Hei kaikille teiniäideille/tuleville teiniäideille! Olen pian 17 vuotta täyttävä naisenalku ja olemme suunnitelleet poikaystäväni (lokakuussa19) kanssa lapsen tekoa. Syön yhdistelmäpillereitä, jotka äitini maksaa/ostaa reseptilläni ja hän on sanonu ettei pillereitä lopeteta. Ajattelin kumminki kesällä lopettaa, kun resepti pitäisi uusia, sillä eihän äitini voi pakottaa mua gynekologille..:D muutenkin olemme poikaystäväni kanssa suunnitelleet tarkasti jo kaiken ja olemme päättäneet kesällä muuttaa yhteen :) Opiskeluni aijon suorittaa lapsen syntymän jälkeen niin paljon etänä, kun on vaan mahdollista ja tenttien aikaan isä saa hoitaa lasta :)
Koen olevani tarpeeksi kypsä odottamaan, synnyttämään ja hoitamaan lasta, sekä ottamaan vastuuta pienestä ihmisestä.
Teiniöitiydestä vielä sen verran. Mielestäni teinivanhemmat tekevät ihailtavaa "työtä", kun he jaksavat hoitaa pienokaisiaan, vaikka voisivat monien muiden teinien tavoin ryypätä ja rällästää kylillä. Ja minusta olisi ihanaa jos äitini olisi minua vain jonku 18 vuotta vanhempi, silloin se ymmärtäisi paremmin teinejä, kun on itse tavallaan "vasta" ollut teini.
Noo, tässä oli minun suunnitelmia ja mielipiteitä. Kommentoikaa muut teiniäidit/teiniäidiksi haluavat/lasta odottavat ihmeessä! En välttämättä sitten tarvii opastusta keltään 30 "täydelliseltä äidiltä". miellummin nuorilta äideiltä :)
Jaksamisia kaikille teiniäideille! Teidän teot ovat ihailtavia! :)
Koen olevani tarpeeksi kypsä odottamaan, synnyttämään ja hoitamaan lasta, sekä ottamaan vastuuta pienestä ihmisestä.
Teiniöitiydestä vielä sen verran. Mielestäni teinivanhemmat tekevät ihailtavaa "työtä", kun he jaksavat hoitaa pienokaisiaan, vaikka voisivat monien muiden teinien tavoin ryypätä ja rällästää kylillä. Ja minusta olisi ihanaa jos äitini olisi minua vain jonku 18 vuotta vanhempi, silloin se ymmärtäisi paremmin teinejä, kun on itse tavallaan "vasta" ollut teini.
Noo, tässä oli minun suunnitelmia ja mielipiteitä. Kommentoikaa muut teiniäidit/teiniäidiksi haluavat/lasta odottavat ihmeessä! En välttämättä sitten tarvii opastusta keltään 30 "täydelliseltä äidiltä". miellummin nuorilta äideiltä :)
Jaksamisia kaikille teiniäideille! Teidän teot ovat ihailtavia! :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä tulin raskaaksi 18 vuotiaana. Olin siinä mielessä "ajottanut" vahinkomme hyvin,että kerroin sitten kavereille ammattikoulun päättäjäisissä olevani raskaana. Menin heti töihin ja lapsi syntyi rv 38 täysin terveenä ja suloisena. Synnytys kesti yli 40 tuntia (alatie). Traumoja ei silti jäänyt! Nyt rv 20 3=) Meillä on kaikki mennyt tosi hienosti. Meillä on oma ok-talo ja hyvät työpaikat.
Ystäväni sai esikoisensa 17 vuotiaana. Nyt 19 vuotiaana hän on kahden lapsen äiti. Ammattikoulu hänellä jäi kesken. Hän on silti ihailtavan hyvä äiti!
Käy kaikki asiat mielessäsi läpi,mitä lapsen syntymän jälkeen,riittääkö rahat... Jne. Ei äitiys ole iästä kiinni,voit olla ihan yhtä hyvä äiti,kuin 30 vuotiaskin. Kun vaan vastuun ymmärtää.. Jotkut eivät ikävä kyllä ymmärrä.
T: 20v kohta kahden äiti=)
Paljon onnea odotukselle :) toivottavasti kaikki menee hyvin !
"Mielestäni teinivanhemmat tekevät ihailtavaa "työtä", kun he jaksavat hoitaa pienokaisiaan, vaikka voisivat monien muiden teinien tavoin ryypätä ja rällästää kylillä."
