Moro.
En oo kotvaan kirjoitellut tänne, enkä tän jälkeen varmaan pahemmin kirjoittelekaan.
Itselläni diagnosoitiin noin 4 kuukautta sitten vakava masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö höystettynä sosiaalistentilanteiden pelolla. Marraskuun alun korvilla päätin tappaa itseni. Lueskelin silloin juurikin tämän keskustelufoorumin mielenterveysthredejä oikein urakalla kun ajattelin, että täällä olisi kohtalotovereita ja rakentavia ohjeita. No, kohtalotovereita kyllä löysin, mutta mitään kovin rakentavaa ohjeistusta elämäntilanteeni korjaamiseen täältä ei löytynyt. NO VITTU, OLIPAS YLLÄTYS! Eikö toiset masentuneet ja itsemurhaa hautovat pystykään antamaan mulle jotain vitun vertaistukea täällä netissä?!?!? No ei tosiaankaan. Pahimmassa tapauksessa joku elämään kyllästynyt ja pahasti masentunut ihminen ottaa jonkun trollin läpät tosissaan ja siitä se ilo irtoaakin sitten...
Tässä vaiheessa voikin jo todeta, että onpas tyhmä jätkä kun kirjottelee tänne ja samalla vähättelee koko paskan hyödyllisyyttä. No, mun puolesta voit todeta musta ihan mitä vaan. Ei vois vähempää kiinnostaa.
No, palataanpas aiheeseen....
Elikkäs, aikani lueskeltuani muiden angstista ja pahoinvoinnista täällä, päätin erään läheisen ystäväni suostuttelun myötä mennä lääkärin puheille. Arvauskeskuslekuri kyseli 10 minuuttia kaikenlaista tyyliin "No, mikä sulla oikein on?" ja antoi pari testiä täytettäväksi. No, laskettuaan mun DEPS-seulan pisteet lääkäri ehdotti, että mut siirrettäisiin samantien Koskelaan F-osastolle lepäilemään pää täynnä lääkkeitä.
Siihen en suostunut, joten lääkäri passitti mut mielenterveyshoitajan jutuille. Hoitsu soitti toisen keskustelusession aikana sitten psykiatriselle poliklinikalle ja hommasi mulle ajan akuuttityöryhmän pakeille. Siellä tapasin kaksi erikoissairaanhoitajaa ja lääkärin.
No, siitä lähtien olen käynyt viikottain terapiassa, ollut sairaslomalla reilu 3 kuukautta putkeen ja lääkitystä vaihdettiin alussa 6 kertaa.
No, loppuun totean vain sen, että todennäköisesti en tämän planeetan vähäisiä happivaroja kuluttaisi enää jos en olisi hoitoa saanut. Menkää hyvät ihmiset heti lääkäriin kun tuntuu siltä, että ei itse enää pysty tai jaksa sumplimaan omia ongelmiaan. Täällä ei ole yhtään psykiatriaan erikoistunutta lääkäriä, joka teille antaisi ohjeita ja apua. Mulla on vihdoin oikean lääkityksen löydyttyä ja terapiassa käytyäni ensimmäistä kertaa hyvä olo. Ekaa kertaa vittu kuuteen vitun vuoteen. Parisuhderintamallakin tapahtuu pitkästä aikaa muutakin kuin oikean käden edestakainen liike väsymykseen asti. Ja mikä parasta EN HALUA TAPPAA ITSEÄNI. Pystyn jopa suunnittelemaan tulevaisuutta, siihenkään en pystynyt vusiin vaan eläminen oli pävä kerrallaan junnaamista.
Miettikää mitä kirjoitin ja lopettakaa täällä itkeminen. Voitte myös tulostaa tän tekstin ja pyyhkiä sillä perseenne. Tää oli vaan mun tarina.
Kiitos ja hyvästi \o
En oo kotvaan kirjoitellut tänne, enkä tän jälkeen varmaan pahemmin kirjoittelekaan.
