No, mulla tällanen tapaus.Olen 44 v. ja työttömänä ollessani polvien nivelrikkovaivat pahenivat ja jäin sairaslomalle.Avuksi kotiin sain myös rollaattorin, en sitä koko aikaa tarvitse,mutta varsinkin aamuisin ja silloin, kun polvet on kovasti kipeet.Ylipainoa on reilusti.Nyt olen ollut sairaslomalla n.8 kk:tta.Kelasta sain ehdotuksen hakea kuntoutukseen, joka on Kelan järjestämää.Haku sinne on kuitenkin vapaaehtoista.Olen sinne kuntoutukseen menoa tässä kovasti miettinyt....se on ilmeisesti näitä nykyajan "kotkotuksia", mitkä olis vissiin hyvä käydä läpi, vaikkei niissä kuntoutuksissa liikunnalla näitä nivelrikkoja korjata jotka luissa on....ja noita kaikenmaailman terveysoppeja painon pudotukseen on kyllä elämän aikana monesti opiskeltu....Onko kenelläkään vastaavanlaista kokemusta, joka liittyis tällasiin vaivoihin ja sellaseen Kelan kuntoutukseen? Ja mitä niistä olette mahdollisesti hyötyneet...ihan oikeesti ???
Polvien nivelrikot
Kaarina
111307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
..tosissaan pudottaa sitä painoa..?
Ei se kuntoutus auta, jos polvien rasitus jatkuuu samalla massalla.
Niveliä pitää ruokkia, ei ylipaino niitä kuluta, vaan nivelen ravinnon puutos. Ylipaino voi myös kuntouttaa niveltä.
Mulla ei ole samaa vaivaa, mutta:
Mene vaan kuntoutukseen, siitä on ainakin vaihtelua elämään, jos ei muuta. Piristystä kevääseen? Ja kai siitä voisi olla hyötyäkin nivelrikkoon?
Yleensä kuntoutustutkimus on juuri sitä, mitä parissa edellisessä keskustelussa on käyty (sosiaalityöntekijä & muut tutkijat ja tutkimukset) mutta on "kivempaakin", ainakin työkaverit ovat käyneet aslak-kuntoutuksessa, jossa selvitetään fyysistä kuntoa, jumpataan, uidaan, sauvakävellään jne ammattilaisten kanssa viikonpäivät. Ja terveyskuntoutukset ovat yleensä kylpylöissä, joten ruokaa saa kyllä kylliksi... Tarkoitan, että työkaverit ovat aivan ähkyssä, kun tulevat takaisin töihin :)
Kuntoutustutkimuksessa taas selvitellään työkykymahdollisuuksia, saako ihmisestä vielä "hyötyä", joko lääkinnällisellä kuntoutuksella tai jollain muulla työllä vai onko valmis eläkkeelle.
Toinen pointti kannustukseen; jossain vaiheessa tulee 300 pv täyteen sairaslomaa ja jos et ole ollut kiinnostunut kuntouttamisestasi, kuntoutustuki voi jäädä saamatta, ts. joudut takaisin työttömäksi? Tämä arvailua, mutta tietäen Kelan nihkeyden maksuhommiin, voi olla näin.
Kiitos kannustuksesta sinullekin!Arvailusi saattavat hyvinkin pitää paikkansa,tarkoitan sitä vaihetta,kun 300 sairaslomapäivää tulee täyteen...Sitä kuntoutustukea haettaessa olisi varmaan hyvä olla toisenkin lääkärin arvio tilanteesta ja senhän saisi kaiketi siellä Kelan järjestämällä kuntoutuskurssilla.