No jos on halunnut lapsen teininä, niin kyllä silloin on myös siitä huolta pidettävä. Eihän silloin voi vaan vastuuttomasti mennä ja tulla, hei haloo. Toi on ihan itsestään selvyys. Ei siis mitään "ihailtavaa työtä" vaan velvollisuus. Luuletko itse saavasi ihailtavia kommenteja siitä, ettet sitten 9 kuukauden päästä ole puistossa ryyppäämässä? Jo on odotukset! Nainen, joka on valmis äidiksi ei edes ajattele tollaista... Eihän sulla taida olla edes rahaa, jos pistät mammas ostamaan pilsutkin.
En mä sillä sitä sanonu et haluaisin johonki piireihin! Kyllä mä tiiän mitä lasten hoita voi pahimmillaan olla, eli jatkuvaa itkua ja näin päin pois ja vastuuta en ole koskaan kaihtanut. Rahaa on ku mies on töissä ja äiti ostaa pillerit vaan sen takia ku se ei luota että mä niitä ostaisin ite. Ja on niitä monia teiniäitejä jotka lapsesta huolimatta ryyppää ja rellästää ja paskat välittää lapsesta. Se on ainaki fakta, etten lasta halua tehdä vasta kolmekymppisenä, sillä en halua olla toinen jalka haudassa silloin kun oma lapseni saa lapsia...haluan olla siinä vaiheessa kyllin nuori, että jaksan lastani tukea parhain mahdollisin tavoin.
Todellakin arvostan sun kommenttia, joka kirjotit että hyvä äiti voi olla iästä riippumatta! kiitos siitä! Teidän parin muun mielipidettä en hirveästi osaa arvostaa, mutta mielipiteensä kullakin.
Ja sille, joka sano et miettiä vielä puol vuotta/vuosi...En mä niin kauaa tarvii miettimis aikaa...mietin heinäkuuhun asti, ja jos tuun sitten (en usko et tuun) siihen tulokseen, etten lasta halua, meen lääkärii hommaan uuden pillerireseptin ja that's it. ja jos päätetään et halutaan lapsi,niin sitten vaan pillerit pois.. se ei oo niin sanottua että siltikkää tuun raskaaksi ku mun poikaystävä oli edellisessä suhteessa harrastanu 2 vuotta suojaamatonta seksiä (ellei sitten se nainen ollut piilotellu pillereiden syöntiä) ja nainen oli tullut vain kerran raskaaksi, ja siitäkään ei ole takeita että lapsi olisi ollut poikaystävälleni, sillä nainen sai keskenmenon...
että näin..
oikeasti, MIETI viel ainaki pari, kolme vuotta tuota äitiyttä!!! Se on todella iso vastuu ja eikös se ois hyvä saada se lukio/amis loppuun ennen lasta? Ja eikö ois kiva nauttia ensin kahden keskisestä ajasta?
Ei pahalla, mutta tuo sinun miehes kuulostaa aika huikentelevaiselta, ku jo jonkun toisen kanssa yrittäny lasta. Huhhuh... Mitä teet, JOS joudut kaksistaan lapsen kanssa,jos miehes vaikka yllättäen kuolee jossain onnettomuudessa tai vaikka lähtee toisen naisen matkaan tai yhäkkiä ei vaan haluakaan olla isä..?
Sellaista on nähty -ikävä kyllä... Eräs pariskunta eros heti lapsen syntymän jälkeen, toinen pariskunta eros puol vuotta lapsen syntymän jälkeen, kolmas pariskunta eros vuoden lapsen syntymän jälkee, neljäs pariskunta riitelee vain koko ajan, viidennellä pariskunnalla kaikki päällisin puolin hyvin paitsi että ukko juo, kuudenella parilla tuli ero jonkun ajan kuluttua ja nainen on nyt kolmen lapsen yh ja joutuu opiskelemaan, ku ei oo työtä --> ei oo helppoa, lapsilla ei aina kunnon ruokaa, tää äiti juo ja harrastaa irtosuhteita ja vasta 8 -vuotias tietää yllättävän paljon seksistä ja sellasesta, mikä ei viel ton ikäselle kuulus! Nää on siis tosielämästä. Voin jatkaa listaa.
Voin vaan nostaa hattua. Mie en kyl ikinä haluu lasta tässä iässä!!! Oon huomannu tuttuista ja ystävistä sen, että ero on tullu sitä nopeammin, mitä pikaisemmin on perustettu perhe...
