Ruoripylvääseen väsätyissä putkivirityksissä olevat karttaplotterit ovat minusta huonossa paikassa. Jos ohjaat laidalta, sinun pitää erikseen käydä kurkkimassa kuvaruutua. Levangin etupuolella olevat eivät pysty seuraamaan sitä senkään vertaa. Minusta paras paikka olisi kajuutan katolla olevien vinssien kohdalla, mutta miten ratkaisen sijoituksen, kun molemmilla puolilla on vinssit?
Plotterin sijoitus?
eskom
505461
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
jos olet ajanut plotterila paljon tiedät mihin sitä tarvitset. Aika iso on näytön oltava jos kajuutan katolta haet syvyyskäyriä luovilla kun olet olet ruorin takana (missä tietoakin tarvitaan).
Minulla on vanhemman polven isoruutuinen plotteri ruoripylväässä. Se näkyy huonosti auringonpaisteessa, eikä (niinkuin totesit) näy hyvin laidallekaan. Toisaalta plotteria täytyy yleensä tuijottaa aina vähän aikaa löytääkseen kaiken tarpeellisen informaation, vain harvoin pelkkä vilkaisu riittää. Tällöin ei haittaa seisoskella vähän aikaa ruorin takana. Huonossa näkyväisyydessä ja yöllä tai koneella ajaessa ruoripylväs on tuntunut parhaalta paikalta. Kajuutan katolla plotteri on mielestäni auttamattoman kaukana, plotterin paras lukuetäisyys kun on suunnilleen sama kuin kirjankin.
Itse olen ratkaissut epäilemäsi ongelmat pienellä taskuun mahtuvalla GPS:llä. Laite on varsinaisesti autokäyttöön suunniteltu, mutta on vesitiivis ja siihen voi ladata myös merikortit. Tämä härveli on erinomainen apu, voin kipparina olla missä tahansa veneessä, purjetrimmarina tai punkassa lepäämässä ja aina silti tietoinen suuntapoikkeamasta, vauhdista, matalikkojen läheisyydestä jne. "Käsiplotteri" on omana yksikkönään myös turvallisuustekijä, se kun ei ole veneen omasta sähkö/antenijärjestelmästä riippuvainen. Reittien suunnittelu onnistuu mukavasti sillä kotisohvalla ja talvet se opastaa auton kojelaudalla. Suosittelen lämpimästi.
Voisitko, ihan mainostamatta, kertoa mikä käsiplotteri sinulla on?
Garminilta löytyy parempiakin veneilykäyttöön sopivia kannettavia kuin tuo omistamani Quest, mutta tosi tyytyväinen olen ollut tähänkin. Näyttö on tosi kirkas ja skarppi sekä vielä vaakatasossa (sopii hyvin Suomen saariston itä-länsi -suuntaiseen liikenteeseen). Akkukäyttöisenä ei ole tarvinut räplätä patteriden kanssa, ja hyvin ovat akut kestäneet pitkänkin purjehduspävän/yön.
Garminin vene/autokäyttöön sopivista laitteista esim. 276C on aika paljon monipuolisempi ja isompinäyttöinen, muttei enää mahdu taskuun. Kisoissa ja muutoinkin kannella pommpiessa on taskukoosta ollut hyötyä. Ompa kyseinen härveli ollut mukana laskettelurinteessäkin nopeusmittarina...
Tässä hyvä vaihtoehto: opettele ajamaan niin kuin ajaisit merikartasta, jota ilmeisesti et (enää) osaa.
Eli kun olet plotannut itsesi kartalle, muistat seuraavat 5-10 minsaa mitä pitää tehdä ja mitä kompassusuuntaa pitää ajaa, jonka jälkeen jaksat taas (ehkä) nousta sieltä laidalta keskelle venettä ja plottaat itsesi taas.
Ja jos paikka on paha ja vaatii tarkkuutta, niin kannattaako silloin istua reunalla laisinkaan? Vai kannattaako olla toltan takana? Olisikos e sellaine paikka että vaatii miestä ruorin taakse, ei sivulle.
Näitä "ongelmia" tulee mitä enemmän mennään tapaan purjehtia, jossa kurkitaan vain "pikkuikkunasta" (plotterista) ulos ja ei osata katsoa mitä ympärillä tapahtuu. Silmien avaaminenkin saattaa helpottaa asiaa.
Tuollainen purjehtija on jopa varallinen.
PS. Mutta yksi vaihtoehto on se, että ostat Garminin käsi-gepsun jossa on kartta, ja teippaat sen "jeesusteipillä" päähän, juuri toisen silmän eteen, niin sulla on jatkuva katsekontakti plotteriin ja toisella silmällä näet ympäristöä, joka varmaan on ihan hirveän tärkeä. Eikö olekin kätevää?
Vähälukuisella miehistöllä liikkuvat käyttäkööt jotain elektroniikkaa, joka helposti tulkittavissa. Itselläni on plotteri Sparyhoodin alla vinssin vierssä olevassa tartuntakahvassa kiinni(nostimien vinssin puolella, siis vinssin jota rullapurjehtija käyttää harvoin).
