Onko viestittely teidän mielestä sallittua varatuilla? Jos kirjoitellaan vain ystävinä. Vai voiko nainen ja mies olla ystäviä? Onko se kumppanin pettämistä?
Epävarma
???
242557
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
vastausta, että on pettämistä. Minä olen poikkeus, en pidä poikkeuksena. Miksei ystäviä saisi olla varatuillakin?
linjalla pysytään. Kyllä se yleisesti ottaen aika pitkälle sallitaan, ainakin jos se tehdään oman puolison tietoisuudessa.
Toisaalta, jos toinen suhteessaolijoista pidättäytyy vain tällä tekstarilinjalla, mutta kumppani vie homman omalta osaltaan paljon pidemmälle, niin silloin ei ole mitään syytä moralisoida mistään viestittelystä.
Ehkä pelisäännöt tulisi tehdä jo suhteen alussa selviksi kummallekin, niin ei tulisi mitään ikäviä yllätyksiä myöhemmin.
Mikään kumppanin hyväksymä ei ole pettämistä.
Ei ole myöskään pettämistä.
Neuvottele kumppanisi kanssa, mitä sä meiltä tiedustelet. Kysy kumppanilta, se piirtää rajat sulle. Mitä kukaan tekee yleisillä mielipiteillä, et voi syyttää valinnoistasi muita. Omia aivoja on pakko käyttää.
mustavalkoista...mielipiteet muuttuvat suhteen edetessä. Suhteen alussa yleensä sallitaan enemmän asioita toisilleen, mutta suhteen edetessä muuttuu kummasti ääni kellossa.
eipäs/juupas/eipäs
on kai niitäkin värikkäitä.
tarkoitin sitä, että suhteen alussa usein annetaan toiselle enemmän vapautta, mut suhteen edetessä kokeekin sit vastapuolen kaverit jotenkin enemmän uhkana. Jos ihan oikeesti on suhde, jossa kumppanit luottaa toisiinsa täysin, niin ei silloin pitäisi tuntea noin, mut monilla se vain menee niin. Alussa on ihan ok, et kummallakin on vastakkaista sukupuolta olevia kavereita, mmut sit yhtäkkiä se ei olekaan enää hyväksyttävää, esim. tilanteessa jossa toinen 'menettää' omat kaverinsa ja tuntee pahaa oloa sit siitä kun toisella kuitenkin pysyy ne kaverit. Sen takia just pitäisi kummankin olla samoilla linjoilla siitä, et mitä niiden kaverien kanssa saa tehdä ja mitä ei. Rajat pitäisi vetää johonkin.
ainakin ystäväni, sillä he ovat olleet jo ennen kumppania. Kumppanilla ei ole edes oikeutta käydä määräilemään että pitäis katkaista välit miespuolisiin kavereihin. Ovat todellakin VAIN ystäviä.
On ihan normaalia että on ystäviä,sekä miehiä ja naisia.
Ja sitäpaitsi on naurettavaa ja lapsellista katkaista välit kun alkaa seurustelemaan.se on jotenkin noloa, ihan kun muu elämä muka loppuisi kun löytää seurustelukaverin?
Nuorilla on nuorison mielipiteet. Aikuistuttuanne kun elätte perhe-elämää, siitä yhteisöstä putoaa yksittäiset kaverit pois.
Ensimmäisen lapsen syntymä muuttaa tilannetta, ei ole yhteisiä juttuja sinkkukavereiden kanssa, edellyttäen oikeaa kotielämää.
Ne kypsymättömät asia erikseen, jotka jatkavat riitelemistä menovuoroista kumppaninsa kanssa.
Pariskuntaystävistä saa mies-ja naisystävän samalla kerralla.Heiltä saa muunkinlaista miesnäkökulmaa elämään oman avokin lisäksi.
Aika jäykkää on elämä, jos pitää ystävistä luopua parisuhteen takia. Itse elän parisuhteessa (6 vuotta saman miehen kanssa) ja läheisimpiin ystäviini kuuluu mies, jonka kanssa ystävystyin n. 16 vuotta sitten. Hän on sinkku, minä olen ehtinyt jo tässä välissä olla yhden kerran naimisissa ja nyt siis avoliitossa. Ikinä ei ole ollut mitään virityksiä tämän sinkkumiehen kanssa, se on sellainen sanaton sopimus, joka pitää. Ei siinä ole minun perheellisyyteni häntä mihinkään pudottanut.
Suhde lähtee heti alamäkeen kun aletaan rajottamaan toisen elämää ja siihen liittyviä ystäviä - vai mikä suhde se edes onkaan - sosiaalisen ihmisen kärsimysnäytelmä.
Eikä se lapsi todellakaan muuta asiaa siihen, että pitäis olla AINOASTAAN pariskunta-ystäviä.
