kun se kysyi kolmesta sormuksesta, että mistä tykkäisin eniten. Ja nauroi, kun sanoin, että kaikki on rumia.
Hän ei ole ollut koskaan naimisissa. Lapsia hänellä kyllä on ja yhteisiä asuntoja ollut, taloja ollut jne. "sitoutunutta" elämää, mutta ei naimisiin ole halunnut ikinä.
Minä olen luullut, että hän on sitä tyyppiä, joka ei rakastu, joten hänen kanssaan on ollut ihanaa seurustella, lähinnä viikonloppuisin.
Hän sanoo ajattelevansa avioliittoa ja minä aina lyön leikiksi, sillä minusta hän vain yrittää saada minut lumoihinsa, jotta alkaisin olla mustis sekopää, kuten edellisetkin ja hän sitten saisi jollakin tekosyyllä lähteä kiitämään, kuten muidenkin kanssa on tehnyt.
Kerran suihkussa hän polvistui eteeni ja kysyi "Tahdotko?" Niin minä tarjosin itseni nuoltavaksi, ja kikatin, että "kyllä kyllä" ja mies nauroi mukana. Hän on todellakin silmissäni pelurien peluri.
Olenko voinut ymmärtää väärin?
Voiko peluri oikeasti rakastua yli 40-vuotiaana?
Hän ei ole ollut koskaan naimisissa. Lapsia hänellä kyllä on ja yhteisiä asuntoja ollut, taloja ollut jne. "sitoutunutta" elämää, mutta ei naimisiin ole halunnut ikinä.
Minä olen luullut, että hän on sitä tyyppiä, joka ei rakastu, joten hänen kanssaan on ollut ihanaa seurustella, lähinnä viikonloppuisin.
Hän sanoo ajattelevansa avioliittoa ja minä aina lyön leikiksi, sillä minusta hän vain yrittää saada minut lumoihinsa, jotta alkaisin olla mustis sekopää, kuten edellisetkin ja hän sitten saisi jollakin tekosyyllä lähteä kiitämään, kuten muidenkin kanssa on tehnyt.
Kerran suihkussa hän polvistui eteeni ja kysyi "Tahdotko?" Niin minä tarjosin itseni nuoltavaksi, ja kikatin, että "kyllä kyllä" ja mies nauroi mukana. Hän on todellakin silmissäni pelurien peluri.
Olenko voinut ymmärtää väärin?
Voiko peluri oikeasti rakastua yli 40-vuotiaana?
Vastaukset 6
Vanhimmat
eikä uskalla suoraan ilmaista toiveitaan tulevaisuuden suhteen sinun suhteen.
Sinuna en luulisi liikoja, kun ottaa huomioon miehen taustan ja iän. Vanha koira ei opi uusia temppuja ja jos ei lasten eikä yhteisen omaisuuden takia ole ennen sinua mennyt naimisiin, niin en tiedä miksi nyt yhtäkkiä olisi oma arvomaailma muuttunut oman vapauden tunteen kanssa...
Mies on ehkä peluri, kuten itsekin arvelet.
Ja jos on niin arka, ettei uskalla olla haavoittuvainen edessäsi, niin se on iso ongelma, sellaisia miehiä tulee välttää, he ovat juuri niitä, jotka puhuvat ja pussaavat vähiten, koska pelkäävät tulevansa satutetuiksi, jos panostavat tunnepuolella parisuhteeseensa yhtään mitään.
Minäkin täällä jossain olen vähän miettinyt, että aikookohan se poikaystävä kosia nyt tässä lähiaikoina. Periaatteessa sitä ei oo realistista vielä nyt odottaa, koska olemme tämän kaksivuotisen taipaleen olleet kaukosuhteessa ja näemme vain muutamien kuukausien välein.
Mutta toisaalta... Heti alusta asti oli sellainen olo "kuin rakkautta ensi silmäyksellä" ja sitten puolen vuoden tuntemisen jälkeen mies kysäisi, kun olin hänen luonaan käymässä, että "Mitä vastaisit, jos nyt kysyisin haluaisitko naimisiin kanssani?". Vastasin, että "vähän liian aikaista olisi tässä vaiheessa, mutta varmaan kai sanoisin KYLLÄ."
No, nyt tuosta on kulunu puoltoista vuotta ja ollaan puhuttu tulevaisuudesta (tosin ei avioliitosta)... Ja nyt kun olen menossa kohta hänen luokseen, niin hän ilmoitti, että hänellä on suunnitelmia meidän varalle, että mennään ravintolaan (yleensä ei käydä ravintoloissa)... Ja nyt mietin, että kosiikohan hän vai ei... Luultavasti ei kosi, mutta toivossahan on hyvä elää. :)
Onnettomat miehet/akat menee naimisiin. Kuvittelee puolison pysyvän paremmin pihdeissä. HYI HVETTI.
Itse kyllä pidän akan muutenkin.Heti kun vihjaisee naimisiin/kihloihin menosta>kontion kuva perseeseen!
olla pääsemättä naimisiin kenenkään kanssa, eli olla ihminen, joka ei ketään niin paljoa viehätä että siihen kehtaisi myöntää olevansa sitoutunut,
niin ehkä me kaikki olisimme sinun kanssasi samaa mieltä :) mammanpoika
mutta koskapa jotkut meistä eivät ole totaalisia hylkiöitä (huonoine kielellisine ilmauksineen) niin täytynee kommentoida, että onnea toivon elämääsi ja paljon, ettei tarvitse purkaa epäonnistumisiaan täällä kihloista ja naimisiin menosta kirjoittelevien palstalla.
Kiitos vain, mutta en yhdy ajatukseesi... Mielestäni avioliitto kruunaa seurustelusuhteen. Ja eikös se samalla tee meistä toistemme omaisia? Lisäksi siinä Jumala antaa siunauksen liitolle... Kyllä avioliitto on tärkeä minulle... Jos se kuitenkin olisi noin vastenmielistä poikaystävälleni kuin se on sinulle, niin enhän minä häntä siihen voi enkä halua pakottaa.
Mielestäni naimisiin menevät parit, jotka haluavat sitoutua, jakaa elämänsä tämän yhden kanssa. Se ei tee minusta ihmisestä onnetonta!!! Paitsi sinä vissiin taidat olla poikkeus..? Pienenä vinkkinä sitten, että et ole oikean kanssa mennyt naimisiin...
En oleta, että naimisiinmenon jälkeen asiat muuttuisivat paremmiksi. Mutta jos joskus menen naimisiin, niin toivoisin siitä huolimatta meidän ja asioiden pysyvän ennallaan. Avioliittoakin pitää vaalia ja toista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.
Vuosia jatkunut persoonallisuutesi (ja vartalosi) aiheuttama pakkoselibaatti on tehnyt sinusta kuivineen ja happamen pikku misogyynin – tuon peräkammarin poikaakin säälittävämmän "miestyypin" edustajan. Olet elävä todiste Darwinin kehitysteorioiden toimivuudesta vielä tänäkin päivänä. Kyllin huonot geenit eivät yksinkertaisesti selviä seuraavaan sukupolveen vaan alfa-urokset hoitavat siittämisen vieläkin.
Voit kuitenkin olla huoletta. Pumpattava Barbarasi ei koskaan ala puhumaan ylipäänsä mitään mikäli et itse ala puhumaan sille päivittäin.