Tee plotterin alustaan systeemi, jolla saat näyttöä käännettyä sivuille. Näin näät sen koko ajan. Tosin en käsitä miksi sen pitäisi aina olla näkyvissä. Itse onneksi vielä muistan mihin olen menossa...
Olisiko mahdollista tehdä ruoritolpan päällä olevasta plotterin jalustasta esim. 180 astetta kääntyvä. Tällöin voisit kääntää näytön kumpaa tahansa laitaa kohti. 180 astetta siksi, ettei sinun tarvitse tehdä johdoille mitään erityisiä pyöriviä liittimiä.
Mm. Pronavia 38:n kuvista löytyy tällainen ratkaisu. Minulla on ison skuutti niin lähellä, että pelkään sen takertuvan tällaiseen kääntyvään systeemiin. Olen myös miettinyt kiinteää sitlooran pöytää, johon pyörivän plotterin panisi.
Ensinnäkin plotteri on hyvä apuväline, mutta jos navigointi perustuu pelkästään siihen, ollaan hieman "vaarallisilla vesillä". Eikös navigoinnin ensimmäinen perussääntö ole se, että tietää koko ajan sijaintinsa merikartalla!
Toiseksi, jos ohjailukompassi on pedestaalin päällä (kuten sen pitäisi olla), ovat kaikki sähköhärvelit samassa tolpassa omiaan sekoittamaan kompassin lukemia. Toisaalta nykyään liian harva enää (osaa) käyttää kompassia oikein, eikä taida juuri eksymätaulukoitakaan löytyä...
Itse olen nähnyt aika mainion ratkaisun vastaavaan ongelmaan: plotterin näyttö oli kiinnitetty sprayhoodin tukiputkeen kahdella mallikohtaisella klipsillä. Suojan alla näyttö oli auringon tavoittamattomissa, eikä haitannut vinssien käyttöä. Toisaalta plotteria tuolla käytettäessä sprayhoodin pitää olla ylhäällä...
Mielestäni käsigepsit ovat ihan hyviä varmistuksia, jos tulee ns. black-out-tilanne ja karttaseuranta on pettänyt. Eihän sieltä muuta tietoa tarvita, kuin koordinaatit.
Muuten olen sitä mieltä, että mitä vähemmän veneen ohjailutilassa näkyy elektronisia vempaimia, sen parempi. Jotenkin säälittää katsella hieman yli 30-jalkaisia pursia, joissa on kaikki mahdollinen apuvälineistö AIS:sta tutkaplottereihin ja piirtäviin kaikuihin.
Ja taas... samako herra se täällä jälleeen sekoilee??
Siis tämä "paperikarttojen puolestapuhuja"??
Ekö jo ala oppia... jos se "lukihäiriö" on aina vaan päällä... yrittäisit hakeutua hoitoon.
"Jotenkin säälittää katsella hieman yli 30-jalkaisia pursia, joissa on kaikki mahdollinen apuvälineistö AIS:sta tutkaplottereihin ja piirtäviin kaikuihin."
Miten se veneen koko liittyy navigointilaitteiden tarpeeseen? Ihan yhtälailla kaiken kokoisia veneitä pitää navigoida. Tai no, ehkäpä isommassa veneessä rauhallisine purjehdusominaisuuksineen ja suurine tiloineen ole huomattavasti helpompi navigoida perinteisin menetelmin...
Hmmm. Nythän on niin, että eri olosuhteisiin ja eri tarkoituksiin tehdään erilaisia ja -kokoisia veneitä. Aika usein selvästi alle 30-jalkaisia pidetään rannikko- ja saaristokäyttöön soveltuvina, vaikka toki pienilläkin mennään avomeriä.
Ajatukseni on se, että pienemmillä mennään olosuhteissa, joissa on sumun tai pimeyden uhatessa mahdollisuus päästä ankkuriin tai laituriin melko nopeasti - tällöin esim. tutkaplotterin tarve on vähäisempi, kuin silloin, kun purjehditaan vesillä, joista on jopa päivien matka ankkuripaikalle.
Enpä ole tästä aihepiiristä koskaan kirjoitellut, kuten joku epäili. Kuitenkin olen sen verran vanhempaa vuosikertaa, että mielikuvani purjehduksesta ovat 60- ja 70-luvuilta. Ja sieltä ovat myös upeimmat muistoni mereltä. Silloisissa, parhaimmillaan jopa yli 30-jalkaisissa, pursissa ei todellakaan ollut nykyisen kaltaisia härveleitä. Kuitenkin veikkaan, että turvallisuus oli jopa parempi, kuin nykyään, kun veneilemään pitää päästä nyt tai viimeistään heti.
Purjehtiminen, kuten mikä tahansa veneily, on taito, joka opitaan vuosien saatossa. Vaikka sinulla olisi millaiset laitteet, et niillä itsellesi turvallisuutta takaa.
Tärkein navigointilaite veneessäsi pitäisi löytyä omien hartioiden välistä, eikä muutaman sähköjohdon päästä.
