraen. Nelli istahti joukon päällimäiseksi selkänojalle ja jakoin jäljelle jääneen samppanjapullon pohjan tasaten sen laseihin ja seuraava kippis järjestyi näin istuen erittäin patentoivalla menetelmällä. Kun sohva oli sitten kastettu, päästiin keskittymään muihinkin asioihin ja bailaamaan.
Jake saapui kämpille joskus kymmenen nurkilla ja otti heti parit drinkit vauhtiin päästäkseen. Baarimikko otettiin lämmöllä vastaan, mutta pian virka unohtui ja tanssilattia täyttyi Jaken itse kehittämillä koreokrafioilla, eikä porukkalla ollut tietystikään mitään sitä vastaan. Ei voinut kuin nauraa vedet silmissä, vatsa kipeänä niille lantioliikkeille ja taivutuksille. Se äijä pisti tosiaan itsensä likoon 120%:sesti, eikä pokan pettämisestä ollut tietoakaan. No jossain vaiheessa iltaa, tai taisipa olla jo aamuyön puolella kun poistuin juhlivan kansan parista. Nelli oli melko pahasti hiprakoissaan ja yritti saada mua mukaansa tanssilattialle ”Hei älä jää seinäruusuksi, noin kaunis nainen!” se huusi ja mä katsoin parhaakseni ottaa hieman etäisyyttä, vaikka tietystihän mä Nelliin luotin ja tiesin että sovittu on sovittua. Eihän Nelli nyt voisi sovitusta poiketa ja itsehän se sanoi että kaveruus on okei. No mä sitten istahdin itsekseni lähes unta hipoen parvekkeen auringonoottotuoliin. Painoin pääni kevyesti tyynyyn ja katselin lasia vasten roikkuvaa posliiniaurinkoa toistellen mielessäni että >Kyllä Nelli on kaiken ymmärtänyt, toi oli vaan ihan täysin pelkkää tsoukkia ja fiilistelyä, kaveruutta!>. Juuri kun silmäni painuivat kiinni, kuulin oven avautuvan. Säpsähdin vailla syytä ylös nopeasti ja ovelle kääntyessäni näin Jaken hoipperoivan parvekkeelle ”Hey beib! Älä nyt sentään slaagii mun takii kisko – en mä sua tappamaan tullu..heh! Tapaamaan korkeintaan” se sano naureskellen mun olemusta. ”Taisit vaistota et mun silmät oli just painumaisillaan kiinni, vai?” mä letkautin takas hymyillen sydämen sykkeen tasauduttua hieman. ”Ei ku mä kattelin jo tos kun sä lähdit tännepäin käveleskeleen et eihän sua yksin saa jättää ja vasta nyt sit pääsin tuleen ku piti tehdä nää” se näytti käsissään komeilevia korkeita laseja ”…ja matkal ni monel oli ylittepääsemätöntä asiaa ja… tiedäthän sä nää tyypit, aina paskaa jauhamas!” se jatko ja iski veikeesti silmää. Jake istu viereiseen auringonottotuoliin ”Jaa-has, pitääpäs hieman voidella sisuskaluja ettei aurinko pääse huomaamatta polttamaan” se naureskeli katsellen posliiniaurinkoa ja ojentaen mulle toista käsissään olevista laseista hymyillen. Molemmat lasit olivat samanlaisia – yhtä täynnä ja mitä luultavimmin taas jotain upeeta, mutta erittäin vahvaa Jaken erikoista. ”Hei en mä nyt taida – sori, mut tuntuu et taju lähtee ja oon jo niin paljo..” koitin selitellä ”Hey c’mon beib, ei siin oo ku mehunektarikoktailia – kyl mä nyt sikäli sun silmien liikettä, tai no.. liikkumattomuutta seurailin et aattelin tän olevan