Ongelmanani on ahmiminen. Syön riittävästi 'normaalia ruokaa' mutta kuitenkin aina sorrun aterian jälkeen ahmimaan herkkuja ja kaikkea mitä ei pitäisi syödä. En ole lainkaan ylipainoinen, mutta en myöskään haluaisi lihoa ja tiedän, että jos jatkan näin pidempään tulen varmasti lihomaan.
Ahmimisen jälkeen tulee aina todella huono omatunto, mutta en ole kuitenkaan koskaan oksentanut. Haluaisin päästä takaisin normaaliin syömisrytmiin, joten kenelläkään mitään neuvoja? Kenelläkään muulla ollut samanlaisia ongelmia? Miten olette päässeet niistä eroon? En niin mielellään haluaisi hakea ulkopuolista apua.
Ahmimisen jälkeen tulee aina todella huono omatunto, mutta en ole kuitenkaan koskaan oksentanut. Haluaisin päästä takaisin normaaliin syömisrytmiin, joten kenelläkään mitään neuvoja? Kenelläkään muulla ollut samanlaisia ongelmia? Miten olette päässeet niistä eroon? En niin mielellään haluaisi hakea ulkopuolista apua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on sama ongelma joka täs puolen vuoden aikana alkanu karata käsistä. Nyt päätin kuiteski parantua ja lopettaa ahmimisen. Tää alko lievästä anoreksiasta (en oo onneks lihonu vielä liikaa..) mut nyt haluun eroon tästä kaikesta. Syön pieniä aterioita monta kertaa päivässä ja yritän olla pelkäämättä lihomista. En halua et ruoka on enää mun elämän keskipiste.
Olen parikymppinen nainen.
Mulla myös ruoka ja syöminen on alkanut hallitsemaan elämää. Kuitenkin vain yksin ollessani ahmin ja ahmin itteni ähkyksi. Ahmiminen on ollut kausittaista, eikä silloinkaan ole ollut päivittäistä. Nyt tuntuu olevan sellainen vaihe,että tätä tapahtuu päivittäin. Ja yksin illalla. Häpeän ja kärsin syyllisyydestä. Olo on aivan turvonnut ja huonompi kuin koskaan aiemmin. SIlti en hallitse ajoissa lopettamista.
Tiedän syitä mitkä tähän on johtaneet. Ensinnäkin olen yksinäinen ja syön muutenkin pahaan oloon. En näe elämässäni sisältöä ja ruooka on alkanut tuoda lohtua. Jonkinlaisesta masennuksesta kärsin aika varmasti. Periaatteessa tiedän että apua pitäisi hakea ja mitä tehdä,mutta yksin en tule onnistumaan. Muutenkin on huono olo ja kiinnostus mihin tahansa asioihin on alkanut hiipua.En tiedä mikä mut sängystä aamusin ylös. On tosi väsynyt olo.
Koen olevani aika alkuvaiheilla tämän ongelman kanssa,mutta muutosta on tultava.ja pian.
Löytäisikö mailikavereita, kohtalotovereita, samassa tilanteessa olevia tai tästä selvinneitä? tai muita joilla kokemuksia asiasta.
mailailla saa: [email protected]