poluillas koulutie - vai mites se meneekään...
Koulussa tulee oltua. Harva se yö. Unissa näet. Symboloiko se elämänkoulua ja kokeet, joihin en ole lukenut, jotain epävarmuutta tms.
Mikä on sinun kaunein/kauhein koulumuistosi?
Ala-aste meni suht ok, mutta keski-koulussa ja lukiossa oli opettajia, joita jännitin mahdottomasti. He opettivat aineita, joissa olin surkea. Matematiikka, kemia, fysikka... Äh! Mutta: Kylläpä pisti tsemppaamaan. Tekemään kaikkensa, että edes jotakin oppisi.
Jotkut opettajat saivat jo pelkällä olemuksellaan luokan hiljaiseksi. Opiskeltiin, eikä turhia pulistu tai häiriköity. Olihan niitä sitten toistakin äärilaitaa...Niillä tunneilla ei sitten kyllä opittukaan mitään.
Kaunein koulumuisto on varmaan ala-asteen ajoilta. Tehtiin paperista äideille silkkipaperikukat ja kukitettiin äidit ennen äitienpäiväjuhlaa.
Tässä ihanassa iässä ei esiintymistäkään osannut vielä jännittää. Juhlat olivat päinvastoin kivoja.
Koulussa tulee oltua. Harva se yö. Unissa näet. Symboloiko se elämänkoulua ja kokeet, joihin en ole lukenut, jotain epävarmuutta tms.
Mikä on sinun kaunein/kauhein koulumuistosi?
Ala-aste meni suht ok, mutta keski-koulussa ja lukiossa oli opettajia, joita jännitin mahdottomasti. He opettivat aineita, joissa olin surkea. Matematiikka, kemia, fysikka... Äh! Mutta: Kylläpä pisti tsemppaamaan. Tekemään kaikkensa, että edes jotakin oppisi.
Jotkut opettajat saivat jo pelkällä olemuksellaan luokan hiljaiseksi. Opiskeltiin, eikä turhia pulistu tai häiriköity. Olihan niitä sitten toistakin äärilaitaa...Niillä tunneilla ei sitten kyllä opittukaan mitään.
Kaunein koulumuisto on varmaan ala-asteen ajoilta. Tehtiin paperista äideille silkkipaperikukat ja kukitettiin äidit ennen äitienpäiväjuhlaa.
Tässä ihanassa iässä ei esiintymistäkään osannut vielä jännittää. Juhlat olivat päinvastoin kivoja.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kotiportilta kouluun asti, minun askeleeni vie....
Minä olen käynyt kansakoulun, keskikoulun ja peruskoulu hyökkäsi tänne periferiaan vasta lukioaikaan;)
Kansakoulussa oli kivaa,vanha eläkkelle jäävä opettaja helli meitä ja laskento oli kivaa, todistuksessa komeili 9.
Laulukilpailussa piti laulaa -Lähde- kaksiäänisesti mutta se meni penkin alle ja numero putosi heti 10->7, opettajan vika,tiätty;)
Keskikoulussa hyökkäsi kimppuun MATEMATIIKKA, yhtälöt ei soveltunut minun päähäni ja ehdot heti seuraavaan kesään.Opettajan vika,tiätty!!!
Jumppamaikka oli urheiluhullu ja MM-kisat käytiin katsomassa hänen kotonaan, voimistelutuntia kerrakseen;)
Muuten kouluaika oli ihan kivaa...;)
Eli sinullakaan ei ole näitä matemaattisia lahjoja :) Mihin me niitä yhtälöitä tarvitaan. minä vaan kysyn... *mumisee*
...tuli tutuksi, koska sekä kansakoulu että oppikoulu sijaitsivat saman tien varrella. Puolen kilometrin verran matka lyhentyi, kun oppikouluun siirryin.
Ala-asteella kamalinta oli käsityöt...taisinpa ainoat jälki-istunnot istua kutomassa! Ja sama jatkui vielä oppikoulun puolella.... Nykyään jo saatan sentään tervehtiä entistä opettajaa tuntematta suurta tuskaa :)))
Maantiedon tunnilla olen ehkä kokenut suurimman nöyryytyksen koulussa... Opettaja pyysi kartalle näyttämään USA:n rajat ja minä kaappasin Kuuban mukaan... ja uudestaan ja sama virhe.... kolme kertaa tuon tehtyäni opettaja vasta mut armahti paikalleni. Karttakirjoista saan yhä edelleen näppylöitä!
Matikka oli kivaa... Kansakoulussa laskin parin pojan kanssa kirjaa kilvan loppuun ja opettaja joutuikin antamaan meille aina lisää laskettavaa. Ja tuo opettaja oli siis tosi kiva.
Mukava oli myös historianopettaja lukiossa. Sai jotenkin mut mukaan ja pitämään aineesta, jossa edellisenä keväänä oli ollut 5. Kun sitten opettaja luuli mun osaavan, niin mitä sitä kuvitelmaa rikkomaan ja siitä lähtien oli hissa 9.
