Kysyisin vain, eikö seuroissa istuta jonkun muun syyn kuin toisten tarkkailemisen takia? Jos tärkeimmäksi asiaksi tulee seurojen aikana muiden vikoilu ja vahtiminen, olisi varmaan parasta pysyä kotona ja kuunnella siellä seuroja. Silloin voisi keskittyä olennaiseen!
Sitä paitsi emmekö ole vastuussa jokainen omista synneistämme, emme voi niistä toisia syyttää emmekä puolisonkaan selän taakse piiloutua. Avioliitossakin voidaan olla eri mieltä monista asioista eikä minun mieheni ole totta vieköön vastuussa minun tekemisistäni enkä minä puolestani hänen.
Niin - on totta se, että jokainen on "veljensä vartija", mutta jos toinen vain haluaa toimia omalla tavallaan, niin kyllä vastuu on hänen.
Sitä paitsi emmekö ole vastuussa jokainen omista synneistämme, emme voi niistä toisia syyttää emmekä puolisonkaan selän taakse piiloutua. Avioliitossakin voidaan olla eri mieltä monista asioista eikä minun mieheni ole totta vieköön vastuussa minun tekemisistäni enkä minä puolestani hänen.
Niin - on totta se, että jokainen on "veljensä vartija", mutta jos toinen vain haluaa toimia omalla tavallaan, niin kyllä vastuu on hänen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
OLEN kanssasi samaa mieltä .
lähimmäisenrakkautta ja...
"Rakkaus saarnaajaan panee vielä veljelliseen huolenpitoon , joka on yksi elävän kristillisyyden tuntomerkki. "
Se ei ole lähimmäisen rakkautta vaan se on itse petosta . Lähimmäisen rakkautta on se että ei mitään omaa pyyntöä ole matkassa .
tuosta referaatista ilmi, mutta neuvominen tapahtui parhaan kristityn ominaisuudessa.
Rakkauden nimissä tehty ,on useasti ollut epäkristillistä jopa suoranaista pahaa ! ei voi kun pahoitella ettet sitä ymmärrä (referaatissa).
tapahtuu, kun parhaana itseään pitävä neuvoo...
Itsestäsi niin paljon että et näe metsää puilta .
Ja sinä et näe malkaa omassa silmässäsi?
Menethän sinäkin vaan kuulolle niin ei tarvitse tarkkailla.
Tämä juttu oli tuolle nimimerkille tarkoitettu aikaisempaan keskusteluun, mutta se keskustelu haarautui niin paljon, että tuntui turhalta jatkaa saman otsikon alla.
Kiitos kehotuksesta, minä kyllä pysyn kotona mieluummin!
(Näes en pidä niistä hameista...)
Sukupuolta mut mene silti seuroihin
asia on, että olen nainen.
kuuntelen hyvinkin tarkasti mitä pöntöstä julistetaan. Ja syytä olisi sinunkin tehdä samoin. Läheskään kaikki, mitä sieltä kuulet ei ole Jumalan sanaa, sillä ei kaikki sinne kiipeevät anna itseään PH:n johdatuksen alle, mutta paasaavat omia näkemyksiään ja uskomuksiaan.
Mutta kun olen kuulolla (nykyisin ehkä liian harvoin)en silloin katsele juuri muuta kuin saarnatuolin näkymää. Olisikin aika tyhmää, jos saarnan tai rukousten aikana pää pyörisi kuin väkkärä. Hyviin tapoihin kuuluu ilman muuta hiljentyä kuuntelemaan ja antaa toistenkin rauhassa kuunnella; eikös olekin niin? Mutta väliaikoina ja kahvitauolla ja ruokailujen, kylästelyjen yms. aikana on hyvä tehdä havaintoja, jotta tiedämme, missä ollaan menossa. Havaintoja voi tehdä monista asioista, kuten esim. onko johonkuhun talouteen tulossa perheenlisäystä (tästähän yleensä alkaa näkyväiset merkit ilmoittaa, niin ettei tartte kysellä ), onko ketä kuollut , jäänyt eläkkeelle tai muuten heittänyt vapaalle ja hyvä on myös huomata kaverien uudet autohankinnat ja taloprojektit. Näistä meissä asuva luontainen kateus saa hyvää puhtia palkeisiinsa, ettei kateuden liekki meissä vaan pääse sammumaan. Pökköö pesään vaan, että lämpiää!