paikallaan” Jake sanoi ja työnsi lasin käteeni ”No alcohol?” mä vielä varmistelin ”No alcohol!” Jake toisti ja siemaisin hieman lasin reunalta. ”Ei voi olla totta! Miten ihmeessä sä osaat ja onnistut aina näin upeesti, oli kyse mistä nestemäisestä tahansa!” huudahdin heti maistettuani makean ja kirpeän sopivan yhdistelmän, joka sai veden kielelle ja suorastaan himoamaan uutta kulausta. ”I’m just an expert..ei vaan kiva jos maistuu!” Jake naureskeli. >Toi tyyppi on sit ihme!>mä mietin katsellessani Jakea >Aina niin uskomattoman ilonen ja pilke silmäkulmassa, vaikka kello on jotain neljä..siitä huolimatta niin komee ja noi ihanat silmät ..eikä tietookaan väsymyksestä> ”Mitäs sä pohdit?” Jake kysyi yllättäen saaden mut kiinni ajatuksiini sukeltamisesta ”E-en mä mit. Ei, mi-miten niin?!?” mä änkytin kuin typerys ”No kun tänne yksikses tulit istuskelemaan?” se nauro ja jatko ”A-ai, juu niin sillon aijemmin ..hehheh! ..joo..e-en mä mit. Ei kai en mä mitään…”änkytin jälleen muistaessani ajatelleeni Nelliä ja katsoin parhaaksi vetää rauhallisesti kerran happea ja ajatella mitä sanon ”..jotain ylitsepääsemättömiä puheongelmia kenties?” jatkoin koittaen samalla vaihtaa puheenaihetta. ”Voi reppana, sä taidat olla aivan poikki!?” Jake sano ja käänty kattoon ympärilleen. ”Ehkä joo, mut sun seuras kyllä piristää kummasti!” mä hymyilin koittaen näyttää edes hieman viehättävältä. ”Hei kato älä sä must yhtää välitä, ota hyvä asento – sulje silmäs ja ota pikku torkut ni sit taas jaksaa kummasti, ja en mä täst karkaa ellet sä niin taho…” Jake ehdotti ”Taitaapa olla hyvä idea!” sanoin ja siemaisin viimeiset pisarat Jaken ”voimajuomaa” ”..ei sul tartte mihkää lähtee ellet haluu, tai ihan niinku..” jatkoin ja painoin pääni samalla takaisin tyynylle jääden selinmakuulle ja suljin vihdoin raskaat silmäluomeni huokaisten syvään, tunne oli mahtava!
”Tääl on upee tunnelma, hyvin sisutettu..” kuulin Jaken sanovan jostain kaukaa, syvältä ja koetin saada hieman hymyä kasvoilleni näyttäen että kuulin edellisen. Hetken hiljaisuutta seurasi Jaken äkkinäinen tokaisu aivan korvani juurelta ”Annat’sä pikkupimu mulle pillua?”. Pomppasin nopeasti ylös samalla huutaen ”Mitä? No en tosiaankaan! ..törky!” ja katseeni kohtasi edelleen toisella auringonottotuolilla istuvan Jaken kummeksuvan katseen. ”Mitä et?” se kysy ja näytti tosi surkealta otsa kevyesti rypyssä. ”Ai minä, siis, sanoitko sä just äsken jotain?” kysyin ”En! ..tai sanoin mä et tääl on kaunista, mut siit on jo hyvästi aikaa.” Jake vakuutteli. Mä jäin hetkeksi miettimään oliko kaikki tosiaan ollut vain unta, vai..? ”Joo no mä kai vaan sit torkahdin ja näin unta” selittelin hieman nolostuen. ”Ai, mitä sä sit näit? Jotain muhun liittyvää?” Jake kysy ja sai mun olon todella vaivaantuneeksi >miten mä nyt voin sanoo, et joo susta näin kuinka olit tosi sika ja pyrit mun housuihin..