...Olen useinmiettinyt sitä että miten uskovaiset hyväksyvät hedelmällisyyshoidot ja koeputkihedelmöitykset jne..mutta eivät ehkäisyä..
Jumalan sanan mukaan jokaisen täytyisi olla tyytyväinen tilanteeseensa annetaan niitä lapsia tai ei.. raamatussa Jumala jopa rankaisee joitakin naisia synnistä, siten ettei heille anneta mahdollisuutta saada lapsia...ja se on silloin Jumalan tahto ja heidän on hyväksyttävä se...ei ole enää muita mahdollisuuksia..
Aivan yhtälailla rankkaa on olla lapseton tai äiti jolle lapsia tulee pilvin pimein.. molemmissa tapauksissa elämä voi tuntua yhtä jaksamisen äärirajoilla kulkemiselta ja ahdistavalta...molempien osassa on sekä hyvät että huonot puolensa...
Elikkä miksi uskovaiset hyväksyvät/ eivät ainakaan tuomitse sellaisia pariskuntia jotka ovat hedelmöityshoitojen kautta saaneet lapsen/lapsia, mutta kaikki uskovaiset katsovat kuitenkin pahasti perhettä jossa lapsia ei ole syntynyt säännöllisesti (eli riittävän tiheästi)...aletaan osotella sormella ja puhua selän takana pahaa ja tuomitaan kadotukseen, koska on toimittu vastoin Jumalan tahtoa...ja mahdollisesti käytetty ehkäisyä?????
Mutta miksi lapsettomat pariskunnat voivat toimia vastoin Jumalan tahtoa hankkimalla lapsen hed.hoidoilla ilman että saavat seurakunnan syyttävät katseet niskaansa??
Olen kuullut selitettävät hedelmöityshoitoja sillä että Jumala ei anna niiden onnistua ellei Hän ole tarkoittanut että kyseiseen perheeseen annetaan lapsia..mutta ihan samalla tavalla voitaisiin selittää sitäkin että ei Jumala anna ehkäisyn tehota vaan ehkäisy pettää jos Hän haluaa että perheeseen syntyy vielä lapsia..
En yritä tällä viestillä saada hyväksyviä vastauksia ehkäisykantaan, mutta haluaisin vain saada vastauksia tähän ristiriitaan, mikä ero näillä asioilla on??
Onko asia todella niin että ehkäisyn syntiin langenneet tuomitaan mutta hedelmöityshoitoja käyttäneet ovat kunnollisia hyviä uskovaisia...miksi lapsettomiksi tarkoitetuille pariskunnille annetaan mahdollisuus olla onnellisia (jos se onni heille tulee lapsen saamisesta) mutta hedelmällisille perheille ei anneta mahdollisuutta olla onnellisia (jos kyseiset äidit ja isät kokisivat olevansa onnellisempia jos saisivat toteuttaa myös itseään ja saisivat kahdenkeskistä aikaa enmmän).
Ja sellainenkin ristiriita tästä asiasta vielä löytyy että kun hedelmätön pariskunta saa hoitojen ansiosta lapsen niin he voivat sitten jättää sen lasten hankkimisen siihen yhteen jos tuntuu siltä ettei useampaa lasta jaksa kasvattaa...mutta tällaista mahdollisuutta ei hedelmällisillä kuitenkaan ole...
Jumalan sanan mukaan jokaisen täytyisi olla tyytyväinen tilanteeseensa annetaan niitä lapsia tai ei.. raamatussa Jumala jopa rankaisee joitakin naisia synnistä, siten ettei heille anneta mahdollisuutta saada lapsia...ja se on silloin Jumalan tahto ja heidän on hyväksyttävä se...ei ole enää muita mahdollisuuksia..
Aivan yhtälailla rankkaa on olla lapseton tai äiti jolle lapsia tulee pilvin pimein.. molemmissa tapauksissa elämä voi tuntua yhtä jaksamisen äärirajoilla kulkemiselta ja ahdistavalta...molempien osassa on sekä hyvät että huonot puolensa...
Elikkä miksi uskovaiset hyväksyvät/ eivät ainakaan tuomitse sellaisia pariskuntia jotka ovat hedelmöityshoitojen kautta saaneet lapsen/lapsia, mutta kaikki uskovaiset katsovat kuitenkin pahasti perhettä jossa lapsia ei ole syntynyt säännöllisesti (eli riittävän tiheästi)...aletaan osotella sormella ja puhua selän takana pahaa ja tuomitaan kadotukseen, koska on toimittu vastoin Jumalan tahtoa...ja mahdollisesti käytetty ehkäisyä?????