Tärkeistä havainnoista ( esim. naisten säädyttömistä kuteista,naamamaskeista ja killuttimista sekä ukkojen viiksistä ja parroista) voi sitten antaa saarnaajille vinkkejä, että saarnatkaapas myös noista liian kirjavista asuista jne. Joutoaika pitää käyttää hyödyksi!
PS. Olet oikeassa. Omat synnit pitää ihan ensin selvittää . Silloinhan on vapaa puuttumaan myös muidenkin synteihin kun omat asiat on kunnossa eikä omatunto stressaa! Mutta jos meidän muija panis päällensä gambritsipaidan ja huorahameen, niin mä kyllä sanoisin sille melko lujasti, että vaihda kunnolliset kuteet kun lähet ihmisten ilmoille tai jää sitten kotiin; mun kanssa et kyllä noissa räteissä kulje! Sen verran mulla on vastuuta akastani, ettei se ole pahennukseks toisille.
No huhhuh ku omavanhurskaus rehottaa,
sekin on syntiä
missähän lesta uskonnos näitä niin sanottuja ´tarkkailijoita´on olis mielenkiintoista tietää jos saan olla utelias?ei siinä mitään minä kunnioitan kaikkia uskontoja enkä sano pahaasanaa kenenkään uskosta jokaisella on vapaus valita.
Ex tarkkailija on kyllä arvon rouva tämän asian suhteen Raamattuun kirjoitetun Jumalansanan kanssa täysin oikeassa, ja hänen kantansa täsmää täysin kirjoitetuun Jumalansanaan.
Luther opettaa, että kun löydät kristuksen seurakunnan sinun pitää tarkkaan kuunnella ja tarkata kuinka siellä saarnataan ja opetetaan.
Lisäksi hän opettaa, että vain kirjoitettu Jumalansana kelpaa uskon kohdan perustukseksi.
Lisäksi hän opettaa, että Pyhähenki ei milloinkaan todista sanaansa vastaan, mutta se todistaa sanan puolesta. Se on kyllä henki, mutta paha, joka opettaa toisin kuin Jumalansanaan on kirjoitettu.
Nämä olivat uskonpuhdistuksen peruslauseita joita on meillekin syytä muistuttaa.
Mielestäni, kun hän arvio saarnaajan kykyä ko. tehtäväänsä, ja ko. asiassa, niin hän oli faktisesti Raamatun, ja Lutherin opettamaan oppiin nähden oikeassa.
1. Ko. saarnaaja ei ole lukenut Kirjoitettua Jumalansanaa riittävästi, tai
2. Hän ei välitä siitä tai
3. Hän ei käsitä tai halua käsittää sitä oikein ja
4. Vaimo on hänen pää ja hallitsee häntä, tai
5. Hän on ihmisten orja, ja pelkää heitä.
Saarnaaja ei mielestäni saa pelätä kuin sitä joka voi ruumiin ja sielun kadottaa, eli perkelettä ja hänen kätyreitänsä. Saarnaajan keskeinen tehtävä on paljastaa pirun juonet, ja sitten todistaa Evankeliumia katuville.
Ko. henkilöitä en tiedä keitä lienevätkin ihmisinä, tämä Ex tarkkailija ja ko. saarnaaja. Varmaan jotain tuttuja jostain kuitenkin, joten tämä ei ole kenellekkään henkilökohtaisesti tarkoitettu, vaan faktisena totuutena ja itse asiaan kohdistettu kirjoitus.
Ex tarkkailija sanoi lähentelevänsä 100 v. ja hän on ex eli entinen tarkkailija. Tuntuu olevan kuitenkin hyvin perillä opista ja Raamatusta.
Mielestäni saarnaajienkin tulisi olla ainakin jonkunmoisia tarkkailijoita, sillä käsittääkseni seurakunta on asettanut heitä valvomaan kristittyjen sieluja, ainakin apostoli Paavalin antaman opin mukaan.
Lutherkin piti kiinni kirjoitetusta Jumalansanasta, vaikka vastassa oli Paavi ja kardinaalit, kirkolliskokoukset ja pyhät isät. Hän osoitti heille, että pyhä kirjoitettu sana on yläpuolella heidän kaiken arvon ja vallan.
Se on myös yläpuolella saarnaajan, vaikka minkälainen herra tai hidalko olisi. Se on se ojennusnuora, jonka mukaan myös saarnaajan on itsensä ojennettava, varsinkin vielä kun sana selkeästi osoittaa erehdyksen.