Itselläni diagnosoitiin noin 4 kuukautta sitten vakava masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö höystettynä sosiaalistentilanteiden pelolla. Marraskuun alun korvilla päätin tappaa itseni. Lueskelin silloin juurikin tämän keskustelufoorumin mielenterveysthredejä oikein urakalla kun ajattelin, että täällä olisi kohtalotovereita ja rakentavia ohjeita. No, kohtalotovereita kyllä löysin, mutta mitään kovin rakentavaa ohjeistusta elämäntilanteeni korjaamiseen täältä ei löytynyt. NO VITTU, OLIPAS YLLÄTYS! Eikö toiset masentuneet ja itsemurhaa hautovat pystykään antamaan mulle jotain vitun vertaistukea täällä netissä?!?!? No ei tosiaankaan. Pahimmassa tapauksessa joku elämään kyllästynyt ja pahasti masentunut ihminen ottaa jonkun trollin läpät tosissaan ja siitä se ilo irtoaakin sitten...
Tässä vaiheessa voikin jo todeta, että onpas tyhmä jätkä kun kirjottelee tänne ja samalla vähättelee koko paskan hyödyllisyyttä. No, mun puolesta voit todeta musta ihan mitä vaan. Ei vois vähempää kiinnostaa.
No, palataanpas aiheeseen....
Elikkäs, aikani lueskeltuani muiden angstista ja pahoinvoinnista täällä, päätin erään läheisen ystäväni suostuttelun myötä mennä lääkärin puheille. Arvauskeskuslekuri kyseli 10 minuuttia kaikenlaista tyyliin "No, mikä sulla oikein on?" ja antoi pari testiä täytettäväksi. No, laskettuaan mun DEPS-seulan pisteet lääkäri ehdotti, että mut siirrettäisiin samantien Koskelaan F-osastolle lepäilemään pää täynnä lääkkeitä.
Siihen en suostunut, joten lääkäri passitti mut mielenterveyshoitajan jutuille. Hoitsu soitti toisen keskustelusession aikana sitten psykiatriselle poliklinikalle ja hommasi mulle ajan akuuttityöryhmän pakeille. Siellä tapasin kaksi erikoissairaanhoitajaa ja lääkärin.
No, siitä lähtien olen käynyt viikottain terapiassa, ollut sairaslomalla reilu 3 kuukautta putkeen ja lääkitystä vaihdettiin alussa 6 kertaa.
No, loppuun totean vain sen, että todennäköisesti en tämän planeetan vähäisiä happivaroja kuluttaisi enää jos en olisi hoitoa saanut. Menkää hyvät ihmiset heti lääkäriin kun tuntuu siltä, että ei itse enää pysty tai jaksa sumplimaan omia ongelmiaan. Täällä ei ole yhtään psykiatriaan erikoistunutta lääkäriä, joka teille antaisi ohjeita ja apua. Mulla on vihdoin oikean lääkityksen löydyttyä ja terapiassa käytyäni ensimmäistä kertaa hyvä olo. Ekaa kertaa vittu kuuteen vitun vuoteen. Parisuhderintamallakin tapahtuu pitkästä aikaa muutakin kuin oikean käden edestakainen liike väsymykseen asti. Ja mikä parasta EN HALUA TAPPAA ITSEÄNI. Pystyn jopa suunnittelemaan tulevaisuutta, siihenkään en pystynyt vusiin vaan eläminen oli pävä kerrallaan junnaamista.
Miettikää mitä kirjoitin ja lopettakaa täällä itkeminen. Voitte myös tulostaa tän tekstin ja pyyhkiä sillä perseenne. Tää oli vaan mun tarina.
