Olen niin onneton...sua mielestäin en saa. Minä höppänä liiaksi ihastuin ja tunteet tässä parissa vuodessa on vaan syventyneet. Miten voi kaks varattua ihmistä alkaa kirjottelemaan toisilleen, kun tietää että se ei oo sallittua ja silti se tuntuu niin hyvälle jonkun kanssa jakaa ajatuksia. Tosin nyt et kovin usein kirjoita työkiireitten takia, siksipä olenkin nyt taas ihan masentunut...kai tässä on tullu riippuvaiseksi sinusta. Tapaamista ei kuitenkaan kumpikaan olla saatu järkättyä, ehkä hyvä niin? Mutta silti on vaan jääny kaivelemaan mieltä, millasta olis ollu jos oltais kaksin saatu viettää joku hetki, ehkä yökin?! Nyt en jotenkin vaan pysty sulle postia laittamaan, vaikka olenkin sulle tunteitani sinua kohtaan kertonut ja jotain sinäkin. Mutta kun et ole kirjotellu kohta pariin viikkoon, en tiedä mitä mielessä tällä hetkellä liikkuu? Kun tietäiskin sinun ajatukset...ja vähän on sellanen pelko, jos siellä mietit miten kerrot mulle, että lopetetaan tää. Tietysti se vois olla järkeväkin ajatus, mutta kuin siitä selviää. Vaikka on tämäkin epätoivo tuskallista.
Se ensi tapaaminen sattumalta ja pieni suudelma aamuyöstä vei jalat alta molemmilta. Ja siitä kirjottelu alkoi. Mutta tapaamista ei vaan olla saatu aikaan...tuleekohan sitä koskaan?! Vai olisko parempi jättää tähän...? Mutta miten saan unohdettua sinut? Sillon tällön törmäillään ohi mennen...,mutta kai siihen tottuu?
Sinä joka luit tämän epätoivoisen naisen tekstin, joka on kieltämättä vähän sekavaa, niin anna jotain neuvoa ja kerro mitä teen??!!! -onneton-
Se ensi tapaaminen sattumalta ja pieni suudelma aamuyöstä vei jalat alta molemmilta. Ja siitä kirjottelu alkoi. Mutta tapaamista ei vaan olla saatu aikaan...tuleekohan sitä koskaan?! Vai olisko parempi jättää tähän...? Mutta miten saan unohdettua sinut? Sillon tällön törmäillään ohi mennen...,mutta kai siihen tottuu?
Sinä joka luit tämän epätoivoisen naisen tekstin, joka on kieltämättä vähän sekavaa, niin anna jotain neuvoa ja kerro mitä teen??!!! -onneton-
Vastaukset 4
Vanhimmat
estää ottamasta kissa pöydälle ja tekemästä asioille jotain?
Jos tunteet molemminpuolisia,niin mikä mättää.
Olisko niin,että teidän molempien kumppaneiden tulis saada tietää tilanteesta,koska toi on jonkin sortin pettämistä mielestäni.
Suosittelen teitä ilmoittamaan puolisoillenne ja ottamaan riskin tuleeko teistä mitään,tollalailla roikkuessa ette tule ketään onnellisiksi! Kerroppa mikä teidän suhteenne on omiin kumppaneihinne ja miks tilanne on tää? Vois valottaa vähän enemmän?
tilannehan on tää, että molemmilla lapsia. Ja ei kait olla molemmat valmiita luopumaan omista lapsista ja aiheuttaa pahaa oloa niille. Tosin itellä jo isot; murrosikäsiä. Miehellä pienet vielä.
Joskus sanonut ettei halua luopua perheestä, mutta haluais kuitenkin jotain kanssani (yö, öitä). Molemmat kuitenkin aiemmin oltu pettämistä vastaan, mutta nyt kun tunteet toisia kohtaan on syvät (ainakin mulla), niin alettiin jo suunnitella tapaamista. Mutta ei vaan jostain syystä aina passaa ajat yksiin ja nyt jotenkin tuntuu siltä että kumpikaan ei enää uskalla ehdottaa uutta yritystä. Tosin itellä uskallusta ei taida olla enää kysymään. Pettymyksiä on tullu jo monta. Haluaisin ihan oikeesti...vaikka vaan jutella ja muutakin... jos sillähetkellä siltä tuntuu.Raastavaa!!!
Ja mitä puolisoihin tulee...ei tässä vaiheessa voi niille kertoo. Eihän me edes tiedetä nykytunteista toisia kohtaan kunnolla, että mitä toisen päässä pyörii tällä hetkellä.
Ja molemmat ollaan varmaan omiin puolisoihin väsytty. Ja tämä toinen ei kans vaikuta onnelliselta omansa kanssa. Olenkin vähän ihmetelly niitä parina...
Omalla on jonkin verran alkoholiongelmaa, joka ärsyttää suuresti ja sen takia kärsin aikalailla ja myös lapset. Eroakin olen miettiny monet kerrat. Siinä varmaan syy miksi oma liitto ei tunnu hyvältä. Tässä toisessa miehessä on sitä jotain...tuntuu niin hyvälle ne pienetkin hetket olla sen juttusilla ja saada postia.
Tiedän, että tämä on jonkinlaista pettämistä, mutta minkäs nuille tunteille voi. Onhan se antanut niin paljon piristystä näihin vuosiin. Mutta en tiedä miten jatkaa tästä eteenpäin...?!
näin unta viime yönä ja kun heräsin oli levollinen olo jotenkin. Unessa olin käsitellyt asioita ja aamulla ajattelin että nyt saa riittää toisesta haaveilu. Ei siitä mitään tulis ja tässä vaan itteeni kiusaan. Nyt täytyy alkaa keskittymään omaan perheeseen ja aion suostua muuttamaan toiselle paikkakunnalle (etelästä-pohjoseen), jos tarvii miehen vaihtaa työpaikkaa (on aika todennäköistä, että näin käy). Silloin voin paremmin unohtaa tämän toisen...luullisin niin?!
Ja kun ei toisesta kuulu vieläkään mitään, niin kai se on sen merkki että...? mitä lieneen sen päässä pyörii, sen kuulee sitten kun saan postia. Toivottavasti tästä nyt selviäis...halu olis ollu päästä paremmin tuntemaan, mutta jospa me ollaan sen verran fiksuja ettei pitemmälle ole uskallusta mennä enää (onhan sitä jo niin monet kerrat yritetty ja olis jotain tapahtunu jos olis tarkotettu tapahtuvan). Hyvä näin, mutta kyllähän se näkeminen taas riipasee sydäntä...Jospa aika parantaa?!
Palaset loksahtelee vaan paikoilleen...!!!!!!!!!!!!