> mietin ”..sano vaan, en mä pistä pahakseni – unet on vaan unia!” Jake jatko huomatessaan mun vaivautuneen hiljaisuuden. ”No ei se sillai niinkö uni ollu, mut siinä sä – öhöhm, sä sikailit ja pyysit saada pillua ja niin..” mä selitin kattellen lattiaa ja vasta saatuani sanat ulos suustani käännyin katsomaan Jaken kasvoja, muotoa ja väriä tarkastellen. ”Vai niinkö mä tein, voi kuule – en mä sellanen sika ole. Pidä se mielessäs, vaik ei toi ny ihan harakoille menny..mä oon nimittäin kieltämättä iskeny silmäni suhun --ja toden teolla!” Jake naureskeli, mistä en pitänyt yhtään. Minun mielestä nämä tällaiset pitäisi hoitaa vakavalla naamalla, vaikka en syytä löytänytkään enää kun sitä ryhdyin kaikin puolin etsiskelemään. Lopulta päätin unohtaa naureskelun ja keskittyä viimein itse asiaan >Jake on kiinnostunu musta…voiko tää olla totta?!?> ajattelin ”Ai että kiinnostunu..sinä…minusta? OHO!” mitään fiksumpaa en enää osannut sanoa. Jake otti ohjat käsiinsä auttaen mua ”Joo, ja siinä piilee syy sille että tännekin tulin. Luulin kylläkin et sä olet varattu..Nelli sano jotain sellasta sillon..” ”Joo, o-olinhan mä – vähän aikaa vaan tosiaan!” äkkäsin väliin ettei epäselviin yksityiskohtiin takerruttaisi enää. ”Joo niin mä vähän aattelinki ku toi Riku sano ettet sä sen tietääkseen ole varattu ja sit ajattelin et uskallan tulla tänne niin ettei ole vaaraa mustan silmän saamiseen tai muuhun sellaseen..” Jake jatkoi pysähtyen sitten jälleen katsomaan suoraan mun silmiin niillä ihanilla mantelinruskeilla silmillään ”..ja kyllä täytyy sanoa että kun mä äsken katselin sua kun sä nukuin, niin mun ihastuminen vaan syveni entisestään…olit rajattoman sulosen näkönen…pikku tuhisija!” ja näin kuinka leveä hymy hymykuopilla levisi Jaken kasvoille. Hetkestä venyi silmän räpäyksessä ikuisuus, ikuisuus johon halusin takertua kaikin voimin samalla takertuen Jakeen yhä tiukemmin.
Juhlimme muistaakseni silloin Nellin uutta sohvaa, jonka pinta komeili tulipunasena kirkkaan muovilastikan alla. Suojamuovia ei näet ollut vielä poistettu mahdollisten sotkeutumisriskien vuoksi. Nelli itse toimi alkuillan Jakea tuuraten baarimikkona jakaen samppanjaa kapeisiin lasipikareihimme ja nauroimme vatsaa pidellen Vesa-Matti Loirin naurubiisin soidessa taustalla. Lasit kaatuilivat tai kuohahtelivat yli yksi toisensa jälkeen, mutta kun toisen samppanjapullon pohja alkoi näyttäytyä, oli työ viimein tehty ja pääsimme kilistelemään. ”äS-Oo-Ho-Ve-Aa-äL-äL-Ee, SOHVALLE!!!” huusimme yhteen ääneen; kilistimme laseja, siemaisimme samppanjakulaukset ja ryntäsimme kilpaa sylikkäin kaikki kymmenen kahdenistuttavalle vuodesohvalle nauraen. Nelli istahti joukon päällimäiseksi selkänojalle ja jakoin jäljelle jääneen samppanjapullon pohjan tasaten sen laseihin ja seuraava kippis järjestyi näin istuen erittäin patentoivalla menetelmällä. Kun sohva oli sitten kastettu, päästiin keskittymään muihinkin asioihin ja bailaamaan.