Onhan se tietenkin hyvä, jos saadaan veneilyä turvallisemmaksi lisäämällä sähköisiä turvalaitteita ja niiden markkinointia. Ja onhan se totta, että nykyveneissä löytyy sisätilaakin aikaisempaa enemmän. Minun puolestani voi täyttää vaikka koko veneen erilaisilla vempaimilla. Mitä isompi vene, sitä enemmän niitä sinne mahtuu. Pienemmissä veneissä jo pelkkä sähkön saanti voi tuottaa ongelmia...
Eikös siinä plotterissa näy juuri merikartta? Jossa näkyy oma sijainti ihan konkreettisena merkkinä koko ajan? Eli plotterin avulla tietää koko ajan paremmin sijaintinsa merikartalla (ja oikeassakin ympäristössä) kuin paperikartalla.
Minusta asia on toisin päin. Avomerellä suunnistus on suurpiirteisempää. Jos tulee sumu tai myrsky, voidaan jäädä ajelehtimaan vaikka ajoankkuriin ja lähinnä koetetan tähystää, ettei joku aja yli. Sitten kun lähestytään kiinteää kohdetta ruvetaan tavalla tai toisella hakemaan tarkempaa suuntaa.
Sen sijaan ahtailla, kivisillä ja sokkeloisilla saaristoreiteillä on oltava koko ajan tarkasti tietoinen siitä, missä mennään. Ja jos sumussa tai pimeässä on tarvis hakea ankkuripaikkaa tai suojasatamaa, niin paikannus on entistä tärkeämpää.
menee, niin missäs se kartta sitten on?
Isoilla vesillä paikan määritystä ei tietenkään ole tarvetta tehdä kovin usein. Yleiskartan mittakaavakaan ei edellytä kovin suurta tarkkuutta merten ylityksissä. Ihan käytännön syistä isommilla vesillä seilatessa ei kannattaisi olla elektroniikkaa avotilassa.
Tällä palstalla on ennenkin annettu erilaisia ohjeita ajoankkurin käytöstä, vaikka harvalla on siitä omia kokemuksia. Itse olen pitänyt ajoankkuria mukana n. 30 vuotta, mutta en ole koskaan käyttänyt. Kun keli on käynyt liian rajuksi tai on pitänyt odottaa päivän valoa ennen lähestymistä rannikolle, olen pannut veneen piihin. Se on paljon yksinkertaisempi metodi kuin ajoankkuri! Gps:stä voi tsekata millä vauhdilla vene liikkuu piissä ollessaan (tavallisesti ollut alle 1kn).
"Eye ball"- navigointi eli näköhavainnot on yhä tärkein ja luotettavin navigointimenetelmä saaristoreiteillä. Gps on apuvälineistä tärkein. Sitten tutka, vasta sen jälkeen AIS (jos elektroniikkaan haluaa investoida).
En ole isolla merellä purjehtinut kuin kolmesti, ja jo sillä perusteella voin olla vähän eri mieltä: Avomerellä voi olla suurpiirteisempää sikäli, että ei tarvitse koko ajan varoa maastoesteitä tai muuta liikennettä, mutta varsin pienilläkin virheillä navigoinnissa saadaan parissa päivässä kymmenien mailien eksymät. No, se siitä.
Mietitäänpä hetki onnettomuustilastoja lähiväylillä. Nimenomaan niillä väylillä, joissa on ahdasta ja joissa on runsaasti liikennettä. Siellä ykkösasemassa on tähystys. Kipparin ON NÄHTÄVÄ koko ajan ympäristönsä. Viime aikoina on hyviä esimerkkejä vahingoista, joissa kippari on tarkkaillut mittareita (no, joskus myös kylmäboksin mittaria) ja lähiympäristön tähystys on unohtunut.
Ja sitten perusongelmaan: kirjoitin, että useimmiten avomerellä mennään isommilla veneillä. Eikö? Silloin, kun purjehditaan saaristoväyliä tai lähirannikkoa, täytyy olla todellinen idiootti pinnassa, jos ei näe lähestyvää sumua tai auringon laskemista. Suojasataman tai ankkuripaikan kyllä löytää aistinvaraisella tähystyksellä. Jos sumu on niin tiheä, ettei näe 50 metriä enempää, on vahinko tavallaan jo sattunut. Mikäli näkyvyys on alle tuon 50 metrin (vain sumussa), en kyllä paljoa plotteriinkaan luottaisi. Hyvänä esimerkkinä on edelliskesänä täysin näkyvälle karille ajanut nopeakulkuinen moottorivene, jonka kippari oli katsellut ohjaamostaan plotterin näyttöä. Pelastusoperaation johdolle oli vain selitetty, että "kartta" näytti turvallista väylää. Tarkistettaessa laitteen asetuksia oli huomattu, että virhemarginaali oli lähes 200 metriä...
Purjeveneellä on aika harvoin sellainen vauhti, ettei olisi aikaa navigointiin (itse asiassa yksi perusteista on myös reittisuunnittelu, jolloin "navigoidaan" reitti jo ennalta). Suurimmat vaaratilanteet tulevat vastaan veneillä, joilla on vauhtia runsaasti, ja kippari luottaa vain siihen "karttaan", joka näkyy plotterin näytöllä.
