Luinpa taas joitakin viestejä ja sääliksi käy lapsianne. Koko ajan valitetetaan ex sitä ja ex tätä. Tieto ei kulje ja rahat menee. Lapsenne joutuvat yhä elämään "pahantuulisessa" kodissa, kun aina ottaa päästä. (näin kärjistyneesti)
Miksi että kasva aikuisiksi ja anna etä/lähivanhemmille mahdollisuuden olla isä/äiti. Jos lähi ei esim. kerro lapsen asioita sinulle, riko sinä se kierre ja kerro silti positiivisessa mielessä lastenne asioita hänelle. Tulet varmasti yllätymään..nimittäin varmasti hänkin alkaa pikkuhiljaa kertomaan sinulle lapsesta ja hänen elämästään siitä kun on ollut sairaana, tai lapsella jotain murheita jne. Minä yleensä soitan lapsen isälle, jos lapsi sairaana ja niin hänkin tekee. Ilmoitan myös retkistä koulussa vaikka lapsi olisi minulla. Isommista hankinnoista ilmoitan vaikka ostan itse, kyselen toisen mielipidettä esim. mikä olisi hyvä pyörä pojallemme. Ja yllätys yllätys...isä haluaa osallistua hankintaan myös. Monesti oma asenne auttaa paljon eteenpäin. Ottakaa positiivinen asenne ja olkaa ystävällisiä. Ei kukaan jaksa kauaa olla "tympeä" kun toinen ei siihen vastaa tympeilyllä. Eikä kukaan vihti kauaa salailla lapsen asioita, jos et itsekkään salaile.
Miksi että kasva aikuisiksi ja anna etä/lähivanhemmille mahdollisuuden olla isä/äiti. Jos lähi ei esim. kerro lapsen asioita sinulle, riko sinä se kierre ja kerro silti positiivisessa mielessä lastenne asioita hänelle. Tulet varmasti yllätymään..nimittäin varmasti hänkin alkaa pikkuhiljaa kertomaan sinulle lapsesta ja hänen elämästään siitä kun on ollut sairaana, tai lapsella jotain murheita jne. Minä yleensä soitan lapsen isälle, jos lapsi sairaana ja niin hänkin tekee. Ilmoitan myös retkistä koulussa vaikka lapsi olisi minulla. Isommista hankinnoista ilmoitan vaikka ostan itse, kyselen toisen mielipidettä esim. mikä olisi hyvä pyörä pojallemme. Ja yllätys yllätys...isä haluaa osallistua hankintaan myös. Monesti oma asenne auttaa paljon eteenpäin. Ottakaa positiivinen asenne ja olkaa ystävällisiä. Ei kukaan jaksa kauaa olla "tympeä" kun toinen ei siihen vastaa tympeilyllä. Eikä kukaan vihti kauaa salailla lapsen asioita, jos et itsekkään salaile.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sepäs se...kun aikaa kuluu, ja elämä jatkuu eron jälkeen tuon tulisi olla se mihin tähdätään. kai perhana aikuset ihmiset pystyvät keskenään keskustelemaan vaikka ei samaa sänkyä enää jaa :)
Meillä myös, pikkuhiljaa katkeruuden ja vihanpidon jälkeen, keskusteluyhteys lasten asioista on avautunut, elämä on kaikille helpompaa. Etävanhempi on myös vanhempi.
Kyllähän se tällainen ihanteellista olisi. Kuitenkin muutamaa todella hankalaa tapaamis/huoltajuus/asuinpaikka riitaa nähneenä voin todeta että sekään ei aina riitä että toinen yrittää! Tai edes että jos molemmat yrittävät kun yrittämistapa ei ole samanlainen.
Tuossa alempana joku kertoo kuinka menee jälleen käräjöimään tapaamisista. Onhan se vaikea niin isälle kuin äidillekin ettei pysty/saa nähdä lasta moniin kuukausiin. Sen jälkeen on varmaan enää vaikea yrittää itse paikata välejä siihen toiseen vanhempaan. (jokainen voisi oikeasti ajatella tämän asian omalle kohdalle, ehkä niin monia tapaamisriitoja ei enää käsiteltäisi oikeudessa)
On niin helppoa kommentoida asioita kun itse ei tarvitse olla samoissa kengissä.