Jake saapui kämpille joskus kymmenen nurkilla ja otti heti parit drinkit vauhtiin päästäkseen. Baarimikko otettiin lämmöllä vastaan, mutta pian virka unohtui ja tanssilattia täyttyi Jaken itse kehittämillä koreokrafioilla, eikä porukkalla ollut tietystikään mitään sitä vastaan. Ei voinut kuin nauraa vedet silmissä, vatsa kipeänä niille lantioliikkeille ja taivutuksille. Se äijä pisti tosiaan itsensä likoon 120%:sesti, eikä pokan pettämisestä ollut tietoakaan. No jossain vaiheessa iltaa, tai taisipa olla jo aamuyön puolella kun poistuin juhlivan kansan parista. Nelli oli melko pahasti hiprakoissaan ja yritti saada mua mukaansa tanssilattialle ”Hei älä jää seinäruusuksi, noin kaunis nainen!” se huusi ja mä katsoin parhaakseni ottaa hieman etäisyyttä, vaikka tietystihän mä Nelliin luotin ja tiesin että sovittu on sovittua. Eihän Nelli nyt voisi sovitusta poiketa ja itsehän se sanoi että kaveruus on okei. No mä sitten istahdin itsekseni lähes unta hipoen parvekkeen auringonoottotuoliin. Painoin pääni kevyesti tyynyyn ja katselin lasia vasten roikkuvaa posliiniaurinkoa toistellen mielessäni että >Kyllä Nelli on kaiken ymmärtänyt, toi oli vaan ihan täysin pelkkää tsoukkia ja fiilistelyä, kaveruutta!>. Juuri kun silmäni painuivat kiinni, kuulin oven avautuvan. Säpsähdin vailla syytä ylös nopeasti ja ovelle kääntyessäni näin Jaken hoipperoivan parvekkeelle ”Hey beib! Älä nyt sentään slaagii mun takii kisko – en mä sua tappamaan tullu..heh! Tapaamaan korkeintaan” se sano naureskellen mun olemusta. ”Taisit vaistota et mun silmät oli just painumaisillaan kiinni, vai?” mä letkautin takas hymyillen sydämen sykkeen tasauduttua hieman. ”Ei ku mä kattelin jo tos kun sä lähdit tännepäin käveleskeleen et eihän sua yksin saa jättää ja vasta nyt sit pääsin tuleen ku piti tehdä nää” se näytti käsissään komeilevia korkeita laseja ”…ja matkal ni monel oli ylittepääsemätöntä asiaa ja… tiedäthän sä nää tyypit, aina paskaa jauhamas!” se jatko ja iski veikeesti silmää. Jake istu viereiseen auringonottotuoliin ”Jaa-has, pitääpäs hieman voidella sisuskaluja ettei aurinko pääse huomaamatta polttamaan” se naureskeli katsellen posliiniaurinkoa ja ojentaen mulle toista käsissään olevista laseista hymyillen. Molemmat lasit olivat samanlaisia – yhtä täynnä ja mitä luultavimmin taas jotain upeeta, mutta erittäin vahvaa Jaken erikoista. ”Hei en mä nyt taida – sori, mut tuntuu et taju lähtee ja oon jo niin paljo..” koitin selitellä ”Hey c’mon beib, ei siin oo ku mehunektarikoktailia – kyl mä nyt sikäli sun silmien liikettä, tai no.. liikkumattomuutta seurailin et aattelin tän olevan paikallaan” Jake sanoi ja työnsi lasin käteeni ”No alcohol?” mä vielä varmistelin ”No alcohol!” Jake toisti ja siemaisin hieman lasin reunalta. ”Ei voi olla totta! Miten ihmeessä sä osaat ja onnistut aina näin upeesti, oli kyse mistä nestemäisestä tahansa!” huudahdin heti maistettuani makean ja kirpeän sopivan yhdistelmän, joka sai veden kielelle ja suorastaan himoamaan uutta kulausta. ”I’m just an expert..ei vaan kiva jos maistuu!” Jake naureskeli. >Toi tyyppi on sit ihme!