Pääasia, että voidaan liikkua vesillä turvallisesti. Jos Sinä koet asian siten, kuin kerroit, niin hyvä. Itse olen ajatellut asian tasan toisin päin, ja mielestäni juuri siten kohdallani pystynyt välttämään vaaratilanteet.
Että tuuli heittää kartan mereen, niin mitäs sitten katsellaan? Tai lettuhillot leviävät kartan päälle? Tai kokki polttaa merikortit spriiliekissä? Ja meteoriitti osuu kompassiin ja rikkoo sen? Ja home on muuttanut vanhat merikortit mössöksi ja lisäksi ne ovat kotona varaston hyllyllä?
Ihan oikeasti. Tietysti pidetään jonkinlainen varajärjestelmä käden ulottuvilla ja jonkinlainen yleiskäsitys missä päin maailmaa mennään. Ei siitä plotterin näytöltä ole oikeasti mitenkään sen vaikeampaa siirtyä kartalle kuin vaikkapa silloin, kun vaihtaa kartan sivua tai karttasarjaa. Plotteri on hyvä lisäapu navigointiin. Huonolla kelillä, reimariviidakossa ja pimeällä se on paljon kätevämpi kuin paperikartta ainakin purjeveneen istuinkaukalossa.
Plotteri tai joku muu elektroninen paikannäyttäjä on tätä päivää, katsokaapa vaikka ammattikalastajien ajohyttiin... mitä näette siellä?
Miten löytää verkon pää aavalla merellä kelissä kuin kelissä?
Kyllä tänäpäivänä on niin, että sähköiset vehkeet on kaikilla päällä jotka enemmän siellä liikkuvat, eivätkä halua ns. harrastaa jotain viivotinleikkiä, se on asia erikseen.
Ensisijainen navigointiväline on plotteri tai tietokone karttoineen ja jos jotain sattuu (rikkoutuu laite tai muuten sähköhäiriö) silloin kaivetaan esiin vanhanaikaiset vehkeet.
Tästä kait on hyvinkin turhaa kinastella... edes täällä.
käyttää niitä vanhanaikaisia paperikarttoja, lyijykynää ja viivotinta! En edes tiedä kompassini eksymää. Siitä luullakseni oli kysymys. Eikait kukaan tosissaan kiellä tai vastusta elektroniikkaa. Mutta osataanko hommat, KUN se elektroniikka lakkaa toimimasta? Ja se tapahtuu aina yllättäen.
Ihan olen samaa mieltä käyttökelpoisuudesta ja kätevyydestä. Ja kuitenkin Meripelastuksen sivuilta voit lukea aika karua tekstiä.
Yhä useammalla veneilijällä on elektronisia navigointilaitteita ja lähes jokaisessa purjeveneessä on apumoottori. Ylipäätään veneet ovat hyvin varusteltuja - eikö vain? Kuitenkin merihätään joutuneiden määrä näyttäisi kasvavan nopeammin kuin veneiden lukumäärä on lisääntynyt.
Eikö luonnollinen selitys erilaisten pelastustehtävien lisääntymiseen ole se, että sittenkään ei osata juuri niitä perusasioita? Miten pärjäät, kun elektroniikkasi tai koko sähköjärjestelmäsi äkkiä sammuu? Osaatko purjehtia Itämereltä tai sieltä saaren rannasta kotisatamaan ilman moottorin apua? Entä ilman elektroniikkaa? Entä jos "black out" sattuu yöpurjehduksessa ja huonossa kelissä?
Jos "perinteistä" navigointia ei ylläpidetä, plotterin simahtaminen voi olla katastrofi. Plotterit ovat mukavia ja helpottavat navigointia. Siitä on turha kinailla. Mutta ne ovat sittenkin vain apuvälineitä, eivät merikarttojen ja kompassin korvikkeita - vaikka kuinka tällä foorumilla halutaan vähätellä paperikarttoja!
Sinähän se poliisi olet.
Jos totuus ei käy yksiin mielipiteesi kanssa, sen pahempi totuudelle.
Lainaus plotterini käyttöohjeesta:
"Elektronisia karttoja tulee käyttää vain navigoinnin apuvälineinä ja ne on suunniteltu käytettäväksi virallisten paperisten merikarttojen kanssa, ei korvaamaan niitä. Vain viralliset merikartat sekä tiedonannot merenkulkijoille sisältävät kaiken tarpeellisen tiedon turvalliseen liikkumiseen vesillä.
Aluksen päällikkö on aina vastuussa navigointivälineiden asianmukaisesta käytöstä.
GEONAV-LAITTEEN KÄYTÖN ALOITTAMINEN TARKOITTAA SITÄ, ETTÄ KÄYTTÄJÄ ON LUKENUT JA HYVÄKSYNYT TÄMÄN VAROITUKSEN."
Mistään hinnasta en palaisi takaisin pelkkään GPS-aikaan ja vielä vähemmän kompassi- ja kartta-aikaan nykyisestä SDGPS-plotteriympäristöstä.