Mutta miksi lapsettomat pariskunnat voivat toimia vastoin Jumalan tahtoa hankkimalla lapsen hed.hoidoilla ilman että saavat seurakunnan syyttävät katseet niskaansa??
Olen kuullut selitettävät hedelmöityshoitoja sillä että Jumala ei anna niiden onnistua ellei Hän ole tarkoittanut että kyseiseen perheeseen annetaan lapsia..mutta ihan samalla tavalla voitaisiin selittää sitäkin että ei Jumala anna ehkäisyn tehota vaan ehkäisy pettää jos Hän haluaa että perheeseen syntyy vielä lapsia..
En yritä tällä viestillä saada hyväksyviä vastauksia ehkäisykantaan, mutta haluaisin vain saada vastauksia tähän ristiriitaan, mikä ero näillä asioilla on??
Onko asia todella niin että ehkäisyn syntiin langenneet tuomitaan mutta hedelmöityshoitoja käyttäneet ovat kunnollisia hyviä uskovaisia...miksi lapsettomiksi tarkoitetuille pariskunnille annetaan mahdollisuus olla onnellisia (jos se onni heille tulee lapsen saamisesta) mutta hedelmällisille perheille ei anneta mahdollisuutta olla onnellisia (jos kyseiset äidit ja isät kokisivat olevansa onnellisempia jos saisivat toteuttaa myös itseään ja saisivat kahdenkeskistä aikaa enmmän).
Ja sellainenkin ristiriita tästä asiasta vielä löytyy että kun hedelmätön pariskunta saa hoitojen ansiosta lapsen niin he voivat sitten jättää sen lasten hankkimisen siihen yhteen jos tuntuu siltä ettei useampaa lasta jaksa kasvattaa...mutta tällaista mahdollisuutta ei hedelmällisillä kuitenkaan ole...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tästä sopiikin keskustella miksi monet vl:t sallivat hedelmöityshoidot, jossa tuhoutuu jo hedelmöitettyjä alkioita hirveät määrät. Mutta ehkäisyä eivät salli, vaikka ehkäisyssä ei alkio pääse edes alullekaan.
olevan vl:ille niin selvää pässin lihaa, ettei keskustelua tarvitse käydä.
Itse olen ihmetellyt sitä, miten vl voi sitten itse päättää, että ottaakin vain yhden lapsen hedelmöityshoidoilla, miksei kymmentä, kun kerran siillä tyylillä niitä "siunaantuisi"?
hedelmöityshoitoja perustellaan Raamatulla. "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa." Hedelmöityshoitojen ajatellaan olevan myös lähetystyön tekemistä, sillä jokainen lapsi syntyy maailmaan jumalan lapsena. Hedelmöityshoidoilla saadaan siis lisää Jeesuksen omia maailmaan.
Mikä on oikein mitkä on väärin?
Jos hedolmöityshoitoja halutaan katsoa vain ja ainoastaan siltä kannalta että mitä se tarkoittaa suhteessa perheeseen jossa ollaan enemmän kuin hedelmällisiä ja ehkäisy on kaikissa olosuhteissa kieletty.
Eli kun perhe avioituu ja lasta ei heti kuulu, se ei yksistään ole huonoasia. Vaan päin vastoin antaa aikaa parisuhteen kehittymiseen ja kypsymiseen. Ja usein myös opintojen päättämiseen.
Kun aikaa kuluu enemmän tulee ehkä vastaan tarve lapseta. Se on nimenomaan ihmisen oma tarve äitiyteen ja isyyteen. Se ei ole tilanne joka vain tulee eteen niinkuin niillä joilla raskaus alkaa siksi ettei asian estämiseksi ole tehty mitään.
Sitten siinä käydään pohdintaa siitä tehdäänkö mitään. Jos tehdään niin mitä? Lähdetäänkä tutkimuksiin ja jos lähdetään niin mitä sitten?
Ja nyt joudutaan käymään ensimmäiset pohdinnat siitä että jos ehkäisy myös luonnollinen ehkäisy on kiellettyä onko minkään tason selvittäminen lapsettomuusasioissa sallittua? Valtaosa varmaan on sitä mieltä että on oikein että asiaa voi ja saa selvittää. MIKSI?
