Olen 14½ vuotias neitonen. Strategiset mitat eivät liene tärkeät. Ongelma on tämä. Tahdon vauvan. Aivan tosissani haluan. Ei ole mitään "voi ois ihanaa olla oma vauva ku ne on niin sulosii!" Vaan haluan vastuuta. Olen kehittynyt henkisesti. En juo enkä polta vaan haluan ajatella tulevaisuutta. Haluaisin tuntea itseni tarvituksi. Haluaisin kantaa sisälläni ihmettä. Sillä elämän suurin ihmehän on lapsi. En vain tiedä miten ihmiset tähän suhtautuvat.
Harmi tahtoo vauvan.
Jade's
121340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mitäs jos hankkisit lemmikin? lemmikkikin on riippuvainen sinusta ja sinä olet vastuussa siitä.
ja sen vauvan hankkisit vasta sitten kun rinnallasi on luotettava kumppani ja olet ihan oikeasti aikuinen ja kypsä ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä vähintään 18-vuoden ajaksi.
Mun neuvoni sulle ois (niinku varmasti monen muunki) että odottelet vielä. Lapsesta kannat kuiteski seuraavat 18 vuotta ainaki vastuuta, vaikkakin se on useimmiten ihanaa, on se myös rankkaa. Ja sulla on vielä peruskouluki kesken ja ehkä se kuiteski se ammatti ja kunnon työ (ainakin kunnon työ) kannattaisi hommata ennen lapsia, jotta pystyy paremmin elättämään lapsen. Kuten myös oma asunto.
Mutta nämä kaikkihan varmasti tiedät/ymmärrät itsekin jos olet henkisesti kehittynyt. Eli siis odota vielä muutama vuosi ja elä nuoren elämää nyt kun voit, koska sitten kun sulla on pieni lapsi vastuullasi ei ole enään sitä mahdollisuutta. Ja ehkä se kuuluu nyt tuohon ikään paremmin kuin toisesta vastuun kantaminen. Hyvää kevään jatkoa sulle :)
Noinko te ajattelette..? Että 18 vuotta kannetaan vastuuta..? Huhhuh...
Eikö ole kuitenkin tarkoitus, että äitiyteen sitoudutaan LOPPUELÄMÄKSI..? Kyllä sen 18 vuoden jälkeenkin pitää lapsestansa huolehtia, jos esim.ei viel oo omilleen päässy - ja joka tapauksessa tulet olemaan äiti loppuiän!!! Noh, tämähän on vain minun mielipide, mutta jos itse joskus olen äiti, niin en ajattelisi, että se äitiys loppuu siihen, kun lapsi täyttää 18.
Itse en kyllä mistään hinnasta halua lapsia tässä iässä. Ehkä myöhemmin... Nyt en kyllä vaihtais elämääni perhe-elämään ja vaippojen vaihtoon tai uhmaikästen lasten kiukutteluun. Vaikka ohimeneväähän se on, mutta ennen lapsia haluan kyllä saada elämänkokemusta, nähä maailmaa, juhlia, viettää aikaa poikaystävän kanssa kaksistaa jne.
Kyllähän äidin tulee itsensä olla täysi-ikäinen. Sitä paitsi noin nuorella raskaus on terveysriski.
Ymmärrän mitä ajatte takaa, ja yksi osa minusta on täysin samaa mieltä. Mutta olen jo päättänyt, että kun yhdeksäs luokka alkaa, hankkiudun raskaaksi. Siten ehtisin käydä yhdeksännen luokan melkein kokonaan. Tiedän,että äitini ei todellakaan hyväksyisi sitä. Mutta joissain osin ajattelen, että jos itse odottaisin vauvaa pystyisin samaistumaan omaan äitiini paremmin. Ehkä se on vain mielikuvitusta.
Äidin pitää olla täysi-ikäinen?? itse sain kans kuulla yhdeksännellä luokalla olevani raskaana, mieheni oli silloin 19 ja minä 16.Nyt olen 18 ja mieheni 21,tyttö vähän päälle 1vuotta ja hyvin on ennen sitäkin mennyt kun täytin 18! miehelläni on vaki paikka töissä ja kaksi ammattia!ei täysiikä minulle ole peruste että voi raskaaksi tulla!sitten kun tyttö täyttää 3 vuotta jään kotoa pois ja yritän etsiä itselleni oppisopimus paikkaa.
yksinkö meinasit huolehtia vauvasta?
"Mutta olen jo päättänyt, että kun yhdeksäs luokka alkaa, hankkiudun raskaaksi. Siten ehtisin käydä yhdeksännen luokan melkein kokonaan."
Jo tuo kertoo, ettet ole kuitenkaan vielä tarpeeksi henkisesti kehittynyt. Ensinnäkään, lapsia ei hankita, niitä saadaan ("jos Luoja suo"). Entäpä isä lapselle, onko poikaystäväsi samaa mieltä kanssasi? Vai ethän toki ole niin kehittynyt, että aiot tehdä ns. vanhanaikaiset? (Joko kertomatta tulevalle isälle ollenkaan tai valehtelemalla että pillerit petti)
Entäpä taloudellinen puoli? Jatkokoulutus?