Vanhemmat?! tässä ketjussa on kyllä nyt niin väärässä kuin vaan voi olla. Ja aivan turha alkaa nuorittelemaan omilla mielipiteillä jotka edustaa TEIDÄN OMAA käsitystänne asiaan. On myös turha alkaa viisastelemaan tyyliin: "te nuoret".
Eii niistä voi puhua samana päivänäkään. Suhteet ovat vapaamuotoisia
^ollaan kimpassa siihin asti kun löydetään parempi^
Avioliitot on solmittu vakavalla mielellä.
Eikä se (tuleva?) avioliitto sitä asiaa muuta.
Mä kun olen aina ajatellu, että suhteet on tärkeitä ja lopuksi ne siunataan sillä, että mennään naimisiin.
Sun logiikan mukaan on kiva seurustella 5 vuotta ja erotaan kunhan löytyy parempi, kenen kanssa sitten mennään naimisiin viikon tuntemisen jälkeen. Koska se on vakavalla mielellä solmittu. Eli suhteet on nykyään kaikilla sitä, että kunhan vaan hengaillaan, koska ei voida olla yksin, mutta kumppani jätetään kuin lapanen paremman astuessa kuvioihin. :D Jep, kyllä se avioliitto on eri asia kuin se 5 vuotta.
Miten sä kuvittelet meneväs naimisiin ilman vakaata pohjaa - mikä on rakennettu pitkän suhteen aikana?!?
Voihan sitä mennä naimisiin maistraatissa spontaanisti ja olla VAKAVALLA MIELELLÄ LIIKKEELLÄ KERRANKIN ELÄMÄSSÄ JA TIETYSTI JÄTTÄÄ NE SINKKUKAVERIT! Naurattais, ellei itkettäis.
Ps. Toiselle vannottu pyyteetön rakkaus kattaa kaiken - siihen ei tarvita avioliittoa.
Ei tietenkään voi yleistää, mutta erimuotoisia suhteita löytyy kaikkien aikojen kirjo tällä hetkellä. Tässä yksi esimerkki:
Ensinnäkin;
Asuminen on Suomessa hävyttömän kallista. Asumiskustannuksia saa alennettua jakamalla kustannukset kaverin kanssa, kaveri voi olla toista sukupuolta. Samalla kun jaetaan asumiskustannukset kaverin kanssa, yhtä hyvin voidaan jakaa seksin puute siinä ohessa sen samaisen kaverin kanssa.
Molemmat ovat silti mielestään sinkkuja ja saattavat seurustella vakisuhteessa jonkun muun kanssa.
Viimeinen lause saattaa meistä muumioista näyttää väärin kirjoitetulta, mutta asuinkuppanitpa ajattelevat noin löyhätajuisesti nykyisin ihmissuhteista.
Omituisia (muumionäkökulmasta katsottuna)eri suhde-esimerkkejä löytyy runsaasti.
Jos viestittelyn tarkoituksena on pohjustaa tulevaa suhdetta, niin on väärin. Jos on tarkoitus vain vaihtaa ajatuksia ja olla ystävänä toiselle, ei ole väärin. Kyllä jokainen itselleen rehellinen ihminen tietää, mitä omassa sydämessä tapahtuu. Pitää kuunnella itseään ja toimia sitten oikein.
on se että jos tunnet viestittelystäsi syyllisyyttä niin silloin se on ylittänyt rajan..
mutta kukapa huomaisi?
seuraavat sujuvat luonnostaan?
montaas ystäväänne ootte nussinu?montaas ootte yrittäny?monelle ootte sanonu ei?
omatunto on puhdas.
eikä sekään nyt ollut 'vain' ystävä, vähän enemmänkin tai paljonkin enemmän oikeastaan.
Ei sellaisesta tulee mitään. ;)
Miksi ei pelkkä ystävyys voisi onnistua.
Jos toinen halauaa pelkää ystävyyttä ja toinen haluaisi jotain muuta. Silloin tietenkin vaikea tilanne.
Jos mies haluaa pelkkää ystävyyttä nyt, mutta kerran tavattua oli jotain muutakin. Ei halua lopettaa viestittelyä, koska ei siinä mitään pahaa ole.
Pitäisikö kertoa omista tunteistansa. Vaikka pelkää haluaako toinen sen jälkeen vielä jatkaa ystävyyttä viestittämällä. On tullut liian tärkeeksi ei pysty lopettamaan.
Jos on naisrumilus ja miesrumilus,kummassakaan ei vähäisintäkään viehätysvoimaa,varmasti ystävyys onnistuu,kumppanitkaan eivät pahastu heidän ystävyydestä.
En kylläkään tiedä yhtään rumilusmiestä ja rumilusnaista kaikissa on sitä jotain jonkun mielestä.Siisp vastaan nainen ja mies eivät voi olla ystäviä.Ystävällä tarkoitan nimenomaan ystävyyttä jossa tehdään samoja asioita kuin samaa sukupuolta olevien ystävien kanssa.