Tai parempi olisi ainakin Lutherin mukaan, jos sellainen ei saarnaisi ollenkaan, joka ei ojennu.
Paavinistuimesta Luther sanoi, että se on ilmestyskirjan AntiKristus, joka uudelleen synnyttää Rooman keisarivallan. Hän tarkoitti niitä 10 veristä vainoa joita Rooman keisarit aina v. 313 asti ylläpitivät. Ja kyllähän tuo Paavi on kristityitä historiassa vainonnut ja se kuoleman haava jonka Luther löi sanan miekalla on umpeen kasvamassa.
Siispä:
Paavali kirjoittaa seuraavaa:
Vaimot olkaat omille miehillenne alamaiset, niinkuin herralle, sillä mies on vaimon pää, niinkuin Kristus on seurakunnan pää ja hän on ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin myös vaimot pitää miehillensä kaikissa alamaiset oleman.
Lisäksi hän jatkaa: Sen tähden tulee ihmisen antaman ylön isänsä ja äitinsä ja vaimoonsa sidottu oleman ja ne kaksi tulevat yhdeksi ruumiiksi.
Tätä yhtä ruumista siis hallitsee Mies rakkaudella ja totuudella.
Pää hallitsee ruumista, eikä ruumis hallitse päätä ainakaan kirjoitetun sanan perusteella.
Lisäksi Apostoli Pietari kirjoittaa:
Niin olkoon myös vaimot miehillensä alamiset, että ne, jotka ei Sanaa usko vaimoin tavoista ilman Sanaa voitetuksi tulisi. Kuin he teidän puhtaan menonne näkevät pelvossa. Joidenka kaunistus ei pidä oleman ulkonaisissa hiusten palmikoissa ja kullan ympäri ripustamisessa eli vaatteen puvussa. Vaan salainen ihminen ilman vikaa sydämmessä lakialla ja hiljaisella hengellä, se on kallis Jumalan edessä.
Lisäksi Luther opettaa, että edes rakkaus ei ole sitova, kun on kysymyksessä Kristuksen oppi ja opetus. Tämä ei tietenkään anna mitään lupaa kristityille riidellä, mutta rakkaus ei myöskään tee tyhjäksi kirjoitettua sanaa.
Varmasti kaikki olemme samaa mieltä, että Raamattu on ylin auktoriteetti.
Mieltäni rasittaa tuossa kuitenkin yksi asia:
Kun näen kadulla ihmisen, joka on huomattavan ylipainoinen.
Mieleeni tulee heti saamani opetukset terveellisestä ruokavaliosta.
Koska rakastan tuota ylipainoista lähimmäistäni, niin se vaatisi oikeastaan, että menisin puhuttelemaan häntä ja suosittelemaan hieman toisenlaisia ruokailutottumuksia.
Olisiko oikea tapa mennä, vaikka toisten kuullen sanomaan jotain loukkaavaa hänen ulkomuodostaan ja ruokailutottumuksistaan ja neuvomaan aivan tieteellisesti todistettuihin tosiasioihin vedoten, että hänen tulee muuttaa elämäntapojaan?
Tai olisiko parempi mennä sanomaan hänen puolisolleen ?
Tässähän on kysymyksessä sama asia. Lisäksi minua askarruttaa sekin, että tuo saarnaaja ehkä onkin oikeassa. Jos asukokonaisuuteen kuuluu ketju, jossa on kultainen risti, niin sillähän on tietty viesti. Se on kristillinen symboli.
Onko se koreutta, jos ihminen haluaa viestittää olevansa uskovainen? Ainakin minä tulkitsen tuntemattoman ihmisen ristisymbolin niin, että hän on uskovainen.
Kysymyshän onkin ehdonvallan asiasta. Eihän maailman ihmiset käytä ristin muotoisia koruja.
Huomaatko, ettei asia ole niin yksinkertainen.