Ajattelitko että me muut sinut elätämme?
Kyllä sinulla on tosiaan liikaa mielikuvitusta. Kaikki eivät pysty samaistumaan äitiinsä vaikka olisivat kokeneet elämässään ties mitä. Ja miksi se olisi edes tarkoitus? Murrosiässä äidit ja lapset eivät todellakaan aina ymmärrä toisiaan, mutta ei siihen raskaus auta, et silti olisi samassa tilanteessa äitisi kanssa. Et voi olla siinä vaikka tekisit mitä. Olette eri ihmisiä, eri ikäisiä, erilailla ajatelevia. Ja niin sen kuuluu ollakin.
Provohan tuo luultavasti oli, mutta tulihan vastattua. Huh huh...
Odota vielä, jooko? Jos sinusta vielä 9.luokan jälkeen tuntuu siltä, että haluat lapsen, niin sitten voit sitä ruveta vakavammin mietiskelemään, jos isäehdokaskin (joka myös haluaa lapsen!) on maisemissa.
Olet juuri siinä iässä, että et ole enää lapsi, mutta et vielä aikuinenkaan ja tuntemukset heittelevät varmasti laidasta laitaan. Lapsia ehtii tehdä myöhemminkin, elä vain nyt nuoruutesi rauhassa. Ja en tarkoita, että pitäisi odottaa vielä kymmentä vuotta, mutta odota nyt ainakin se pari kolme vuotta. Voihan olla, että 9.luokalla kuviot muuttuvat ja haluat esimerkiksi palavasti lähteä jatko-opiskelemaan jne.
Vauvakuume tuntuu olevan melko yleinen "ongelma" nuorilla. Itse olin samanikäinen, kuin sinä halutessani ensimmäisen lapsen. Kuitenkin mietin lapsen hankintaa pitkään ja otin järjen käteeni. Nyt olen melkein kahdeksantoista vuotias, enkä voisi edes kuvitella vielä lasta pyörimään tähän hullunmyllyyn. Ystäväni sai lapsen sinun iässäsi ja siinä jäi koulu kesken, eikä tyttö pääse edes ammatti kouluun. Toinen ystäväni sai lapsen vähän yli vuosi sitten ollessaan saman ikäinen, kun minä nyt. Hänkin on usein sanonut, että kaduttaa vähän, ettei tehnyt aborttia.
Ei se nuoren äidin elämä ole pelkkää vaippojen vaihtoa, yms. Mites sitten, kun tulee houkutus lähteä kavereiden kanssa vähän juhlimaan? Nyt voit vielä varmasti sanoa, ettei sellaista tilannetta tule, mutta näin voi käydä. Ei pientä vauvaa sysätä joka viikonloppu mummolle hoitoon, että itse pääsisi tuulettumaan.
Joku suositteli lemmikki eläintä sinulle ja minun mielestäni se olisi myös hyvä idea. Esim. koira on oikein mukava kaveri ja on täysin riippuvainen sinusta, vaikkei tämä "ihme" olisikaan kasvanut sinun sisälläsi. Tuttavapiirissäni on eräs nuori nainen, joka ei halua lapsia miehensä kanssa, koska heillä on koiransa. Ja näitä he sitten hoitavat ja hellivät, kuin vauvoja. Tosin ilman vaipanvaihtoa ja muuta sellaista. Mutta itse olen todennut, että vauvakuumeisillekin koira on hyvä lapsen "korvike".
"En vain tiedä miten ihmiset tähän suhtautuvat." tuostakin lauseesta huomaa ettet ole henkisesti tarpeeksi kypsä. Mitä pirun väliä sillä on, mitä muut siitä ajattelevat. Lapsi on sinun poikaystäväsi kahdenkeskeinen asia, ja sinun tilassasi en todellakaan miettisi "mitä muut siitä ajattelevet". Ajatelkoot mitä huvittaa.
Mulla oli just tollanen tunne 13-14 vuotiaana ja tunsin oikeasti kehittyneeltä ja oli aivan älytön vauvakuume päällä... Tuntui että : tiedän kyllä että siinä on paljon vastuuta ja se on rankkaa mut mä tunsin todella pystyväni siihen. Nyt kun ajattelee niin ei siitä olisi mitään tullut...koirassakin on tarpeeksi vastuuta...mulla tosin kaikenlaisia muitakin kuumeita päällä. Ja on edelleenkin mutta tiedostan nyt että ne voivat mennä nopeasti myös ohi :) Odota pliis vielä vähän. Jos kerran olet niin varma siitä niin miksi ei kuitenkin tekisi sitä hieman vanhempana? se olisi myös helpompaa kaikkien kannalta...