En kyllä koskaan osannut oikein suhtautua kouluun kuin laitoksena, jossa oli käytävä, joten nöyrästi kuuntelen nykynuoria, jotka kertovat suunnitelmistaan jo lukioikäisinä.... huh... minä menin lukioon, kun en keksinyt mitään muutakaan :))) ja olin sieltä sitten pois niin paljon kuin ehdin :)
Huhheijaa. Minä en - vieläkään - saa aikaiseksi suoraa saumaa. Neulominen meni, mutta ompelu. Ei taida ope-rukka enää olla elossa... Minun syytä *yhyy*
hirveää, hirveää ja ihan hirveää. Olin vilkas, puhelias, välitön, kauhea menemään ja opettajien kauhu. Pärjäsin luovuutta vaativissa aineissa samoin kuin matikassa, mutta kaikki muu oli vastenmielistä. Joten kunnostauduin lähinnä aktiivisena tapahtumien järjestelijänä sekä tuntemalla melkein kaikki, enkä välittänyt säännöistä. Saatoin kävellä luokasta kesken kaiken ulos, jos ei kiinnostanut ja siitäkös istuin reksiä myöten selvittämässä jatkaen taas entiseen malliin. Älysin jättää lukion kesken ja hakeutua suoraan ammattiin kouluttaviin oppilaitoksiin. Vasta silloin tajusin, että koulussakin on kivaa ja löysin viimeinkin samanhenkisiä koulukavereita jolla taas motivaatio opiskeluun kasvoi.
Näen kuitenkin elämäni taitekohdissa aina unta vanhasta koulutiestä ja vaikka yhä kuljenkin sitä pitkin oikeassakin elämässä tuntuu se aina yhtä ankealta kuin kouluaikoinakin.
Kauhuhan minäkin... Ei tosiaankaan. Minä olin kai sellainen kiltti ja tunnollinen - yritteliäs...En ole koskaan ollut ns. jälki-istunnossa...Eikun olinpas: Tämä on noloa; En erottanut pajunoksaa ja haavanoksaa...
koulu oli helppoa.
Mutta unia kouluajoista näen joskus, painajaisia.
Tämä täsmällinen, tunnollinen tytteli ei pääse kouluun ajoissa. Kesken matkan huomaan jotain kauheaa,puuttuu jotain tai ei ole päällä tarpeeksi vaatteita tms. Kun yritän kiiruhtaa takaisin kotiin, niin askel ei kulje, älyttömän hidasta....
Usein näen unia ala-yläasteen kavereista/ ajasta, lukiosta tai ammattikoulusta en.
Ja koulun lopettajaisia, jossa muka on ohjelmaa, jota en ole harjoitellut. Ja kokeita, voi että niitä piisaa.
Yksi yö uneksin olevani musiikkiopistossa. Muistan itsekin unessa ihmetelleeni, että "MITÄ MINÄ TÄÄLLÄ TEEN". Enhän osaa soittaa muuta kuin hätätingassa suutani :)
Vihasin koko ajan! Olin koulukiusattu, usein sain fyysisiä vammoja. Opettaja tukisteli ja nipisteli, vihasin sen lähestymistä koska lievän ylipainoni takia se kai minua inhosi ja nipisti kotkankynsineen olkapäästä tai käsivarresta aina kun sai pienenkin aiheen (en osannut vaikkapa vastata kysymykseen).
Yläasteella jouduin sitten tarkkikselle, kun koulu meni huonosti. Lintsaasin niin paljon kuin pystyin!
Minulla ei ole vieläkään minkäänlaista päättötodistusta. Olen kuitenkin kurssittanut itseäni vapaaehtoisesti, kielissäkin jopa lukion koko oppimäärän mutta en voi kirjoittaa ylioppilaaksi niissä kun keskikoulutodistus puuttuu!
Ammatillisesti olen pätevä ja olen kokeillut niillä Mensan julkaisemilla testeillä nokkeluuttani ja saanut tulokseksi (vaihteli kahden viikon jaksolla) sekä 128 ja 135. Eli keskitasoa, siis. Ainakaan en ole tyhmä!
paikkakunnalla on oikein Koskenniemen patsas jossa lukee: olen unessa useasti, sinun poluillas koulutie... eli täällä oulussa. Olin hyvä ala-asteella kaikessa, mutta kun ylä-aste koitti, niin kaikki meni päin männikköä. Piti ostaa nahkatakki ja alkaa kyyditseen tyttöjä mopolla ja juomaan kaljaa jne. Ysiltä suoraan töihin ja ammatti tuli hankittua vasta 26-vuotiaana. Hyvä niin, koska yksi niistä kyyditettävistä pimuista on ollut vaimonani jo 23 vuotta, että silleen.