Olisin tosi varovainen.
olisi syytä mennä huomauttamaan ylipainoisen miehen vaimolle, että laitahan vähän rasvattomampia sapuskoita tuolle miehelles; sehänkuolee kohta läskeihinsä. Juuri nuo vaimot ovat suurelta osin pääsyyllisiä miesten sydäntautikuolleisuuteen Suomessa ja erityisesti tuolla P-K-alueella. Siellä on ollut käytössä sellainen ruokavalio, jolla akat on päässeet vaihtamaan ukkoansa nuorempaan ihan laillista tietä; Miehet tapettiin systemaattisesti rasvaisilla sapuskoilla. Oli Karjalan paistia, voilla voideltuja piirakoita, vatruskoita, kukkosia, pyörösiä, oli sirveliä ja mykykeittoo, kala- ja lanttukukkoo, sian läskiä evääksi jne. Ja kun näillä ukkoja ruokittiin jatkuvasti muutama vuosi, niin henkihän niistä lähti; ylleensä syän tautien ja verisuonitukosten aiheuttamiin koplikaatioihin. Se oli luonnollinen tapa päästä eroon miehestä, jota ei enää tykänny rakastaa. Ei kun pienet itkut tapauksen päälle ja ukko hautaan ja uuden etsintään. Ja monella karjalaisakalla se uusi olikin jo tsiikaimessa!
Kussa raato, sinnen korpit kokoontuvat.
Raato siellä kaarneet , oli sit poikii tai aikuisii,
noin sanoi äitini ennen. Hän myös kertoi kuinka eräs saarnaajan rouva sanoi: "Jos minä olisin saarnaaja, sanoisin, että ULOS KAIKKI JOILLA ON NUTTURA PÄÄN PÄÄLLÄ!"
(Tästä voit päätellä mitä aikaa silloin elettiin.)
Niin että pitäisiköhän palata vanhaan aikaan...???
Siihen aikaan myös ajateltiin, että kristillisyys on sen verran vinossa kuin jakauskin.
Nyt se on kiinni kaulakorusta.
Hienoa, että sanot minua arvon rouvaksi, en minä varmaan ole kovin arvollinen, mutta ovatkohan nämä jutut niitä "trolleja"?
Tai peräti kirjoittajat?
Noista edellä kirjoitetusta litaniosta päätellen . RAKKAAT kanssaihmiset ,jos saarnaaja vielä noin puhuu , mistä sitten kristityt . pitäisi ottaa huomioon Vapahtaja joka on antanut synnit anteeksi kaikille ,siis kaikille ,meidän tehtäväksi jää vain sen uskominen ja sitä kautta ei voisi VÄHEMMÄN kiinnostaa toisen synnit . Kun omat synnit on anteeksi saatu EI meistä voitulla tuomareita . Ja jos tulee niin varokaa ettei teitä tuomita sen mukaan .
Argumetoi kantasi Raamatulla, älkä äidilläsi.
Äitisi ei ole kenenkään uskon alkaja, ja toivottavasti ei myös päättäjä, vaikkakin hän on rakas äitisi.
Raamattu sanoo:
Alussa oli sana, sana oli Jumalan tykönä jne.
Silloinkin vielä, kun kaikki muu häviää jää jäljelle Jumalan sana, hänen tahtonsa ja voimansa.
Apostoli Paavali kirjoittaa:
Noudattakaa rakkautta, olkaat ahkerat hengellisten lahjain perään; mutta enemmin propheteeraamaan.(Selittämään sanaa eli saarnaamaan)
Sillä joka kielillä puhuu ei hän ihmisille puhu, vaan Jumalalle; sillä ei kenkään kuule, vaan hän puhuu salaisuudet hengessä.
Mutta joka saarnaa, se puhuu ihmisille parannukseksi, neuvoksi ja lohdutukseksi. (Siis tässä järjestyksessä)
Sitten hän jatkaa.
Teidän vaimonne pitää surakunnissa ääneti oleman; sillä ei heille ole sallittu puhua (saarnata), vaan että he ovat alamaiset, niinkuin myös laki sanoo.
Mutta jos he jotain oppia tahtovat, niin kysykööt miehiltänsä kotona, sillä huonosti se vaimoille sopii, että he seurakunassa puhuvat.
Eli onko Jumalan sana teistä tullut? Taikka onko se ainoastaan teidän tykönne tullut?
Jos joku luulee itseänsä prophetaksi, eli hengelliseksi saarnamieheksi, se tutkikoon mitä minä teille kirjoitan, että ne ovat herran käskyt.
Mutta jos joku on tietämätöin, se olkoon tietämätöin.
50-luvulla saarnattin. Miehilläkin tuli olla jakaus keskellä päätä.
Kyllä se oli oikea ohje. Yhtälailla kun, että koreus on synti.
En kuitenkaan alkaisi tuomitsemaan, jos joku laittaisi ristisymbolin kaulaansa, sillä sehän on uskon tunnustamista.
