kärttyisä mummo
huutaa bussilliselle
suureen ääneen kohtaloaan
sodassa meni kai kodit ja miehet
mutta mitä niistä
ei se niistä huutanut
mutta kun paikkaa ei tahtonut löytyä
eikä sitten enää kelvannut
kun ei huomattu ajoissa tarjota
ihmisen arvostus
se ei tule itsestään
se on ansaittava
sen saa jos elää paljon
on eroa sillä elääkö vanhaksi
vai elääkö paljon
ja se näkyy ihmisestä heti
huutaa bussilliselle
suureen ääneen kohtaloaan
sodassa meni kai kodit ja miehet
mutta mitä niistä
ei se niistä huutanut
mutta kun paikkaa ei tahtonut löytyä
eikä sitten enää kelvannut
kun ei huomattu ajoissa tarjota
ihmisen arvostus
se ei tule itsestään
se on ansaittava
sen saa jos elää paljon
on eroa sillä elääkö vanhaksi
vai elääkö paljon
ja se näkyy ihmisestä heti
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aihe oli kiinnostava. Eka säkeistö menetteli. Toista säkeistöä ja sitä pohdiskelua en viimeiseen asti tajunnut. Viimeisen rivin ajatukseen yhdyn täydellisesti, mutta muuten se alempi säkeistö jää hämäräksi.
No, luetaanpa se toinenkin ruuhkabussukka...
Kiitos vastauksesta!
Siinä säkeistössä on ideana lähinnä, että on olemassa sellainen ihmistyyppi, joka elää vanhaksi, mutta sisällötöntä elämää. Toisin sanoen vuosikymmenet ovat menneet jotakuinkin kyökin ja olohuoneen väliä sahatessa.
Näistä ihmisistä tulee vanhemmiten katkeria arvostuksen kerjääjiä, jotka yrittävät paikata elämätöntä elämäänsä nostamalla itsensä muiden yläpuolelle. Mutta runon kertojaminä ei suostu arvostamaan ihmistä, joka on elänyt pitkään mutta ei ole tehnyt elämällään mitään viimeiseen 50 vuoteen.
Näkemyksenne kuulostaa hieman stereotyyppiseltä. Läheskään kaikki ihmiset eivät mahdu muuhun kuin heille itselleen tehtyyn muottiin. Totuus on tarua ihmeellisempi. Tosi usein!
Nyt kyllä mummelille
tuli paha mieli. Ruuhkapussissa
varmaan tuli jo.
Jopa se kumma juttu jos se heti näkyy,,jos näkyy niin mulla on lasisa ainaki sata..heheheheh
Kiharat vaan mummelille ja satavuotiskakkua vääntämään.