Olen pohtinut pääni puhki, että miksi äitini kieroilee ja valehtelee minulle.
Kaikki alkoi, kun saimme veljeni kanssa melkein samaan aikaan lapset. Meidän lasta on alusta alkaen mollattu milloin mistäkin syystä, mutta veljeni lapsesta ei koskaan sanota pahaa sanaa. Jos veljeni lapsi on kipeä,siitä ei mainita minulle eikä muulle suvulle mitään (kuulen aina näistä kieronkautta), mutta meidän lapsen sairaudet tietää koko kaupunki ja vielä liioiteltuna! Äitini käy katsomassa veljeni lasta huomattavasti useammin, kuin meidän lasta ja aina, kun hän käy meillä hän puhuu pääasiassa tästä lapsesta ja veljeni puolisosta kaikken aikaa imartelevasti (asiaan voi vaikuttaa se, että veljeni on reissu-homissa ja jonkin verran poissa kotoa). Meidän lapsen käytöstä haukutaan aina kaikille ja, jos hän jotain osaa ennen, kuin serkkunsa siitä ei puhuta. Mutta veljeni lapsen pienetkin osaamiset ja tekemiset kuulutetaan isoon ääneen. Jouluna ei äidilläni ollut esimerkiksi mitään väliä vaikka me emme heille luvanneet tullakkaan ja lahjat kiikutettiin meille kotiin hyvissä ajoin, mutta kun veljeni perhe viime tipassa perui menonsa heille se oli iso katastrofi äidilleni ja veljeni lapsen lahjat jätettiin odottamaan sitten joulun jälkeistä aikaa mummilaan, että mummi sitten näkee miten lapsi avaa nämä mummin antamat lahjat. Tämä on uskomatonta ja käsittämätöntä. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon siitä, miten äitini auttaa veljeni perhettä lapsen synttäri ym. juhlien järjestämisestä, mutta meidän lapsen juhlissa hän aina poikkeaa illalla pikaisesti eikä tietoakaan avusta. Osaako joku sanoa jotain tästä käytöksestä!?
Minusta tuntuu, että äitini ei todellakaan tajua käytöstään ja loistaahan se kauas, että meidän perhe on hälle toisarvoinen juttu. Välillä vaan tämä kaikki alkaa raivostuttamaan todella paljon ja jotenkin helpottaa saada edes tänne kirjoittaa! Äidilleni en saa sanotuksi ja, jos olen joskus jotain vihjaissut ei hän ole tuntunut mitään tajuavan.
Kiitos, jos joku vaivatuu jotain sanomaan!
Kaikki alkoi, kun saimme veljeni kanssa melkein samaan aikaan lapset. Meidän lasta on alusta alkaen mollattu milloin mistäkin syystä, mutta veljeni lapsesta ei koskaan sanota pahaa sanaa. Jos veljeni lapsi on kipeä,siitä ei mainita minulle eikä muulle suvulle mitään (kuulen aina näistä kieronkautta), mutta meidän lapsen sairaudet tietää koko kaupunki ja vielä liioiteltuna! Äitini käy katsomassa veljeni lasta huomattavasti useammin, kuin meidän lasta ja aina, kun hän käy meillä hän puhuu pääasiassa tästä lapsesta ja veljeni puolisosta kaikken aikaa imartelevasti (asiaan voi vaikuttaa se, että veljeni on reissu-homissa ja jonkin verran poissa kotoa). Meidän lapsen käytöstä haukutaan aina kaikille ja, jos hän jotain osaa ennen, kuin serkkunsa siitä ei puhuta. Mutta veljeni lapsen pienetkin osaamiset ja tekemiset kuulutetaan isoon ääneen. Jouluna ei äidilläni ollut esimerkiksi mitään väliä vaikka me emme heille luvanneet tullakkaan ja lahjat kiikutettiin meille kotiin hyvissä ajoin, mutta kun veljeni perhe viime tipassa perui menonsa heille se oli iso katastrofi äidilleni ja veljeni lapsen lahjat jätettiin odottamaan sitten joulun jälkeistä aikaa mummilaan, että mummi sitten näkee miten lapsi avaa nämä mummin antamat lahjat. Tämä on uskomatonta ja käsittämätöntä. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon siitä, miten äitini auttaa veljeni perhettä lapsen synttäri ym. juhlien järjestämisestä, mutta meidän lapsen juhlissa hän aina poikkeaa illalla pikaisesti eikä tietoakaan avusta. Osaako joku sanoa jotain tästä käytöksestä!?
Minusta tuntuu, että äitini ei todellakaan tajua käytöstään ja loistaahan se kauas, että meidän perhe on hälle toisarvoinen juttu. Välillä vaan tämä kaikki alkaa raivostuttamaan todella paljon ja jotenkin helpottaa saada edes tänne kirjoittaa! Äidilleni en saa sanotuksi ja, jos olen joskus jotain vihjaissut ei hän ole tuntunut mitään tajuavan.
Kiitos, jos joku vaivatuu jotain sanomaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Äitisi on jotenkin havainnut sen, että sinulla on enemmän itsetuntoa. Olet ehkä myös luonteeltasi samanlainen kuin äitisi. Usein sanotaan, että äidit ja tyttäret eivät sovi ainakaan samaan keittiöön.
Sinun kohdallasi ei niin olekaan, mutta ehkä äitisi paremmin pystyy manipuloimaan miniää kuin sinua.
Hän haluaa olla päättävänä henkilönä ongelmissa, ja sinun kanssasi se ei käy.