Kumarran exälleni kiitokset tämän asian suhteen!
Niin, kaikilla omat juttunsa, aina ei kaikki toimi tavoitteiden tai halujen mukaisesti. Pääasia kuitenkin on että huolehdimme läheisistämme parhaalla mahdollisella tavalla.
Oikeastaan vain turhia riitoja kommentoin...sitä pelkkää katkeruutta taikka muita turhanpäiväisiä syitä kiusata etää/lähiä. Todelliset ongelmat ovat todellisia...
Ei elämä ole ruusuilla tanssimista
On valitettavasti utopia, että kaikki ihmiset voisivat ja osaisivat olla toisiaan kohtaan asiallisia ja mukavia.On helppo sanoa että antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta aina on se olemassa joku/jotkut joka vihaa kukkia ja ajaa ne alas ruohonleikkurilla...Itse kyllä pyrin olla olematta hankala lapseni etä-isälle, koska kiukkuamalla ja hankaloittamalla en voita yhtää mitään ja toisekseen en halua/jaksa riidellä lapsestamme ja lastamme koskevista asioista exän kanssa.On ikävää ettei kaikilla ole niin, mutta voimia ja jaksamista niille jotka joutuvat taistelemaan.
melkoisen itsestäänselvyyden. Ikävä kyllä ne asiat eivät vaan aina kaikilla suju näin itsestääänselvästi ja hyvä vastaa hyvään- menetelmällä, vaikka sitä kuinka yrittäisi. Ja parempihan se on tänne purnata jos joku sapettaa kuin olla kokoajan kotosalla toisen typeryyden vuoksi pahalla päällä, eikös vaan.
tultava toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Ei hyväksyntää oteta se ansaitaan. Ärsytää ainanen huutaminen että positiivinen asenne auttaa!! Miksi ihmeessä pitää mielistellä ja näyttää olevansa ihana ihminen jos ei sitä ole eikä halua olla.
Jokaisella on oikeua olla oma itsensä ei tarvi näytellä mitään positiivista jos ei siltä tunnu!
kun sitä pitäisi yrittää edes niiden lasten takia. Heittää kerrankin se oma itsekkyys romukoppaan ja alkaa ajattelemaan lastenkin parasta...Tuskin etälle kiukuttelu on lasten parasta ajattelimista...tai toisinpäin etän kiukuttelu lähille.
Pidettäis vaan ne mölyt mahassa. Tähän taitoonkin voi opetella jos oikein haluaa...
niin tyhmiä ole. Ei ainakaan meillä. Jos meillä on huono päivä, niin meilläon huono päivä, ei siitä sillon väkisin kehitellä mitään positiivisuutta.
Ihmisiä ne ovat lapsetkin, ja tunteet on niilläkin. On turha alkaa esittää loistoäitiä joka tilanteessa, oma itsensä riittää heille varsin hyvin.
Mitä tekee lapset vuosien päästä jos heille ei opeteta pettymisien seurauksia, että vaikka menis kuin päin hel...tiin ole positiivinen? ihan hullua.
Paistaa se aurinko risukasaankin. Huonot asiat ovat ihan sama kuin hyvätkin asiat, niitä täytyy olla.
Ei ole yhtään itsekästä surra kun on surua, ja iloita kun on iloa. Ei ne lapet ole lasista tehty, kyllä ne kestää surullisiakin asioita.
Minä kyllä näen ja koen eri asiana ilon ja surun verrattuna siihen toisen elämän hankaloittamiseen ja ilkeilyyn. Tottakait kaikki ihmiset on iloisia ja toisinaan surullisia ja ne näytetään. Samoten ne pettymyksen tunteet ja se miten niistä selvitään. Nyt vain kyseessä on se, että omat vihantunteet "kostetaan" entiselle lapsen kautta.