Toivottavasti edes nämä jutut saa sinut miettimään. Ja vielä yksi juttu: mene vaikka ensi kesänä Au Pairiksi perheeseen, jossa saisit olla lasten kaa aamusta iltaan. Se oikeasti syö voimia, ku pitää keksiä tekemistä, käyttää eri paikoissa, tehä ruokaa, siivota, leikkiä ja äitinä joutuisit viel opettaa käytöstavat, jne. Rahastakin tulee olemaan tiukkaa... (ellei miehelläs sit oikeesti oo tosi hyviä tuloja).
ei se mun ukko yrittäny lasta sen exänsä kans..ne vaan harrasti seksiä suojaamattomasti ku niillä ei hirveesti seksielämää ollu...
mä tiedän ettei mun ukko mua hylkää lapsen syntymän jälkee ku se on riippuvaine musta:D
jees mut kyl mä mietin siihe kesään asti...:)
Kuulostaa pahasti siltä, että lapsi olisi sinulle ainakin osaksi jonkinlainen statussymboli. Mieti nyt, mitä vauva oikeasti tuo tullessaan ja kuinka sitten selviätte. Oletko ihan oikeasti valmis ottamaan vastuun toisen ihmisen tulevaisuudesta?
Ei lapsi tee sinusta mitenkään parempaa ihmistä, eikä se ole pääsylippu mihinkään piireihin. Ymmärrän kyllä, että ihmisille herää kaipuu kuulua johonkin ryhmittymään varsinkin juuri aikuisuuden kynnyksellä, ja että teiniäidit ovat ainakin näennäisesti hyvin tiivis yhteisö, mutta kun kysymys on muustakin kuin sinusta itsestäsi.
Nyt ehkä tuntuu, että olisi ollut kiva jos äiti olisi vain tuon parikymmentä vuotta vanhempi ja vähän niinkuin kaveri, mutta voin sanoa, että ymmärrät kyllä arvostaa aikuista äitiä parin vuoden päästä.
Ei minulla ole mitään valtuuksia sanoa sinulle mitä tehdä, mutta voin ainakin pyytää hetken odottamaan - katso, ovatko ajatuksesi muuttuneet vaikka puolen vuoden tai vuoden päästä. Ei ole kysymys siitä, hankkiiko lapsen 17-vuotiaana vai kolmekymppisenä, sillä usko tai älä, siinä välissäkin voi lisääntyä.
Oletteko kauankin seurustelleet?
Kesällä muutatte yhteen, okei. Kun muuttaa yhteen, siinä tulee kaikenlaisia ongelmia. Laskujen maksu, kotityöt ym. Mä tiedän itse noi, koska oon asunnu jo kaks vuotta poikaystäväni kanssa yhdessä. Rahaa on niin vähän vaikka poikaystävä vakituisessa työssä ja mä opiskelen. Laskut pitää maksaa, ruokaa pitää saada... Aina ottaa tiukoille, kun jokin juttu hajoaa. Autoon pitää hankkia uudet renkaat tai jotain vastaavaa...Se ottaa niin tiukoille.
Lapselle pitää hankkia kaikenlaisia juttuja ja lisä juttuja, kun lapsi kasvaa...Eikä ne vaipat ja muut ole halpoja! Se voi olla liian kova pala, jos muutatte yhteen ja sitten heti lapsi siihen. Voi olla, että sä olet onnesta sekaisin, mutta poikaystäväsi alkaakin kaipaamaan sitä vapautta, kun ei tarvinnut ottaa kuin itsestään vastuu! Niin on käynyt monesti!
Tai sitten voi olla, että sulle tulee niin isona palana kaikki, kun jäät lapsen kanssa kotiin kahdestaan kun mies lähtee töihin! Yöheräämiset, aamulla aikaseen heräämiset, ruuanlaitto, lapsen hoito, pyykin pesu, kotityöt, kaupassa käyminen jne. Entä jos lapsi onkin jollakin tavalla sairas? Tai sitten, kun alat syöttämään hänelle muuta kuin tissiä...Jos hänellä onkin allergioita niin paljon, että itkee yöt? Jaksatko ottaa vastuun?
Entä jos sulle tuleekin synnytyksen jälkeinen masennus? Etkä todellakaan jaksa tehdä mitään?
Toivottavasti olet ja tulet miettimään kaikkea mitä lapsentekoon kuuluu!
Mä ja poikaystäväni ollaan myös tahdottu lasta yli vuoden, mutta opiskelen eka. Meinasin lopettaa pillerit viime kesänä, en lopettanut.
Mutta Sinun päätös. :) En todellakaan sitten tahtonut mitenkään olla negatiivinen vaan tahdon, että mietit noita asioita! Onnea elämällesi ja tulkoon elämääsi lapsista iloa! :) Joko kesällä tekemälläsi päätökselläsi tai sitten myöhemmin. :)
Tosi ihailtavaa! Toivottavasti sulla menee kaikki hyvin! Haluisin poikaystävän kans myös lapsen ku ollaan kumpikin jo 17v mut vanhemmat ei tunnu ymmärtävän mun tunteita.