Laitteet toimivat idioottivarmasti ja näyttävät selvästi koko ajan kartan, sijainnin, reitin, lokin, reittipisteet, nopeuden, suunnat, etäisyydet eri kohteisiin, ym.
Varalaitteena on läppäri, 2 vanhaa GPS:ää
ja päivitettyjä paperi- ja PC-karttoja.
Kompasseja on 3 kpl.
Kahteen vuoteen ei ole näitä varajärjestelyjä kaivattu eikä tarvittu.
joka yllättäen hyytyi Gotlannin ja Hangon välillä. Meni takuukorjaukseen. Laite oli alle kuukauden ikäinen. Mitä on se mainitsemasi "idioottivarmuus"? Kompassivarustuksesi voi olla ylilyöntistä. Kompassin luotettavuus on aivan toista luokkaa kuin plotterin tai läppärin. Yksi pääkompassi yksi varakompassi riittää kyllä pitempäänkin reissuun kuin tuo oma kaksivuotinen purjedusretkesi oli.
Veneessäni on oma iso akku sekä omat itsenäiset kaapelivedot akusta ja oikein mitoitetut laitekohtaiset sulakkeet navigointilaitteille,
hälytykselle, 2 x yhdistelmätutkaplotterille,
lämppärille ja muille laitteille, jotka tulee olla aina päällä.
Kahdessa täydellisesä ja itsenäisessä ohjauspaikassa tarvitaan ja vaaditaan kompasseja ja varakompasseja vähintäin yo. määrä.
Rakenna vastaava, niin pääset ainakin virransyöttöongelmista eroon.
Rajavartiolaitoksen mukaan: http://www.rvl.fi/rvl/bulletin.nsf/PFBD/82A95231737CAA52C225725F004FD127?opendocument
- Meripelastustapahtumien määrä on pysynyt ennallaan viime vuosina
- Yleisin yksittäinen avuntarpeen syy on veneiden moottoreissa esiintyneet ongelmat (30% meripelastustapahtumista). Nämä tuskin johtuvat plottereista. Enneminkin plotterin avulla voi kertoa nopeammin ja varmemmin oman sijaintinsa kuin paperikortin avulla.
- Seuraavaksi yleisin syy taisi olla polttoaineen loppuminen. Tämänkään ei luulisi olevan plottereiden aiheuttamaa.
Rajavartiolaitoksen tilastojen mukaan http://www.raja.fi/rvl/home.nsf/pages/58EF77352A0C19C3C2256CBB00438C8D?opendocument
meripelastuksen avuntarpeeseen johtaneista syistä merimiestaidollinen virhe (navigationsfel på svenska) aiheutti vuosina 2002-2005 309-374 tehtävää, mutta vuonna 2006 vain 124. Pudotusta siis alle puoleen edellisistä vuosista. Varmaankin viime vuonna siirryttiin joukolla plottereista takaisin paperikortteihin vai mikä on selityksesi?
Mikä näistä oli karua tekstiä plotterin kannalta?
Tulkita voi, kuin piru raamattua. Jos pääset Meripelastuksen Messi-palveluun, saat aika yksityiskohtaista tietoa siitä, mikä kulloinkin ollut avustustehtävän syynä. Kun katselen oman alueeni tilastoa, suurimmat yksittäiset syyt olivat tekninen vika (541) ja merimiestaidollinen virhe (235). Tiedän paikallisyhdistyksessä toimineena, että moottoriviat ovat ylivoimaisesti suurin avunpyyntöjen syy. Myös purjealuksissa, mikä jo kertoo jotain.
En yritä tehdä plotterista moottoririkon aiheuttajaa, enkä sen enempää polttoaineen loppumisen syytä, sen varmasti itsekin ymmärrät.
Olen aidosti huolissani jokaisesti sellaisesta tapauksesta, jossa - on sitten kyse teknisestä viasta tai merimiestaidon puutteesta (ovat aika usein jollakin tavoin toisiinsa liittyneinä) - hätätilanne syntyy navigoinnin perustaitojen puutteesta. Ja näitä tapauksia on aivan liikaa, vaikka ne jäävät tilastollisesti yksilöimättä.
Etkö sinä näe mitään outoa tilanteessa, jossa (yleensä uuden ja aika ison) veneen uusi omistaja lähtee merelle luottaen siihen karttatietoon, jonka näkee plotterista? Näitä tilanteita nimittäin on, ja itsekin olen ollut kyseisiä veneitä avustamassa tilanteessa, jossa esim. plotteri ei olekaan näyttänyt ajantasaista tietoa (= kipparilla ei ole mitään tietoa MKL:n tiedotuksista) tai plotterilta luettu väylä kulkee tosiasiassa lateraaliviittojen ulkopuolelta.
BTW: Ymmärräthän, ettei avustustehtävistä kertovien tilastojen syitä voi ihan noin heppoisin perustein tehdä. Suurin yksittäinen tilastoihin vaikuttava tekijä taitaa edelleen olla sää.