Ymmärrän sen että lapsttomuuden ja haluun saada lapsi hinnalla millä hyvänsä sisältyy paljon pettymystä siinäkin mielessä että muut onnistuu asiassa jossa itse ei onnistu. Huonommuuden tunne suhteessa toisiin voi olla aika musertavaa. Eikä vl yhteisössä maha pysyssä kävelevien naisten katselu välttämättä ole helpoa. Saatika kun yhteisöstä löytyy niitä joilla ei ole muuta tekemistä kuin toimia poliisina tässä asiassa - eikö teillä vielä ole tärpännyt jne.... Voi olla että lapseton kokee yhteisön paineet ja asenteet musertavaksi....On pakko onnistua ja näytää että minustakin on äidiksi?
Muttta mukana on myös kateuuta. Vaikka lapset kuinka olisivat ihania, ihanaa ei ole olla aina raskaana. Ihanaa ei ole valvoa yötä-päivää vuodesta toiseen. Eikä sairaitten lasten hoitaminen ole herkkua. Lapsettoman osa näyttää usein ruusuiselta sikisi että lapseton "saa päätää itse" mitä tekee.
Eli lapseton saa valita tekeekö asialle jotain vai ei. Lapseton saa itse järjestää elämänsä eikä tarvitse elää laseten ehdoilla. Joka voi olla sitä että "omaa tahtoa ei ole" vaan on tehtävä se mikä on pakko, vuodesta toiseen. Kukaan ei lasten kanssa kysy haluatko tehdä asioita ne on vain tehtävä. Lasten kanssa eläminen on usein vaihtoedotonta. Tee tee ja tee haluat tai et. Kukaan ei kysy mitä äiti haluaa. Haluaako hän 24h oikeasti pestä pyllyä laitaa ruokaa ja pyörittää sitä erittäin tylsää arkea.
Ainakin älyllisiä haasteita tarvitsevalle ihmiselle lasten kanssa oleminen on tappavan tylsää. Päivä on sarja asioita joista oikeasti ei nauti mutta ne on pakko tehdä.
Ja nyt tullaan sihen että lapsettomasta lapset voivat näytää onnen täytymykseltä mitä ne ysksitään eivät ole. Lapset eivät tuota vain iloa. Eikä lasten kasvatus ole aina palkitsevaa.
Se joka ei ole lasta saanut ilman lääketidettä tai on saanut lapsen omasta vakaasta halustaan ei voi ymmärtää täysin sitä että kun lapsia tulee enemmän kuin ihmisen kokee riittävänsä. Enemmän kuin jaksaa kantaa ja hoitaa.
Jos lapsettomuushoitoja peilataan vain siihen että sen päälimmäisenä tarkoituksena on täytää ihmisen tarve lisääntymisestä. Ei se että sillä suojeltaisiin olemassa olevaa elämää. Onko lapsen hankkiminen (mitä termiä voidaan käyttää siinä yhdeydessä kun lapsen saaminen edellyttää ihmiseltä tietoisia päätöksiä) tarve joka pitää saada täyttää. Onko sen tarpeen täyttäminen oikeampi kuin sen tarpeen jossa tarpeena on ihmis arvonen elämä itselle ja olemassa oleville lapseille.
Lapsi ei saisi olla kosaan väline. Lapsen elämä itsessään pitäisi olla arvokasta. Eikä lapsi ole tarpeiden tyydyttäjä siinä mielessä että lapseen sisältyy aina ristiriitoja joita ei voi ymmärtää ennen kuin niiden kanssa elää.
Eli tiedän että moni joka on lapsettomuushoitojen kautta lapsen saanut joutuu toteamaan ettei äitiys ja lapsen kanssa eläminen ollut sitä mitä alun perin oli ajateltu.
Yhtä lailla kuin pari jolle lapsia tulee enemmän kuin on jaksamista. Hekään eivät ymmärtäneet etukäteen että asia ei ole sitä miltä se näyttää.
Mitä enemmän ikää äidille tulee sitä enemmän tulee liitännäissairauksia ja sitä hitaammmin synnytyksestä toipuu.
Eriarvoista asettelua on se että se joka ei voi saada lapsia ilman lääketieteen apua voi jossainmäärin (aika suuressa määrin) tehdä oman mielen mukaan siinä kuinka monta lasta haluaa. Koska on seuraavan lapsen aika. Ja koska lapsiluku on täynnä. Näin ollen väitän myös että tälläiseen äitiyteen ei liity niin paljoa ristiriitoja ja riittämättömyyden tunnetta. Omaa tarvetta lisääntymiseen voidaan aina peilata sen hetkiseen elmäntilanteeseen. Ja katsoa mikä on hyvä. Oma jaksaminen ja seksuaalisuus eivät nivoudu samalla lailla toisiinsa kuin perheissä joissa seksuaalisuudella on usein välillisä seurauksia uuden raskauden myötä.