>mä mietin katsellessani Jakea >Aina niin uskomattoman ilonen ja pilke silmäkulmassa, vaikka kello on jotain neljä..siitä huolimatta niin komee ja noi ihanat silmät ..eikä tietookaan väsymyksestä> ”Mitäs sä pohdit?” Jake kysyi yllättäen saaden mut kiinni ajatuksiini sukeltamisesta ”E-en mä mit. Ei, mi-miten niin?!?” mä änkytin kuin typerys ”No kun tänne yksikses tulit istuskelemaan?” se nauro ja jatko ”A-ai, juu niin sillon aijemmin ..hehheh! ..joo..e-en mä mit. Ei kai en mä mitään…”änkytin jälleen muistaessani ajatelleeni Nelliä ja katsoin parhaaksi vetää rauhallisesti kerran happea ja ajatella mitä sanon ”..jotain ylitsepääsemättömiä puheongelmia kenties?” jatkoin koittaen samalla vaihtaa puheenaihetta. ”Voi reppana, sä taidat olla aivan poikki!?” Jake sano ja käänty kattoon ympärilleen. ”Ehkä joo, mut sun seuras kyllä piristää kummasti!” mä hymyilin koittaen näyttää edes hieman viehättävältä. ”Hei kato älä sä must yhtää välitä, ota hyvä asento – sulje silmäs ja ota pikku torkut ni sit taas jaksaa kummasti, ja en mä täst karkaa ellet sä niin taho…” Jake ehdotti ”Taitaapa olla hyvä idea!” sanoin ja siemaisin viimeiset pisarat Jaken ”voimajuomaa” ”..ei sul tartte mihkää lähtee ellet haluu, tai ihan niinku..” jatkoin ja painoin pääni samalla takaisin tyynylle jääden selinmakuulle ja suljin vihdoin raskaat silmäluomeni huokaisten syvään, tunne oli mahtava!
”Tääl on upee tunnelma, hyvin sisutettu..” kuulin Jaken sanovan jostain kaukaa, syvältä ja koetin saada hieman hymyä kasvoilleni näyttäen että kuulin edellisen. Hetken hiljaisuutta seurasi Jaken äkkinäinen tokaisu aivan korvani juurelta ”Annat’sä pikkupimu mulle pillua?”. Pomppasin nopeasti ylös samalla huutaen ”Mitä? No en tosiaankaan! ..törky!” ja katseeni kohtasi edelleen toisella auringonottotuolilla istuvan Jaken kummeksuvan katseen. ”Mitä et?” se kysy ja näytti tosi surkealta otsa kevyesti rypyssä. ”Ai minä, siis, sanoitko sä just äsken jotain?” kysyin ”En! ..tai sanoin mä et tääl on kaunista, mut siit on jo hyvästi aikaa.” Jake vakuutteli. Mä jäin hetkeksi miettimään oliko kaikki tosiaan ollut vain unta, vai..? ”Joo no mä kai vaan sit torkahdin ja näin unta” selittelin hieman nolostuen. ”Ai, mitä sä sit näit? Jotain muhun liittyvää?” Jake kysy ja sai mun olon todella vaivaantuneeksi >miten mä nyt voin sanoo, et joo susta näin kuinka olit tosi sika ja pyrit mun housuihin..> mietin ”..sano vaan, en mä pistä pahakseni – unet on vaan unia!” Jake jatko huomatessaan mun vaivautuneen hiljaisuuden. ”No ei se sillai niinkö uni ollu, mut siinä sä – öhöhm, sä sikailit ja pyysit saada pillua ja niin..” mä selitin kattellen lattiaa ja vasta saatuani sanat ulos suustani käännyin katsomaan Jaken kasvoja, muotoa ja väriä tarkastellen. ”Vai niinkö mä tein, voi kuule – en mä sellanen sika ole. Pidä se mielessäs, vaik ei toi ny ihan harakoille menny..mä oon nimittäin kieltämättä iskeny silmäni suhun --ja toden teolla!” Jake naureskeli, mistä en pitänyt yhtään. Minun mielestä nämä tällaiset pitäisi hoitaa vakavalla naamalla, vaikka en syytä löytänytkään enää kun sitä ryhdyin kaikin puolin etsiskelemään. Lopulta päätin unohtaa naureskelun ja keskittyä viimein itse asiaan >Jake on kiinnostunu musta…voiko tää olla totta?!?