Miksiköhän siitä jakausasiasta luovuttiin? Osaisko Taito kertoa?
50-luvulla ja hän ei koskaan ole pitänyt jakausta vaan aina pystytukka tai siili.
ei kukaan saarnaaja ole noin sanonut, vaan saarnaajan ROUVA. Se kyllä oli aivan selvästi sanottu.
Minä vain kainosti ajattelin, että ehkä sellaiset rouvat olisivat nykyäänkin mieluisia, koska seurakuntalaisten ei tarvitsisi ojentaa saarnaajia vaan heidän rouvansa tekisivät sen!
näyttää siltä, että elämäni on mennyt aivan hukkaan, koska en ole kysynyt asioita mieheltäni.
Kannattaisi olla varovainen antaessaan tuollaisia neuvoja, jos ei tiedä, millainen on kenenkin mies! Kaikki eivät ole...hmmm...miten sen sanoisi...perinteisiä lestadiolaisia, vaikka siihen seurakuntaan olisivatkin kasvaneet.
Tarkoitan nyt tätä mieheltä neuvojen kysymistä.
Eräs vanha saarnaaja sanoi aikoinaan (voi ei, senkin kertoi äitini!), että ei naisten tarvitse seuroissa käydä, riittää todellakin kun kyselevät mieheltään.
Ajatelkaapa, jäisivät sitten nämä kaikki murheet naisten vaatetuksesta ym. ym. kokonaan pois! Se olisikin hyvä idea! Miesten hyvä kristillisyys ei ollenkaan vaarantuisi viehättävien naisten aiheuttamista tunnekuohuista!
Juu juu, kyllä minä lopetan tämän.
..että eräs vanha saarnaaja sanoi aikoinaan (voi ei, senkin kertoi äitini!), että ei naisten tarvitse seuroissa käydä, riittää todellakin kun kyselevät mieheltään....
Sovinismia! Sovinistinen liike! Miehet tietävät kaiken, nainen on synnytyskone...
Olla totta!
Tuota kirjoitusta en kirjoittanut minä.
Lainasin sen vaan Raamatusta, Apostoli Paavalilta.
Sovinismia tai ei, niin siellä se kuitenkin lukee.
Uskokoon, ken haluaa.
siitä on todella paljon aikaa - ihmisikä ainakin.
Mutta totta se on.
jos minun mieheni ei käy seuroissa, keneltä minä sitten kysyn? Ehkä minun ON ajateltava ihan itse!
(En ole sitäpaitsi aikonut saarnata missään seurakunnassa. Vai onko tämä nettipalstakeskustelu saarnaamista?)
Olin nuori , koska olin syntynyt -45 . Meidän isä ei hyväksynyt pulia päätä , sitten tuli nämä sivulle kammatut joka peitti jakauksen . Meidän saarnaajista KL, oli sellanen jolla oli körttiläinen kampaus. Itse hän sen kerittimillä leikkasi .
sanoo: "Sillä niin on: puheen paljous enentää turhuutta. Mitä hyötyä on ihmisellä siitä?"
Saarn. 6:11
Niin, nyt lopetan tämän kirjoittelun ja keskustelen vain mieheni (joka on aivan hyvä mies siitä huolimatta, että ei ole osannut pitää minua kurissa eikä myöskään kasvattaa minua) ja lasteni ja lastenlasteni kanssa. Tai en lupaakaan mitään, koska siitä sanotaan Saarn. 5:1 "On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä."
Nämä ystävät täällä eivät saaneet minua synnintuntoon, mutta tämä Saarnaajan kirja sen teki. Siinäpä monumentaalinen teos! Lukekaa ihmeessä, jos ette ole sitä jo tehneet!
HYVÄSTI!
SINÄ yksi taivaan matkalainen muista että kristittyin sydämmillä olet taivaissa ,aamen .
Jos sijoitat kunnian taivaan ihmisen sydämeen, kristitynkin, niin muista, että oma sydän on meillä sangen petollien kappale; kylmäkin. Se on lihallinen, kuten Paavali itsestänsä todistaa. Ja Raamattu sanoo, ettei liha ja veri peri iankaikkista autuutta, vaan kuolematon henki, joka on Jumalasta ja palajaa Luojansa luo.
Vain kirkastetulla ruumiilla päästään taivaaseen
Ja silloin kun JEESUS sen oikeaksi näkee .
ja lähdemme täältä kuin lintu parvi .