Olen erään ystäväni lapselle kummi. Näen lasta harvoin, asumme kuitenkin viereisillä paikkakunnilla. Tunnen olevani huono kummi kun näen lasta ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, mutta mielestäni myös lapsen äidin tulisi ehdottaa tapaamisia eikä odotella vain toiselta osapuolelta. Pian saan itse lapsen ja mietin mahdollisia kummivaihtoehtoja. Olen aina ajatellut että pyytäisin tätä kaveriani kummiksi. Mietinkin nyt kannattaako häntä pyytää vai ei. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kummien valinta
itsekin kummi
5916
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Muistele, onko kummilapsesi äiti koskaan muistanut sinua millään tavalla. Onko kummilapselta tullut koskaan mitään kirjettä, korttia, pientä "lahjaa" -en nyt tarkoita mitään suurta, esim. hänen itse askartelemiaan teoksia (riippuu tietysti iästä) tms. Jos sieltä päin ei koskaan muisteta kummivanhempaa, niin.... En ehkä ihan ykköseksi laittaisi valintalistalla?
Tämä nyt minun mielipiteenä, näillä perusteilla EI meidän perheessä kummivanhempia valittu, mutta meillä kyllä muistetaan myös kummivanhempia. Minusta se on ihan hienoa, ja on tyhmää olettaa, että muistaminen tapahtuisi vain toiseen suuntaan. Ja luulen, että jos sinua ei muisteta sieltä suunnasta koskaan, voi olla, että jos valitset hänet lapsesi kummiksi, lastasi tullaan muistamaan vain jouluna ja syntymäpäivänä... Voin olla väärässäkin?
Meillä on kahdella lapsella kummit joiden lasten kummeja mekin olemme. Lapset ovat jo kohta aikuisia, meidän lapsemme ovat nuorempia.
Emme ole koskaan saanut mitään kiitosta, korttia tai muistamista erityisesti kummilapselta, mutta heidän vanhempansa ovat silti muistaneet omia kummilapsiaan eli meidän lapsia merkkipäivinä ja muulloinkin. Samoin me olemme omia kummilapsia.
Tosin meidän lapset laitan soittamaan jos lahja on tullut postissa ja kiittämään.
Tapansa kullakin ja joskus olisi ollut mukava tietää josko lahja on ollut mieleinen ja sopiva,mutta silloin kyllä usemmiten itse tartun luuriin ja kysyn.
Hommat on hoitunut näin vuosia ja lapsemme ovat tyytyväisiä kummeihin samoin me.
se kummisuhde toimii molempiin suuntiin tai on toimimatta. Harva toimii kuitenkaan niin itse kuin toivoo toisten toimivan?
Ne kummit joiden kanssa lapsilla on toimiva suhde ovat itse olleet kiinnostuneita lapsesta ja heitä on muistettu myös milloin mitenkin. Tosin ei lapsen tekeleillä voi kummia hukuttaa, mutta jotain silloin tällöin ja puheluja, vierailuja, sähköpostia..
Ristiin kummius on sikäli vaikeaa että monasti siinä aletaan vertailla lahjojen osuvuutta, arvoa, vierailuja... Muistikin vähän saattaa pätkiä niin että oman toiminnan muistaa paremmaksi kuin onkaan.
Meillä yksi kummi on nyt ottanut tyylikseen tulla milloin sattuu, mutta ei koskaan oikeana päivänä kun kutsuja on pidetty. Tehtiin sitten niin, että kun ei taaskaan sopinut koko viikonloppuna niin sanoin suoraan että tulla saa aina, mutta kakkua on vain silloin kun on juhlat. Tuli kerran ja totesi että näin on ja sitten on kauniisti unohtanut synttärit ja joulun, eikä ole muutenkaan näkynyt. Meillä on toisinaan jäänyt hänen lapsensa juhlat väliin työn takia kun ei ajoissa ilmoiteta ja tästä nyt sitten seuraa ilmeisesti tämä kiukuttelu. Koska meillä on juri tuo ristiin kummius niin ko henkilön luonteen tuntien kummilapsen juhlat on aina käyty vaikka mikä olisi tai ainakin toinen on vienyt sen paketin joka tässä tapauksessa on kummiuden mitta. Nyt tämä henkilö sitten kertoo että emme muista edes joka toisia lapsen juhlia ja lapsi on siitä kovin pahoillaan. Paskat! Oli kivaa kuulla asiasta jossa ei ole perää tippaakaan. Sille lapselle kummit on lahja-automaatti ei mitään muuta ja kun sen elämäntejtävä on pelata eri pelejä koneilla niin eipä sen kanssa ole juuri seukattavaa eikä muutakaan, harmittaa.
Onkohan itselläsi hiukan epärealistiset käsitykset kummiudesta. Ei se ole niin vakava asia, ettäkö sitä kannattaa analysoida loputtomiin. Tuskin pystyt lapsesi kavereitakaan valitsemaan ja he sentään tulee näyttelemään hiukan suurempaa roolia hänen elämässää kuin kummit.
Eiköhän kuitenkin kannata pyytää kummiksi sellaista joka on tehtävään ilmoittatunut, vaikka joku miehesi kavereista :) tai muuten läheinen ihminen, ketä uskotte näkevänne joskus. Ei ole kuitenkaan kovin tervettä laskea kuinka monta kertaa on kummilasta käyty kaysomassa. Tuskin äitinsäkään niin tekee. Lapsella on todennäköisemmin elämässään paljon aikuisia opastamassa (mummu, vaari, täti, setä), eikä kehityskaari tyrehdy siihen, että kummi ei istu koko ajan vieressä.
Isäntä kävi kysymässä kummiksi henkilöä jota en olisi lapseni kummiksi halunnut, asiasta oli puhuttu ja mielipiteeni olin ilmaissut. paha jälkikäteen asialle mitään tehdä. Isäntä voi yksinään hoitaa yhteydenpidon, vaan tuskinpa pitää.