Yhtä lailla voidaan kysyä miksei hedelmätön joudu hyväksymään tilannetta jos hedelmäällinen joutuu hyväksymään oman tilanteensa?
Hedelällinen voi joutua tilanteeseen jossa oma riittämättömyys johtaa tilnteeseen jossa koko seksuaalisuus kielletään? Sekö on avioliiton tarkoitus että toisen ihmisen läheisyys ahdistaa?
Sekö on tarkoitus että avioliitto ja seksuaalisuus tuntuu erehdyskeltä?
Ymmärrän sen että ajoittain hedelmättömästä seksi voi tuntua turhalta. Silti tiedän että vataosa pystyy asian hyväksymään ja myös nauttimaan tilanteesta ja elämästä.
Sekavia ajatuksi...
Silti jos hedelmöityshoidot hyväksytään tuosta noin vaan tulee tunne siitä että toiselta vaaditaan kauhalla vaikka on lusikalla annettu ja toinen noukkii rusinat pullasta ja saa nauttia äitydestä ja lapsistaan tavalla johon hedelmällisillä ei ole ilman ehkäisy mahdollisuutta.
.... siksi katsonkin että yhtä lailla kuin hedelmöityshodot myös ehkäisy ovat ennen kaikke omantunnon asioita joihin ei pitäisi olla muilla ihmisillä mitään tuomiovaltaa....
koska eikös hedelmöityshoidossa abortoida jo hedelmöittyneitä munasoluja ja yksi vain valitaan???
Aborttihan on muuten kielletty murhana, mutta tässä tapauksessa ei??
Ehkäisyssähän estetään munasolun hedelmöittyminen l. elämää ei pääse syntymään , ei kai siis mitään silloin murhatakaan, mutta ehkäisy silti kiellettyä?? l. siis käänteisesti näihin asioihin vaikuttaminen.
Uskovainen kristitty haluaa ajaa esivallan etua. Suomessa on tätä nykyä liian alhainen syntyvyys. Siksi uskovainen haluaa edesauttaa syntyvyyden lisääntymistä. Kuuliaisuus esivallalle on Raamatun opetusten mukaista.
Tuli heti tuoreeltaan mieleen, että hedelmällisyys ei ole koskaan sairaus, eikä edes seuraamusta sairaudesta. Sen sijaan hedelmättömyys on sairauteen verrattavissa oleva juttu. Tai enemminkin monesti hedelmättömyyden taustalta löytyy sairautta tai muuta vikaa, joka on esteenä lapsen saannille.
Tässä yhteydessä voitaisiin pohtia myös sitä, mitä voimme pitää lapsettomuushoitoina. Mielestäni esim. seksihalut vievän masennuksen hoitoakin voitaisiin pitää lapsettomuushoitoina.. jos nimittäin seksiä ajatellaan lisääntymismielessä.
Itse taas en koskaan ole ajatellut seksiä lisääntymismielessä. Seksi on yhdenlaista kahden aviossa olevan ihmisen välistä rakkauden ilmentymää, jossa Jumala voi niin parhaaksi nähdessään toteuttaa uuden elämän synnyttämistä.
Itse en varmastikaan voisi hyväksyä tilannetta, jossa ylimääräisiä alkioita pakastettaisiin ja tuhottaisiin joskus myöhemmin. Ellei lapsettomuushoidot onnistuisi omin soluin ja ilman alkioiden "haaskausta", en kyllä voisi hyvin omantunnoin siihen ryhtyä. Joku kohtuus tuossakin asiassa. Milloin itsekkyys astuu Jumalan tahdon edelle?
Asiaa voi miettiä myös seuraavasti:
tarve saada lapsi - halu olla mahdollistamassa Jumalan luomistyö
Noita kahta edellä mainittua lähestymistapaa pohtimalla voi päästä käsitykseen siitä, missä raja lapsettomuushoidoissa kulkee. Ensin mainittu on täysin itsekäs lähestymistapa, jälkimmäinen taas päinvastoin. Ihmismieli tunnetusti tahtoo olla itsekäs, minkäs teet.
Noissakin asioissa voi kaikesta huolimatta luottaa Jumalan johdatukseen. Kyse on siitä, onko etusijalla oma itsekkyys ja mukavuudenhalu vai halu tyytyä Jumalan tahtoon. Samoja asioita joutuvat pohtimaan niin suurperheiden vanhemmat kuin lapsettomatkin ihmiset.
