Bulimikko täällä hei... Nyt olen tullut siihen pisteeseen, että olen päättänyt lopettaa tän itteni ja rakkaimpieni ihmisten riuduttamisen ja päättäny parantuu ja hakee apuu! Aika keskustelemaa on varattu ja motivaatiota on... Kuinka bulimikkoja yleensä hoidetaan? kokemuksia? ...laitoshoito?!?
bulimian hoito?
*minä*
52661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun hain hoitoon, mut laitettiin lääkärille joka määräs jotain mielialalääkkeitä(joita en kylläkään käyttänyt...). Ja sieltä sitten määräsi kriisi-ryhmän kanssa juttelemaan ja sieltä sitten määräsivät terapiaan...Terapeutilla sitten käytiin läpi ruokailut ja muut tottumukset, pidin ruokapäiväkirjaa(johon kirjottelin myös muita juttuja, ne auttaa jos ei haluu puhuu kaikesta). Aluks tapasin terapeuttini pari kertaa viikossa, sitten kerran kuussa ja lopulta soitin sille etten jaksa tulla ku en usko että siitä niin kauheesti oli hyötyä mulle.
Bulimiasta paraneminen kuitenki lähtee ihmisestä itestään. Tajusin lopulta et haluan pitää hiukseni ja hampaani, enkä tahdo kuolla pää vessanpöntössä. Hoidon aloittamisesta on nyt muutama vuosi, en ole oksentanut varmaan vuoteen, mutta en ole vieläkään sinut itseni kanssa.
Uskon siihen että bulimia on sairaus, joka tulee joillekin, eikä se ole kenenkään vika. En ainakaan koe että on millään tapaa minun vikani etten tule vartaloni kanssa toimeen. Bulimiasta ei tule koskaan parantumaan. Se kulkee aina mukana, jossain alitajunnassa se vaikuttaa ainakin minun elämääni alituiseen. Sen voi unohtaa hetkeksi, mutta se katsoo kyllä peilistä silmiin, eikä syömisestä voi nauttia enää koskaan.
Voimia sinulle, teet oikein kun haet apua. Toivottavasti sinulla on parempi tuuri kuin minulla.
Niitä mielialalääkkeitä kannattaa syödä, jos niitä määrätään, ainakin muutaman kuukauden ajan. Pari ekaa viikkoa voi olla sivuoireita esim. päänsärkyä, mutta se loppuu pian.
Ainakin mulla niillä oli ruokahalua/makeanhimoa vähentävä vaikutus, tai että ei edes tehnyt mieli ahmia. Jolloin ei tehnyt mieli oksentaakaan.
Takapakkia tulee, mutta sen ei kannata antaa lannistaa.
Moi!
Älä turhaan vähättele itseäsi, sinulla ei ole huno onni, koska olet päässyt jo noin pitkälle! Vuosi oksentelematta on oikeasti hyvä saavutus jo muutama kuukausikin on koska päivä päivältä kaikki muuttuu helpommaksi. Ole ylpeä saavutuksestasi ja jatka samaa rataa....minä yritän myös
kans askeleen pidemmälle ja hain apua, läkäri laitto lähetteen johonki poliklinikalle ja sano et varmaan tuun saamaan jotku mielialalääkkeet...vähän mielenkiintosta nähä miten ne sit vaikuttaa...sit lääkäri kysy et onko mulla masennusta ja mä tietenki sanoin et ei...vaik kyl mulla taitaa olla...no tuli typerä olo siel lääkärissä, se katto mua niinku olisin ulkoavaruudesta...sit se sano et niil harvoi on tällasia tapauksia ja tuijotti koko ajan...mä olin vaan et, just...mutta oon ihan ilonen et hain apua, ehkä tää päivittäinen oksentelu nyt sit voi loppua...
hain myös apua terveydenhoitajalta ja nyt on lähete syömishäiriökeskukseen sekä lääkärille. terkkarikin kyseli perhetilanteesta ja masennuksista ja yritti kaivaa kaikkea negätiivista mun elämästä. sanoin ettei ole mitään ja ihan hyvää muuten kuuluu. eikä meinannut uskoa. käsittääkseni yleisin hoitokeino bulimiaan on mielialalääkkeet ja sitä tässä olenkin ihmetellyt, että mitenköhän ne muhun tehoaa kun en tunne olevani kovin masentunut. taino ehkä vähän mutten erikoisemmin. kiva kuulla että on olemassa toinen samanlainen :) en kyllä ilman apua tästä selviä, että jos ne mielialalääkkeitä tarjoaa, niin kokeilen sitten niitäkin.. ja varaudun lääkärin oudoksuvaan vastaanottoon :D no mutta onnea myös sulle paranemisessa=)