Toinen asia on ehkä siinä, että kyseessä on pojan lapsi. Vaikka kaikki eivät sitä edes itselleen myöntäisi, saattaa olla, että äitisi alitajuisesti pitää pojan lasta enemmän suvun jatkumisen kannalta tärkeämpänä.
En totisesti tiedä, onko näin, mutta voisi kuvitella, jos lapsi kerran on näin paljon tärkeämpi.
Ikävintä on, jos koet, että äiti kieroilee. Siitä pitäisi sada sanotuksi, sillä hän ei ehkä itse ole ollenkaan pysähtynyt ajattelemaan tekemisiään.
Olisit voinut kyllä joulun tienoilla huomauttaa asiasta, kun se oli niin selvä esimerkki.
Mitä sanoo pojan perhe? Ovatko he huomanneet saman?
Mummini kieroili äidilleni aikoinaan ihan samalla tavalla. Äidin siskon lapset olivat mukamas tärkeäpiä sekä puheissa että myös näennäisesti teoissa. Myöhemmin selvisi että äitini oli pärjäävämpi ja menestyvämpi mummin silmissä kuin siskonsa ja siskoa ja sen perhettä oli helppo manipuloida ja hoivata. Mummi tunsi ittensä tärkeäksi. Halusi kait äidilleni jotain ikävääkin ettei asiat olisi liian hyvin..
Toisaalta mummi taas puhui sinne siskon perheeseen kuinka äitini oli onnistunut siinä ja siinä asiassa. Ja miten lapset ovat reippaita ja hyvin hoidettuja. Siskolla oli kuulemma ollut sellainen olo että mummi olikin pitänyt äitini perhettä parempana. Ajattelimme sitten, että mummi ei pitänyt itseään tarpeeksi hyvänä ja äitini perheen arvoisena itseään kun niin täysillä tuki kaikessa vain siskon perhettä. Ikävä tilanne Sinulla siellä mutta mieti äitisi motiiveja j kysäise vaikka äidiltäsi mistä on kysymys. Luulenpa, että jos olisit joku reppana niin äitisi hyörisi perheesi ympärille alituisenaan. Ja kääntäen, olet fiksu ja itsetietoinen ihminen, hoidat varmasti hyvin perheesi!
Koita nyt vaan hyvä ihminen saada sanotuksi suoraan äidillesi. Muuten asia ei tule korjaantumaan ja saattaapa jopa vaan paheta...
Itse olin aikoinaan täysin samassa tilanteessa ja sain sanottua. Äitini ei ollut ajatellut asiaa ollenkaan; "että hänkö muka olisi poikansa perheen suuntaan enempi kallellaan! Ei ikinä!" Hän oli vaan ollut tajuamattaan niiiiin vieraskoree pojan vaimolle.
Tsemppiä sulle!
Kiitos tuhannesti vastauksistanne, ne saivat minut näkemään asiat toiseltakin kantilta!
Meidän perhe tosiaan pärjää paremmin taloudellisesti , kuin veljeni perhe. Velejeni perheessä ei muutenkaan eletä lapsen ehdoilla vaan siellä eletään samaan malliin, kuin ennen lapsen syntymää... rytmit aivan hukassa yms.! Tosiaan äitini pönkittää omaa itsetuntoaan pystymällä olemaan veljeni perheelle avuksi samoin hän saa näyttämään itsensä erittäinkin mukavalta ihmiseltä veljeni vaimon silmissä, kun höösää tämän apurina milloin missäkin asiassa. Äitini ei todellisuudessa ole yhtään auttavaa sorttia, päinvastoin hän on todella itsekeskeinen.
No, onneksi meidän perhe pärjää ilman äitini teennäistä hössötystä! Ihmetyttää vaan, että miksi hän tykkää mustamaalata meidän lasta muille? Kai se on jotain yritystä saada veljeni perhe näyttämään muiden silmissä hyvältä. Itse ainakin olen lapsistani tulevaisuudessa ylpeä pärjäsivät he tai eivät! Mielestäni on sairasta olla omalle lapselleen kateellinen, mutta on sekin näemmä mahdollista...
mulla on sama tilanne oman äitini kanssa. Tahtoo kovasti kehuskella siskoni lapsia joita vanhemmat hoitaa kun viitsii. Itse asiassa siskoni hoitaa lapsensa yhtä huonosti kuin itsekäs äitini hoiti meitä aikoinaan. Minä olen kääntänyt kelkkani ja kunnioitan lapsiani ja hoidan heidät tosiaan eri tavalla kuin äitini on omat lapsensa hoitanut. Meillä on äidin kanssa hyvät välit kuitenkin vaikka kaikenlaista jäynää keksiikin minulle. Olen ottanut sellaisen asenteen että en aio välittää mistään tempauksista tai sanomisista koska tunnen äitini niin hyvin ja hänen tapansa ärsyttää minua. Lapsiani kohtelee huonosti eikä esim välitä ruokailusta ollenkaan, ei tee terveellistä ruokaa heille ja antaa aamupalaksi karkkia, juottaa kahvia ym. Ulkoiluttaa liian pitkiä aikoja. kaikki kivat ulkoilupaikat missä on suunnitellut käyvänsä kahlataan läpi väkisin vaikka lapset ovat kylmissään ja nälissään. sadistiselta lähinnä tuntuu äitini toiminta joskus mutta itse olen lapsuudessa kokenut samoja asioita. En tietenkään vie lapsiani juurikaan vierailulle mummolaan.