Ja onhan armo olemassa.
.. jaa, että miksi hyväksyn hedelmöityshoidot...
Olen ajatellut ja myös todeksi havainnut, että Taivaan Isä siunaa ja tarkoittaa syntyväksi myös hedelmöityshoidolla aikaansaadut lapset.
Ja tiedoksi, että kannattaa perehtyä asiaan ennenkuin kirjoittaa sellaista, että alkioita tuhotaan. Kaikki kehittyneet alkiot säästetään,pakastetaan, säilytetään myöhempää käyttökertaa varten. Jos munasoluja hedelmöittyy esim. 20 kpl, ei se tarkoita että syntyis 20 lasta. Pakastussopimus tehdään kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja alkioita (1-3 kpl) voidaan siirtää kohtuun kasvamaan kun on edellisen raskauden jälkeen ollut muistaakseni kahdet kuukautiset. Kaikki sulatetut alkiot eivät välttämättä edes ole siirtokelpoisia.Ja julkisella puolella näitä IVF hoitoja ym. ei tehdä kolmea kertaa enempää per henkilö.Ainakin muutama vuosi taaksepäin. Yksityispuolella voi sit käydä niin paljo kun rahapussi kestää.
Se kel onni on sen kätkeköön. Nautin täysin siemauksin hedelmöittyneestä perheestäni.
Mut jos oikeesti ajatellaan, järjellä, niin eihän tässä lapsihommassa ole mitään järkeä!! Tarkoitan, että lapsi/vuosi. Omalla kohdalla yläkerran isäntä on asian onneksi ratkaissut helpommalla tavalla. No ei lapsettomuushoidot ole välttämättä kaikille helppoja. Voihan jollaki mennä vaikka järki niiden asioiden kans.
No olipa sekavaa kirjoitusta, mutta näin minun kohdalla.
Juuri tuosta minä keskustelun aloituksessa kirjoitinkin, että miksi ajatellaan että...
Taivaan Isä on tarkoittanut hedelmöityshoitojenkin avulla syntyvien lapsien syntymän, tai sitten jos hoidot eivät onnistu niin Jumala on tarkoittanut ettei pariskunta saa lapsia...
....mutta sittenhän ehkäisyasiaakin voitaisiin perustella siten että Jumala ei ole tarkoittanut että ehkäisyllä estetyt lapset syntyvät, mutta taas jos Jumala haluaa että lapsi kuitenkin tulee ehkäisystä huolimatta, niin silloin ehkäisy pettää..???
Ja sanoit että hedelmöitety alkiot säilyvät 3 vuotta ja hedelmöitys tehdään max. 3 krt samalle naiselle (julk. puolella) ja että seuraavaan hedelmöitykseen voi mennä synnytyksen jälkeisten kaksien menkkojen jälkeen...eli silloinhan uskovaisten naisten pitäisi tosiaan heti mennä hoitoihin uudestaan kun se on mahdollista..muutenhan se on ehkäisyä, ei Jumalan lapsi saa tieten tahtoen estää lasta tulemasta. Oletko itse kenties käynyt otattamassa seuraavat hoidot jo heti kun synnytyksen jälkeen kun on kahdet menkat olleet....??????
Ja...miksiköhän hedelmöitys tehdään sairaalapuolella samalle naiselle korkeintaan 3 krt???....olisikohan syynä se että yli kolme raskautta yhdelle naiselle on jo aika rankka suoritus...mutta hedelmällisten niitä raskauksia täytyy kuitenkin kärsiä niin paljon kuin vain mahdollista..
Minulla pisti silmään myös tuo kun kirjoitit että yksityispuolla "hedelmöityksiä" voi käydä ottamassa useampiakin - vaikka niin paljon kuin rahapussi kestää.....
...mutta mutta eihän hedelmällinen uskovainenkaan voi ehkäistä vaikka tuntuisi että taloudellinen tilanne on huono ja että rahatilanne ei salli enää lisää lapsia - ainakaan heti...eikä myöskään voi jättää lasten tekoa siihen kolmeen sillä syyllä että ei jaksa tai viitsi yms. enää...
Eli asianhan pitäisi silloin olla niin että jos saa keinohedelmöityksen avulla lapsen niin hedelmöityksiä pitäisi sitten otta koko loppu elämän (vaihdevuosiin asti) vaikka yksityispuolella - salli kukkaro tai ei..eivät hedelmällisetkään voi valita haluaako lasta vai ei...tai milloin haluaa...