Tehdään siis sellaista kiusaa...ei ilmoiteta tärkeistä asioista esim. miten koulussa menee, jos on hakalaa (ajatellaan, että ottakoon itse selvää jos kiinostaa)ei laiteta sitä lämmintä toppapukua mukaan lapselle (kun hän rikkoo ja sotkee sen, vaikka lapsellehan se on ostettu siis pidettäväksi) ei anneta viedä leluja mukana, koska on itse ostettu sen (ostakoon se omat lelut lapselle) jne. listaa voi jatkaa paljon. Taistellaan siitä, minkä verran lapsi voi tavata toista vanhempaa. (toinen haluaa nähdä useammin, toinen itsepintaisesti pitää kiinni joka toinen viikonloppu ja kerran viikossa tapaamiset)Ketä nämä riidat palvelee, tätä lastako?? Epäilen..
Jos on yhteishuoltajuus, niin miksi se isä odottaa aina äidiltä valmiita vastauksia, ja että äiti hoitaa kaiken, kunhan isälle raportoidaan!
On varmaan sillä isälläkin puhelin ja vaikka pyykinpesukone, jolla voisi joskus pestä lasten vaatteita. Ihan samalla lailla kun äitikin tekee.
Yheishuoltajuus on sitä että molemmat ottavat täyden vastuun lapsista. Kyllä se isäkin voisi ottaa selvää miten lapsen koulu menee, ym. ihan itse. Ei äiti ole tiedotusväline.
Jos äiti hoitaa lasta suuremman osan ajasta, niin onko se paljon vaadittu isältä olla omatoiminen!
Miehet on kai opettu olemaan naisten passattavana, eikä sitten osaa aikuisena yksin elää, kun muut tekevät kaikki hänen puolestaan.
..siis mistä vedit että miksi isät..en puhunut kyllä erikseen että äidin tulee ilmoittaa jne. vaan puhuin ex-puolisosta (koskee molempia niin isiä kuin äitejä)
Miksi äiti hoitaa muuten suuremman osan ajasta?? Tiedän paljon myös isiä, jotka olisivat valmiit hoitamaan yhtä paljon, jos äiti suostuisi..ja tiedän myös isiä, jotka ei anna esim. viedä ostamiaan tavaroita äidille, koska on itse ostanut ko. tavaran, joten sitä saa käyttää vain iskän luona. Eli tarkoitan molempia vanhempia kirjoittaessani ed. kirjoituksia ja toivon, että moni ajattelisi asiaa ja miettisi olenko minä itse kenties sellainen salailija, hiukka "ovelasti ilkeä" pikku kiusan tekijä (joskus jopa tiedostamattomasti)
Niin ja jos mahdollista niin tutustukaapa myös niihin exien uusiin puolisoihin (en tarkoita että pitäisi olla mitään sydänystäviä, mutta muutaman sanan voi vaihtaa ihan puhelimessa omasta lapsesta, kuulla ihan hauskojakin juttuja mitä lapsenne on lohkaissut jossain tilanteessa jne.) voitte yllättyä kuinka kivoja he ovat ja aivan oikeesti ajattelevat lämmöllä sitä teidän lasta. He kun ovat myös suuri osa teidän lastenne elämää, kasvatten lapsianne myös..ja yleensä he ovat tosi hyviä tyyppejä.
ihanaa etta joskus tormaa ihmisiin jotka ovat aikusia lapsillensa, eli eronkin jalkeen voivat kommunikoida ex:n kanssa "sivistyneesti" ja toimia yhteisten lasten parhaaksi, eivatka syo kilpaa lattiaa toistensa alta. Lapsethan siina eniten karsii!! Tuhat gaziljoonaa pistetta ! Ja voimia arjen pakerrukseen silla siita se voima lahtee!
.. on myös empatiaa ja erilaisten elämäntilanteiden ymmärtämistä. Ymmärrän, ettet voi hahmottaa millainen toimimaton yhteishuoltajuus voi pahimmillaan olla, koska et ole kokenut sitä.