Tutustuin noin 2 vuotta sitten yhteen tyyppiin, ja hänestä on tullut nyt todella hyvä kaverini ja ystäväni. Tutustuin häneen serkkuni kautta, joka siis tunsi hänet aikaisemmin ja tutustui häneen, ja kutsui hänet sitten kerran mökilleen saunomaan ja viettämään aikaa kun minä olin siellä myös. Silloin siis näin hänet ensimmäisen kerran.
Siitä lähtien olemme kaikki kolme (minä, serkkuni ja hän) olleet tiiviisti yhteydessä. Vietämme usein illanistujaisia ja olemme kaikki kolme läheisiä. Meillä on aina todella hauskaa.
Mutta en tiedä mitä ajatella tai mitä tapahtuu.. vai tapahtuuko yhtään mitään.. kuvittelenko kaiken vain omassa päässäni.. voi hyvin olla. Olen kuitenkin muutaman kerran, kun olen istunut tämän uuden kaverini kanssa kahdestaan jossain ja jutelllut niitä näitä, huomannut että olemme kumpikin hiukan tavallista "herkempiä" kun puhumme toisillemme. Olen muutaman kerran katsonut häntä silmiin, ja jotenkin ihmeellinen olo siitä tulee minulle.. sellainen outo, mutta hyvä. Olemme vaihdelleet pieniä katseita keskenämme, mutta ne eivät välttämättä tarkoita yhtään mitään..
..ääääh, en tiedä miksi kirjoitin tämän, oli vaan pakko saada purkaa ajatuksiani.. :/
Siitä lähtien olemme kaikki kolme (minä, serkkuni ja hän) olleet tiiviisti yhteydessä. Vietämme usein illanistujaisia ja olemme kaikki kolme läheisiä. Meillä on aina todella hauskaa.
Mutta en tiedä mitä ajatella tai mitä tapahtuu.. vai tapahtuuko yhtään mitään.. kuvittelenko kaiken vain omassa päässäni.. voi hyvin olla. Olen kuitenkin muutaman kerran, kun olen istunut tämän uuden kaverini kanssa kahdestaan jossain ja jutelllut niitä näitä, huomannut että olemme kumpikin hiukan tavallista "herkempiä" kun puhumme toisillemme. Olen muutaman kerran katsonut häntä silmiin, ja jotenkin ihmeellinen olo siitä tulee minulle.. sellainen outo, mutta hyvä. Olemme vaihdelleet pieniä katseita keskenämme, mutta ne eivät välttämättä tarkoita yhtään mitään..
..ääääh, en tiedä miksi kirjoitin tämän, oli vaan pakko saada purkaa ajatuksiani.. :/
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta kyllähän tuo joltain kuulostaa. kannattanee varmaan antaa vähän ajan kulua ja katsoa mitä kehittyy ellet uskalla ottaa suoraan puheeksi?
En uskalla ottaa asiaa puheeksi, koska voi yhtä hyvin olla ettei hän tarkoita niillä katseillaan ja hymyillään yhtään mitään kummempaa..
Mutta itse kyllä tykkään hänestä ihan valtavasti..
Vaikka hän on muuten todella avoin ja kaikin puolin aivan ihana ja valloittava ihminen (siksi kai hänestä tykkään niin paljon ja välitän), niin hän kuitenkin näyttäisi hieman pelästyvän tai säikähtävän kun huomaa katseidemme kohtaavan ja kun huomaa että katson häntä silmiin ja hän minua. Irrottaa aina katseensa, mutta niin minäkin usein teen, sillä en halua paljastaa tunteitani hänelle.. en tiedä mitä pelkään, kai eniten sitä että hän torjuisi minut kuitenkin, niin kuin todennäköisesti tulisi käymään.
En tiedä tunteeko hän mitään minua kohtaan, vai olenko kuvitellut vain kaiken, mutta jotenkin minusta tuntuu että hän hiukan pelkää omia tunteitaan eikä halua kohdata tai edes ajatella niitä.. omaa bi-puoltaan.. en tiedä, mutta näin minä ajattelen.