Suosittelisin tutustumista paikallisen Meripelastusseuran toimintaan. Kysele kokeneilta ihmisiltä. Huomaat, että yhdistysten omissa veneissä on plotterit, tutkat jne. Ja kuitenkin jokaisen veneen karttapöydältä löytyy myös oikea karttalehti ajantasaisine korjauksineen.
Ja lopuksi: Netistä löytämiesi tilastojen perusteella ei löydy karua tekstiä plotterin kannalta. Esimerkkisi taisivat olla pelkkä vitsi, mutta minulla ei oikein ole huumorintajua veneilyn turvallisuuden suhteen...
Kyllä saaristopurjehdus ja rannikkopurjehdus eroavat aika oleellisesti avomeripurjehduksesta navigointitarpeen suhteen. Takavuosina mentiin Visbyhyn ja Kööpenhaminaan periaatteella: "Tuohon kompassisuuntaan vuorokausi (tuulensuunnasta ja voimakkuudesta riippuen)" tai "Tämä vahti vetää tiukkaa paapuurin kryssiä ja vahdin vaihtuessa vaihdetaan styyrpuuriin" jne. Välillä vedettiin purjeet alas kevyellä kelillä ja torkuttiin yön pimeimmät tunnit. Loki raksutteli numeroitaan ja sen sekä kompassisuunnan perusteella piirreltiin valistuneita arvauksia siitä, missä mennään. VHF:llä huudeltiin lähellä kulkeville laivoille ja kyseltiin koordinaatteja. Ja sitten jossakin vaiheessa kaivettiin radiosuuntimalaite ja kiikarit esiin. Nykyään katsotaan GPS:stä suuntima ja matka johonkin kiintopisteeseen, vaikka poijuun Gotska Sandön kupeessa, ja vilkaistaan sitä välillä. Saaristoreiteillä on sen sijaan koko ajan "pysyttävä kartalla" ja plotteri on siinä erinomainen apu.
Jos plotteri näyttää koko ajan 200 metriä väärin, niin normaalijärkinen merenkulkija huomaa sen heti keväällä kotilaiturissaan tai viimeistään ensimmäisen kiintopisteen kohdalla. Jos ei siitä ota opikseen, on ihan oikein, että darwinismi korjaa satonsa pois kuljeksimasta.
Kerrot, että oman alueesi tilastoissa suurimmat yksittäiset syyt olivat tekninen vika (541) ja merimiestaidollinen virhe (235). Kuitenkin Meripelastusseuran sivujen mukaan http://www.meripelastus.fi/fi/tiedotteet.html?Tid=451 vuonna 2006 Suomen Meripelastusseuran miehistöt avustivat 940 alusta koko Suomen alueella. Niistä 21 %:n (188:n) matka katkesi merimiestaitojen puutteeseen. Meripelastusseuran eniten tehtäviä suorittanut jäsenyhdistys oli viime kaudella Helsingin Meripelastusyhdistys yhteensä 123 tehtävällä. Jätit siis ilmeisesti jostakin syystä mainitsematta, että antamasi oman alueen tilasto ei ollut vain viime vuodelta? Siitä on kovin vaikea yrittää löytää mitään viime vuosien trendejä ja yhtymäkohtia vaikkapa plottereiden yleistymiseen.
Niin, luvut viime vuodelta ovat 98 ja 26. Suhde on pysynyt saman kaltaisena vuosien ajan.
Eriteltyä tietoa löytyy aika mukavasti messi.meripelastus.fi -sivustolta (vaatii jäsenyyden).
Vastaukseni oli tilastoihisi, eikä plottereiden yleistymiseen niistä löydy yhtymäkohtaa - yhtä vähän, kuin niistä sinunkin esittämistäsi tilastotiedoista.
Juttu alkaa kulkea yhä kauemmas itse ytimestä. Koska sinulle on tärkeää, että saat sanoa viimeisen sanan, vaikka kuinka metsään menisi, niin ole hyvä.
TURVALLISTA alkavaa kautta - plottereilla tai ilman! Toivon silti jonkinlaista kunnioitusta perinteisiä navigointitaitoja kohtaan.
Kuvauksestasi päätellen sinulla taitaa olla konealus tai moottoripursi. Sähkön kulutuksesikin on melkoinen, koska pari tutkaplotteria on koko ajan päällä. Ehkä aluksessasi on myös dieselgenerattori, jos liikut purjein?
Itselläni ei ole ollut sähkön kanssa ongelmia ja järjestelmäni on yksinkertaisempi. Mitä yksinkertaisempi, sitä vähemmän vikoja.
Veneitteni elektroniikkaongelmat ovat johtuneet nimenomaan laitteista, ei virran syötöstä eikä akkukapasiteetin puutteesta (service-akut 480 Ah ja niille oma laturi aurinkopaneeli ja tuuligen.): autopilotin elektroniikkaosa (course computer) on pettänyt kahdesti, gps:n ulkonäyttö on kerran täyttynyt merivedellä, gps:n antenni hapettui suolavedestä ja lakkasi toimimasta, uusi gps-plotteri joutui takuukorjaukseen elektroniikkavian takia(mainitsin aikaisemmin), kaikki mittarit ovat vuorollaan menneet epäkuntoon, jääkaapin elektroniikkaosa on hajonnut (sain takuuna uudet piirikortit, vaikka laite oli rikkoutuessaan 5 v. vanha!), läppäri on hajonnut pari kertaa...jne - eli aivan tyypillisiä ongelmia kuten kaikissa muissakin pitkänmatkan pursissa.
