Mites te isät suhtaudutte siihen, että lastenne äiti ei hyväksy teidän äitiänne ?
Loukkaako teitä se vai oletteko samaa mieltä, että äitinne ei kuulu millään tavalla lastenne ja teidän elämään ?
Koetteko ahdistavana äitinne ja vaimonne välisen suhteen jos se on riitainen ?
Koetteko, että teidän täytyy mennä nimenomaan vamonne puolelle jos riitaa on, vaikka tiedätte vaimonne tekevän väärin tai olevan väärässä ?
Haluatteko itse lapsenne ja omien vanhempienne olevan läheisiä toisilleen ?
Haluatteko itse olla hyvissä väleissä vanhempienne kanssa ?
Me anopit ja miniät riitelemme niin kovasti tuolla palstoilla ja haluaisin sekä anopin että miniän ominaisuudessa, äitinä ja mummuna tietää mitä te ajattelette.
Loukkaako teitä se vai oletteko samaa mieltä, että äitinne ei kuulu millään tavalla lastenne ja teidän elämään ?
Koetteko ahdistavana äitinne ja vaimonne välisen suhteen jos se on riitainen ?
Koetteko, että teidän täytyy mennä nimenomaan vamonne puolelle jos riitaa on, vaikka tiedätte vaimonne tekevän väärin tai olevan väärässä ?
Haluatteko itse lapsenne ja omien vanhempienne olevan läheisiä toisilleen ?
Haluatteko itse olla hyvissä väleissä vanhempienne kanssa ?
Me anopit ja miniät riitelemme niin kovasti tuolla palstoilla ja haluaisin sekä anopin että miniän ominaisuudessa, äitinä ja mummuna tietää mitä te ajattelette.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vaimoni on ollut riidoissa äitini kanssa koko meidän yhdessä olomme ajan. Sillä äitini on arvostellut vaimoani sekä puuttunut meidän parisuhdeongelmiin soittelemalla vaimolleni uhkailemalla, yms yms.
olin itse ennen oikea äitin poika, mutta onneksi vaimoni sai minut heräteltyä.
nyt äitini yrittää olla ystävää sillä vaimoni odottaa esikoista. Äitini on selkeä uhka vaimoni mielestä ja todellakin yritän omaa vaimoani tukea, sillä hän on se joka yleensä on oikeassa heistä kahesta eikä hänen tarvitse sietää mitä tahansa kritiikkiä!!! missään nimissä pojan äiti ei saisi olla kovin kontroloiva tai sitten pojan pitäis pistäää kaniin aina silloin kun huomaa että asia ei kaikille kuulu.
mutta paljastit itsesi. Kaipaisin tänne ihan oikeasti miesten kommentteja, en miniöiden jotka tekeytyvät miehiks.
...että vaimon mukaan äitimuori on aloittanut vittuilun heti ensi treffeiltä asti (ns. selän takana). Mulle päin äitee ei ole puhunut mitään. Rouva uskalsi puhua vasta parin vuoden päästä, ettei kokenut koskaan itseään tervetulleeksi. (oli vihjaillut vaimolle, että kukahan mahtaa olla mm. esikoisemme isä, kun kuuli raskaudesta jne.). Noin muutoin, kun muita ihmisiä on läsnä, äitini on ns. "hyvää pataa" vaimoni kanssa.
Jonkin aikaa asia ahdisti, kunnes sen tajusi, että toisten puolesta ei noita ihmissuhteita voi elää. Nyt luovin jotenkin siinä, että käyn isää ja äitiä katsomassa enimmäkseen sitten vain lasten kanssa - vaimo minimoi oleskelun anoppilassa.
Myös lapsille juuri äitini on jäänyt etäiseksi.
Eniten koen harmittavana, että tuo juttu jonkin verran haittaa lasten suhdetta isääni, joka pitää touhuilusta lasten kanssa. Vaimonikin on tuosta anoppijärkytksestänsä selvittyään nykyisin tullut oikein hyvin isäni kanssa toimeen.
Ilmeisesti henkilökemiat ovat vaimolla ja äidilläni tosiaan tökänneet. Eniten varmaan tuo juttu haittaa omaa suhdetta äitiini. En esimerkiksi vaimon kertomusten jälkeen puhu hänelle lainkaan perhe-elämään kuuluvia asioita, jotka olisivat missään määrin luottamuksellisia, enimmäkseen vain ns. small talkia.
Kyllähän se parisuhteessa on aina niin, että vaimo tulee ensin, sitten muu perhe / suku. Muuten asiasta ei tule kuin sanomista.
Ihmettelen tosin, että mikä on saanut äitini käyttäytymään tuolla tavalla? Ilmeisesti kyseessä on ollut joku "alkukantainen" reaktio.
Yleensä olen sitten sitä mieltä, että minun tehtäväni ei ole naisten suhteita alkaa korjaamaan - jos se on heidän välillään ristissä, niin heiltä siihen pitää tulla tahto asia korjatakin.
Meillä vaimo ja omat vanhempani eivät tule kovin hyvin toimeen. Molemmat haluaisivat ja yrittävät olla fiksusti ja myötäillä toista, mutta välillä hakausta tulee.
Luulen, että kitka johtuu pitkälti erilaisesta taustasta. Vanhempani ovat keskiluokkaisia "normi-ihmisiä" ja vaimoni on köyhistä oloista, eikä ollut kovin onnellinen lapsena (mm. ankara isä). Vaimon ongelmallinen äiti-suhde varmasti vaikuttaa siihen, että hänellä on vaikeuksia suhtautua minun äitiini. Äidilläni on puolestaan vaikea ymmärtää täysin erityyppistä ihmistä.
Vaimoni lähti kotioloja pakoon heti kun pääsi ja minä puolestani olin läpi murrosiän ja opiskeluajan ihan läheisissä ja hyvissä väleissä vanhempiini.
Surkeinta tässä on se, että vaimon hankala suhtautuminen vähentää minun ja lasten mahdollisuutta olla isovanhempiensa kanssa. He ovat molemmat lapsirakkaita ja minäkin mielelläni kävisin siellä useammin viikonloppuisin. Kun olin lapsi, teimme lomamatkoja vanhemmat isovanhemmat mukana ja ainakin lapselle ne olivat tosi hyviä reissuja. Nyt tällaista ei voi ajatellakaan, kun vaimo ahdistuisi 2 päivän jälkeen.