> ajattelin ”Ai että kiinnostunu..sinä…minusta? OHO!” mitään fiksumpaa en enää osannut sanoa. Jake otti ohjat käsiinsä auttaen mua ”Joo, ja siinä piilee syy sille että tännekin tulin. Luulin kylläkin et sä olet varattu..Nelli sano jotain sellasta sillon..” ”Joo, o-olinhan mä – vähän aikaa vaan tosiaan!” äkkäsin väliin ettei epäselviin yksityiskohtiin takerruttaisi enää. ”Joo niin mä vähän aattelinki ku toi Riku sano ettet sä sen tietääkseen ole varattu ja sit ajattelin et uskallan tulla tänne niin ettei ole vaaraa mustan silmän saamiseen tai muuhun sellaseen..” Jake jatkoi pysähtyen sitten jälleen katsomaan suoraan mun silmiin niillä ihanilla mantelinruskeilla silmillään ”..ja kyllä täytyy sanoa että kun mä äsken katselin sua kun sä nukuin, niin mun ihastuminen vaan syveni entisestään…olit rajattoman sulosen näkönen…pikku tuhisija!” ja näin kuinka leveä hymy hymykuopilla levisi Jaken kasvoille. Hetkestä venyi silmän räpäyksessä ikuisuus, ikuisuus johon halusin takertua kaikin voimin samalla takertuen Jakeen yhä tiukemmin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No niin, tekniikkakin pelaa jälleen. Ajattelin tuon kolmannentoista osan luettuani, että pakkohan sitä on jotain kommenttia heittää.
..Juuh. Onnistut minusta varsin hyvin kuljettamaan tällaistakin maratonkertomusta eteenpäin. Tekstiäsi lukee mielellään, siinä ei ole virheitä. Joka osa paljastaa aina jotain uutta.
Tässä osassa oma huomioni kiinnittyi päähenkilön oletettuun torkahtamiseen ja Jaken toimintaan tässä unessa. Suoraan sanoakseni, siinä oli jokin juttu joka säväytti. Hyvä hyvä.
Tarinassa on jännitettä.
Minua edelleen häiritsee tämä tuhlaileva elämäntapa. Elämä on kertomuksessa yhtä biletystä. Realismi kärsii, kun asiat muuten ovat hyvin uskottavia. Mutta tästähän jo puhuimme.
Hauskaa, miten luomasi miljöö alkaa toimia ja elää tarinassa omana itsenään, kun kertomuksen pituus kasvaa. Toistuvat aurinkotuolit esimerkiksi. Niistä pidin jostain syystä.
Mutta kuinka tarina jatkuu? Täällä on ainakin yksi joka haluaa tietää. Oma veikkaukseni on, että viimein eräiden juhlien päätteeksi mustasukkainen Nelli, jolle on yllättäen puhjennut paha jakomaielitauti, puhkoo viinasten ryydittämässä mielenhäiriössään keittiöveitsellä molemmat rakastavaiset hengiltä ja sittemmin hukkuu itse aamuyön tunteina boolimaljaan.
Mutta aika näyttää...
kiitti kommenteista..niit on aina kiva lukee!
ton sun lopunarvauksen takia oli pakko vastata, että loppu on tiedossa - ollut jo kauan, mutta harmittaa tosissaan kun ei ole aikaa tiiviimpää tahtia tuottaa sitä tekstiksi. tulee itelle sellaset fiilarit, et tarinan kulku kärsii kun se aina taukoo niin pitkäksi ajaksi, ja niinhän se tietty menee...mutta minkäs sille mahtaa, aika on rajallista!
...voin paljastaa että oikeeseen et osunut, mutt dramatiaa varmasti löytyy jatkostakin ;) !
mutta juups "kiittää ja kumartaa!"