Huvivenelaatuinen elektroniikka ei vain kestä meriolosuhteita, ei varsinkaan valtamerillä. Kotirannoilla vene-elektroniikka kyllä toimii kohtuullisesti, koska ei joudu alttiiksi suolavesihöyryille eikä suurille lämpötilan muutoksille.
Jos sinun "kahdella täydellisellä ohjauspaikalla" varustetussa aluksessasi ei vielä ole ollut mitään elektroniikkaongelmia, se osoittaa ainoastaan muutaman asian: vähäisen merellä liikkumisen, poikkeuksellisen hyvän tuurin tai lyhyen käyttöajan.
Kaikista mielipide-eroista huolimatta suosittelen, että plotterinavigoinnin rinnalla kehität/ylläpidät perinteisiä navigointitaitoja sekä huollat ja tunnet kaikki varusteesi.
Jos joudut merihätään olen tietenkin valmis auttamaan. Se on jokaisen merenkulkijan velvollisuus.
Veneessäni on vähintään tuplattu kaikki tekniikka. Kysy vain rohkeasti että sinäkin saat varajärjestelyt yhden systeemin pettäessä.
Kaksoisjärjestelmäni on 1. purjeet ja 2. moottori niinkuin kaikissa matkapursissa. Tämä kaksoisjärjestelmä on kaikissa tilanteissa todennäköisesti luotettavampi kuin pelkästään yhteen kulkuvoimaan (polttoaineeseen) perustuva järjestelmä. Täällä Pohjois-Euroopassa polttoaineen laatu on onneksi hyvä, mutta sitä se ei suinkaan ole kaikkialla maailmassa.
Koska kehotat kysymään "rohkeasti", toivon sinun yhtä rohkeasti vastaavan:
- millä merialueilla olet tällä hyvin varustellulla aluksellasi liikkunut a) pelkästään Itämeren ja sen lahtien alueella b) Itämeren alueen ulkopuolella c) tehnyt valtamerien ylityksiä vai d) kiertänyt maapallon?
- miten monen vuoden ja merimailien kokemus sinulla on nykyisestä aluksestasi?
- mikä on aluksesi toimintasäde (=mpk ennen uutta polttoaineen bunkraamista)? Mikä on päivätankkien tilavuus ja mikä päätankkiesi tilavuus? Koneiden tehot?
- mikä on aluksesi runkomateriaali? Puu, puuepoksi, lasikuitu, komposiitti, betoni, alumiini vai teräs?
- minkälaisia aluksia olet omistanut ennen tätä nykyistä paattiasi?
Purjeveneissä tulee olla 2 itsenäistä moottoria täydellisillä itsenäisillä polttoainetankeilla ja -syötöillä.
Et omista minkäänlaista venettä. Aloita vaikkapa optarilla (ellet ole ylipainoinen).
Muistaisin, että jossain keskusteluissa oli puhetta pallonkiertäjien omasta keskustelupiiristä. Siinä perusteltiin sillä että
"Tällä palstalla yleensä kskustellaan muusta kuin
jääpuikon pitämisestä arassa paikassa."
Tässä viestiketjussa kyseltiin plotterille hyvää asennuspaikkaa purjeveneessä. Jokunen wannabe-merikarhu halusi jostakin syystä tulla tännekin paukuttelemaan henkseleitään ja arvostelemaan kanssamereilevien tekemiä navigointiapuvälinepäätöksiä. Kun alkoi näyttää siltä, että perusteluiksi ei oikein riitä pelkkä väite, että veneily oli turvallisempaa 60 ja 70 luvuilla, jolloin nykyaikaista navigointielektroniikkaa ei ollut, niin lähdettiin linjalle "epämääräiset vihjailut ja asiaan liittymättömät lukuarvot":
- "Vaikka sinulla olisi millaiset laitteet, et niillä itsellesi turvallisuutta takaa." - Ei niin, mutta muutos turvallisempaan suuntaan on hyvä peruste laitehankinnoille, vaikka absoluuttista turvaa ei saisikaan.
- "Tärkein navigointilaite veneessäsi pitäisi löytyä omien hartioiden välistä, eikä muutaman sähköjohdon päästä." - Ovatko nämä sitten ainoat ja toisensa poissulkevat vaihtoehdot?
- "Ja kuitenkin Meripelastuksen sivuilta voit lukea aika karua tekstiä." - Niin voi, mutta hyvin vähän plottereihin liittyvää. Ennemminkin näyttää siltä, että navigointivirheet ovat vähenemässä. Ja jos vaikkapa aiemmin veti 200 venettä karille paperikarttojen kanssa, niin jos määrä saadaa puolitettua nykyaikaisilla vehkeillä, ei kehitys mielestäni ole karua. Ei siitäkään huolimatta, vaikka nämä sata haveria johtuisivat plotterista.