Kiitos ja hyvästi \o
Vastaukset 7
Vanhimmat
muuta sanoa ku onnea teille. toisilla käy hyvä mäihä ja löytyy hyvät hoitajat. toisilla käy paskempi mäihä ja ne junnaa edelleen päivä kerrallaan menemään ajatellen, "minä vielä tän päivän katon", samalla kun käyvät puhumassa paskaa arvauskeskuksen arvailevan psykiatrin luona, joka ei vittu tiiä eikä ymmärrä toisten elämästä helvetin hönkäystäkään vaikka sille on kertonu oman elämänkertomuksensa jo yhen kakskymmentä kertaa!
niin en voi tässä sanoa todellakaan mitään muuta kuin että itseäni varten tänne omia ajatuksiani ja ongelmiani kirjoittelen, ja yritän parhaani mukaan auttaa muita heidän ongelmissaan. en ole lekuri, en edes opiskele alaa, mutta kokemusta minulla asiasta on, joten miksi en auttaisi toisia kuten voin, että he ehkä välttyisivät kaulaansa myöten suossa rämpimiseltä, siltä epätoivon tunteelta, kun on jo varma ettei mikään mahti maailmassa voi enää pelastaa. niin että onnea sinulle. jatka samaan malliin, niin ehkä sinun ei joku päivä enää tarvitse käydä terapiassakaan, ja olet valmis kohtaamaan maailman taas ihan omin avuin.
ihan tosi......mutta. Tiedän henk.koht. kokemuksesta kuinka hirveä se kynnys on joillekin (esim. minulle) mennä lääkäriin, jonkun "näkymättömän" sairauden vuoksi. Netissä minäkin ruikutin aikani ja sain sieltä paljon tukea ja kohtalotovereita joilla oli yhtä korkea kynnys kuin minulla. He jotka olivat tämän kynnyksen ylittäneet rohkaisivat myös minua ja sain tilattua lääkäriin ajan.
Monella ihmisellä olo kevenee huomattavasti kun on joku paikka minne purkaa pahaa oloaan. Eihän kaikkiin kirjoituksiin tarvitse vastata, eikä niitä tarvitse lukea eikä kaikki edes odota vastausta kirjoituksiinsa. Pääasia on, että ne purkautuu päästä, edes vähäksi aikaa.
V.... sanoja vaan kun ei leikkaa muuten. Kukaan ei sinua hoitoon vie kuin marssit sinne itse. Täällä varmasti saat hyviä neuvoja kunhan opit ensin kuuntelemaan ja arvostamaan muitakin kuin itseäsi. Ja sitten kun opit tuntemaan oikein hyvin itsesi, alkaa paraneminen...........
V.... sanoja vaan kun ei leikkaa muuten. Kukaan ei sinua hoitoon vie kuin marssit sinne itse. Täällä varmasti saat hyviä neuvoja kunhan opit ensin kuuntelemaan ja arvostamaan muitakin kuin itseäsi. Ja sitten kun opit tuntemaan oikein hyvin itsesi, alkaa paraneminen...........
Lääkehuuruissa sitä on niin helppo olla polleeta poikaa, mutta kun nyt hoidat itseäsi sen verran, että pääset lääkityksestäsi eroon, niin keskustellaan sitten lisää ;-)
Sinänsä hyvä asia, että olet hakeutunut hoitoon, koska masennus on hoitamattomana monesti kuolemaan johtava sairaus. Se, että mitä se hoito kenenkin kohdalla on, sitä ei kyllä kannata yleistää.
auttaa sua?
vitun spede
Mielestäni tämä palsta on tarkoitettu juuri sitä varten, että tänne voi kirjoittaa omasta tilanteestaan ja saada tukea toisilta. Se, joka ei jaksa kommentoida, voi jättää sen tekemättä. Noi alatyyliset ilmaisut eivät tälle palstalle kuulu, joten ellei sinulla ole mitään järjellistä sanottavaa, ole hyvä äläkä vastaa sitten ollenkaan. Kyllähän jokainen sen tietää, että se varsinainen apu tulee muualta, mutta noi v-kommentit ovat ihan kakaramaisia.