Moi kaikille!
Halusin vain tulla tänne kertomaan, kuinka onnellinen ja täynnä intoa olenkaan. Olemme nimittäin mieheni kanssa aloittaneet lapsen yrittämisen. Ihan alkumetreillä tässä siis mennään ja tiedän, että raskautumiseen voi mennä pitkäänkin. Mutta olen silti niin onnellinen tästä meidän päätöksestämme!
Ennen tätä päätöstä lähinnä minä olen käynyt läpi monia asioita, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olin pari vuotta sitten TODELLA RANKASTI ylipainoinen ja sokeriarvoni olivat aika huonot. Mutta nyt olen saanut laihdutettua 35kg ja sokeriarvotkin on normaalit. Toki minulla vieläkin on ylipainoa. Minua onkin pelottanut pitkään, että mitä sokeriarvoilleni mahdollisesti raskaudessa käy. En todellakaan haluaisi joutua pistämään itseeni insuliinia, enkä myöskään haluaisi sikiön kasvavan liian suureksi. Raskausdiabeteksestä saattaisi olla haittaa niin minulle kuin sikiöllekin. Olen pelännyt myös verenpaineen kohoamista raskauden aikana, olen pelännyt myös raskausmyrkytystä ja sitä etten jaksakaan synnytyksessä ponnistaa tarpeeksi. Olen myös pelännyt, miten minuun tullaan neuvolassa ja lääkärissä suhtautumaan, kun olen vieläkin melko ylipainoinen.
Mutta nyt olen tajunnut sen, että minusta ei varmaan koskaan tule normaalipainoista, kun koko ikäni olen ylipainoinen ollut. Joten minähän vain vanhenen odottaessani, että saisin laihdutettua itseni normaalipainoon. Seuraavaksi saan huomata, että olen 4-kymppinen, enkä enää voi saada lasta.
Olen nyt siis lopettanut turhan pelkäämisen. Pelko mm. raskausdiabetestä, raskausmyrkytystä ja neuvolan mahdollisia saarnoja kohtaan on vain kadonnut jonnekin, ja olen aivan täynnä intoa ja odotusta!! Olen päättänyt, että teen kaikkeni, jotta tuleva lapseni ja minä pysyttäisiin terveinä, ja otan vastaan sen mitä tulee.
Meillä on mieheni kanssa menossa siis tosiaan vasta ensimmäinen yrityskuukausi. Toivon, että emme kauhean kauaa joutuisi odottamaan raskautta. Ainakin gynekologin mukaan kaiken pitäisi olla ihan ok ja munasarjat toimivat nykyään normaalisti. En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, että voisin olla lapsen yrittämisestä näin "täpinöissäni"! :)
Halusin vain tulla tänne kertomaan, kuinka onnellinen ja täynnä intoa olenkaan. Olemme nimittäin mieheni kanssa aloittaneet lapsen yrittämisen. Ihan alkumetreillä tässä siis mennään ja tiedän, että raskautumiseen voi mennä pitkäänkin. Mutta olen silti niin onnellinen tästä meidän päätöksestämme!
Ennen tätä päätöstä lähinnä minä olen käynyt läpi monia asioita, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olin pari vuotta sitten TODELLA RANKASTI ylipainoinen ja sokeriarvoni olivat aika huonot. Mutta nyt olen saanut laihdutettua 35kg ja sokeriarvotkin on normaalit. Toki minulla vieläkin on ylipainoa. Minua onkin pelottanut pitkään, että mitä sokeriarvoilleni mahdollisesti raskaudessa käy. En todellakaan haluaisi joutua pistämään itseeni insuliinia, enkä myöskään haluaisi sikiön kasvavan liian suureksi. Raskausdiabeteksestä saattaisi olla haittaa niin minulle kuin sikiöllekin. Olen pelännyt myös verenpaineen kohoamista raskauden aikana, olen pelännyt myös raskausmyrkytystä ja sitä etten jaksakaan synnytyksessä ponnistaa tarpeeksi. Olen myös pelännyt, miten minuun tullaan neuvolassa ja lääkärissä suhtautumaan, kun olen vieläkin melko ylipainoinen.
Mutta nyt olen tajunnut sen, että minusta ei varmaan koskaan tule normaalipainoista, kun koko ikäni olen ylipainoinen ollut. Joten minähän vain vanhenen odottaessani, että saisin laihdutettua itseni normaalipainoon. Seuraavaksi saan huomata, että olen 4-kymppinen, enkä enää voi saada lasta.
Olen nyt siis lopettanut turhan pelkäämisen. Pelko mm. raskausdiabetestä, raskausmyrkytystä ja neuvolan mahdollisia saarnoja kohtaan on vain kadonnut jonnekin, ja olen aivan täynnä intoa ja odotusta!! Olen päättänyt, että teen kaikkeni, jotta tuleva lapseni ja minä pysyttäisiin terveinä, ja otan vastaan sen mitä tulee.
Meillä on mieheni kanssa menossa siis tosiaan vasta ensimmäinen yrityskuukausi. Toivon, että emme kauhean kauaa joutuisi odottamaan raskautta. Ainakin gynekologin mukaan kaiken pitäisi olla ihan ok ja munasarjat toimivat nykyään normaalisti. En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, että voisin olla lapsen yrittämisestä näin "täpinöissäni"! :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen aivan samaa mieltä, jos sitä lapsen tekoa alkaa lykkäämään normaalipainoiseksi asti, saa helposti huomata olevansa jo liian vanha ja/tai stressaantunut. Olen jutellut parin ylipainoisen äidin kanssa, jotka olivat raskaaksi tullessaan yli 120 kiloisia, ja suht hyvin meni molemmilla.
Anna mennä vaan ja toivottavasti tärppää! Tsempit myös kadonneista kiloista.
Me olemme käyneet tutkimuksissa ja muuta vikaa meissä ei ole kun minun lihavuus. Painoin tutkimuksiin mennessä joulukuulla 105kg ja nyt 97kg. Lääkäri anto lääkekuurin (jota diabeetikot käyttää,en ole sellainen =) jotta mun paino saatas tippumaan. Jännäilen ensiviikon loppupuolta...