- "Kun katselen oman alueeni tilastoa, suurimmat yksittäiset syyt olivat tekninen vika (541) ja merimiestaidollinen virhe (235)." -Joopa joo. Piti päteä niin armottomasti, että päätit käyttää jotain viiden vuoden kertymää, sitä mainitsematta ja kertomatta miten se liittyy keskustelun aiheeseen...
Näiden itseään merikarhuina pitävien harrastama nykyveneilijöiden ja heidän kalustonsa dissaaminen rupeaa muistuttamaan (näin Sapporon kisojen inspiroimana) takavuosien keskusteluja muovisuksista, luisteluhiihdosta ja mäkihypyn v-tyylistä. Ensin suomalaiset veteraanikarpaasit naureskelivat ulkomaanpellejen kotkotuksille. Sitten kun tuli kylmää kyytiä kisoissa, oli seuraava reaktio: "Ei noin saa tehdä! Se on laitonta! Se on rumaa! Se on vaarallistakin!" Kun ruikutus naurettiin maanrakoon, luikittiin pikkuhiljaa suksitehtaiden takaoville ja ulkomaisille valmennusleireille mottona "Mulle kans!"
MIstä nyt on kysymys?
Jos joku mattimeikäläisiä kokeneempi varoittelee plotterin tai muun elektroniikan ongelmista ja muistuttaa vaihtoehtoisen perusnavigoinnin tärkeydestä, mikä siinä nyppii? Onks se jotain itsetuntoa?
On aivan oiva asia.
Kun merenkulkija LISÄÄ arsenaaliinsa merenkulkuelektroniikkaa, on varmuuden lisääntyminen oletettavaa. Mutta, jos arsenaalia ei ole ennestään vaan homma aloitetaan runsaan elektroniikan turvin, ollaan heikoilla jäillä. Todennäköisesti kiinnostus ja energia ei riitä perusopintoihin, vaan kaikki tarmo menee nappulatekniikkaan. Tästähän se huoli on.
Mutta onko huoli oikeutettua? Näyttääkö siltä, että merenkulun turvallisuus on todellisuudessa heikentynyt elektroniikan lisääntymisen myötä? Kun tutkitaan erilaisten onnettomuuksien syitä isommissa aineistoissa, niin aina niissä on yleisin tekijä ns. inhimillinen virhe. Tekniikka pettää selvästi harvemmin ja sen parantaminen on periaateessa vain insinööritiedettä. Inhimillisen virheen todennäköisyyden pienentäminen vaikuttaisi tehokkaimmin onnettomuksia estävästi.
Juu, vaikka telkkarin käännettävästä seinätelineestä niin ongelmasi on poissa.
Tervehdys!
Plotterin näytön sijoittaminen kajuutan katolle on hankalaa juuri mainitsemastasi syystä. Lisäksi etäisyys ruorimieheen kasvaa sen verran, että karttaa joutuu tihrustamaan. Itse olen ollut tyytyväinen vedenpitävään käsi-gepsiin, jota pidän rintataskussa. Käsigepsini on halvinta sorttia, enkä edes kehtaa sanoa, mistä sen ostin. Kuitenkin se on palvellut ihan hyvin.
p.s. ikävää, kun tähänkin ketjuun tulee asiattomia vastauksia tyyliin "opi purjehtimaan". En näe yhtään syyt, miksi gepsun olemassaolo sinällään vaarantaisi vesiliikennettä.
vaikka rintataskuun tai kaulaan roikkumaan
http://www.geonav.fi/tuote.php?id=29
pelittää myös autossa
Viestejä lukiessa huomaan yhden yhteisen piirteen. Plotteriongelmat koskevat vain rattiohjausveneitä. Sittlooran etuosassa näkisi spayhoodin suojassa olevan plotterin. Ratin takaa ei niin kauaksi näe. Lopputulos: pitääkin ostaa lisää elektroniikkaa!
Mutta miksi ylipäätään pitää olla rattiohjaus? Ratin takaa on myös hankala säädellä purjeita. Ratin takana ei voi suojautua roiskeilta. Ratti heikentää ohjaustuntumaa. Pinnaohjaus on monin tavoin parempi ja on lisäksi luotettavampi. Pinnasta ohjaillessa näkee plotterinkin oikein hyvin, vaikka näyttöruutu olisi pienempi.
Jossakin tapauksissa ratti on ainoa vaihtoehto. Jos esimerkiksi peräsinpinta-ala on suuri ja peräsimessä huono balanssi, tulee pinnamiehen elämästä melko kurjaa. Tosin hyvin suunniteltu 36-jalkainen ohjautuu vielä kevyesti pinnan avulla.
jos se ruori on jo niin kyllähän se plotterin hankinta helpompaa on kuin ohjausta muutella tai vaihtaa venettä.
on ratti. Tuskin mitään muuta syytä on laittaa alle 35-jalkaisiin rattiohjausta?
Minulla on 21 jalkases ketsissä rattiohjaus, plotteri,autopilotti ja AIS-vastaanotin. Ja olen ihan tyytyväinen ratkaisuun.