Tänään suljin sydämeni oven ja lukitsin sen.
Lopullisesti.
Liian kauan annoin vieraiden tuulien
puhaltaa avatuista ovista.
Liian kauan annoin vieraiden käydä ovestani sisään nauramassa ahdasta huonettani ja sen
yksinkertaista ja köyhää kalustusta.
Nyt suljen oven.
Enkä avaa sitä enää.
Mutta ikkunan, sen avaan...
ja annan uusien tuulien puhaltaa siitä sisään.
Ja aurinko valaisee köyhän huoneeni kullallaan
ja itse istun kullattuun juhlatuoliini
ja juon sädehtivää juhlajuomaa
juhlistaakseni päivääni
jolloin päätin pukeutua omiin vaatteisiini.
Lopullisesti.
Liian kauan annoin vieraiden tuulien
puhaltaa avatuista ovista.
Liian kauan annoin vieraiden käydä ovestani sisään nauramassa ahdasta huonettani ja sen
yksinkertaista ja köyhää kalustusta.
Nyt suljen oven.
Enkä avaa sitä enää.
Mutta ikkunan, sen avaan...
ja annan uusien tuulien puhaltaa siitä sisään.
Ja aurinko valaisee köyhän huoneeni kullallaan
ja itse istun kullattuun juhlatuoliini
ja juon sädehtivää juhlajuomaa
juhlistaakseni päivääni
jolloin päätin pukeutua omiin vaatteisiini.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En tiedä, kumpaa runosi oli enemmän, surumielinen vai seesteinen - vai sekä että. Ehdottoman hieno joka tapauksessa, vähän liiankin hieno tänne.
Hei tee.
Runoilla on aina oma syntytarinansa. Niin tälläkin. "Runoni" ei omasta mielestäni ole surumielinen eikä seesteinen. Olin erittäin kiukkuinen kirjoittaessani sitä)) ja kiukkuun oli omasta mielestäni syytäkin. Siitä johtuu runon nimi. Joskus kapinavaihe elämässä voi puhjeta myöhemmälläkin iällä )).
Mutta kiitos ystävällisestä kommentistasi. Sinä jaksat kannatella tätä hataraa "runosieluani" sanoillasi.
Oikein kaunis runo totta tosiaan =D
hieno runo!
Briliantti ja x6x6 huomiostanne. Mukava, kun piditte )).