Minulla on tässä vähän sama tilanne kuin sinulla. Polvissa on nivelrikko. Olen ollut sairaslomalla kohta neljä kk. Työterv. hoitaja väläytti tuota kuntoutusmahdollisuutta viime syksynä. Olen ollut n. 12 v. sitten yhdellä kelan maksamalla kuntokurssilla. Se oli tuki-ja liikuntaelinvaivaisten painonhallintakurssi. Siellä oli todella virkistävää ja innostavaa. Nyt syksyllä kuitenkin asiaa pohdittuani sanoin terv.hoitajalle että hukkaan vois mennä minun kohdallani jos se on samanlainen kuin se edellinen koska en pystyisi enää näillä polvilla osallistumaan siihen liikuntaan täysipainoisesti. Melkein ainoaksi lajiksi jäisi uiminen ja vesijumppa. Kannattaa sinun kuitenkin mielestäni hakea kuntoutukseen koska se ei maksa mitään ja tuskin siellä pakotetaan tekemään sellaista mitä ei pysty. Hieronnnat ja muut hemmottelut on ihania ja ruoka on hyvää. Siellä tapaa myös samassa tilanteessa olevia ihania ihmisiä. Suosittelen!
Kiitos vastauksestasi!Varmaankin asia on niin, kuten sanoit, että eihän siellä kuntoutuksessa voida pakottaa tekemään mitään sellaista, johon ei pysty ja kun mulla on jo toi rollaattorikin apuvälineenä, niin eipä siellä ihmeellisiä urheilusuorituksia minusta olisi tekemäänkään... Sitä vaan ihminen on välillä epävarma ja ennakkoluuloinen ja ehkä vähän peloissaankin sellaisista asioista, jotka on ihan uusia itselle.
Voi hyvänen aika, miten sinä asiaa noin katselet. Nehän rakennetaan kunkin toimintakyvyn mukaan, eli jos et pysty ulkoliikuntaan tai liikuntaan siinä, mikä kurssiohjelma on, Sinulle suunnitellaan siihen kohdin oma ohjelmasi.
Minä vain kapeasti katsoin asiaa sen aikaisemman kuntoutuksen pohjalta. Yhdellä jaksolla siellä sairastuin keuhkoputken tulehdukseen ja jouduin jättämään liikunnan väliin parina päivänä. Heti tuntui että tuli iso lovi kurssin antiin. Varmaan polvivaivaisille on enemmän sovellettava kurssiohjelma. Ehkä minulle vielä tarjotaan mahdollisuutta hakea kuntoutukseen. Silloin varmaan menen. Syksylläkin ensin innostuin kovasti mutta sitten peräännyin.
Noi kuntoutukset eivät ole mitään kotkotuksia, vaan siellä arvioidaan sinun mahdollinen työkykysi ja työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy. Eli sinne vähän niinku vissiin täytyy mennä, jos ihan selvä tapaus ei ole.
Todennäköisesti sinä, joka jo rollaattorilla kuljet, niin pääset ihan papereilla työkyvyttömyyseläkkeelle sitten aikanaan tai sitten joudut leikkauspöydälle.
Itse odotan kuntoutukseen pääsyä, jotta siellä sitten arvioivat mahdollisen osatyökyvyttömyyseläkkeelle pääsyni, kun olen niin nuori vielä.
Siis nivelrikkoa mulla ei ole, mutta muita vaivoja on.
Tädilleni tehtiin just (51v) polven tekonivelleikkaus. Hänellä on molemmat lonkat ja polvet olleet jo 10 vuotta kuluneet ja on myös valvasti ylipainoa, joka vaan rasittaa niveliä.
Tekee toimistotyötä.
Minulla on ikää kans tuo 51 v. Täällä eivät kuulemma leikkaa jos on ylipainoa. Minä olen koko ikäni ollut ylipainoinen. Nyt olen jonossa ortopedian polille. Vasenta polvea on aina rasittanut se että vasen jalka on lyhyempi ja se on aina ollut ns. varus-asennossa, eli pihtikinttu. Siivoustyötä olen ikäni tehnyt ja painon kanssa taistellut nuoresta asti. Miten tätisi on toipunut leikkauksestaan? Onko ollut ratkaisevasti apua ja kuinka pitkään meni ennenkuin pääsi jaloilleen?
Sinulla on auttamattomasti väärä asenne. Minun oikein koski sydänalaan tuo Sinun halveksiva tyylisi nimittää "kotkotuksiksi". Se antoi minulle tunteen, että haluatkin kieriskellä nivelrikkon varjossa. Haluatko, vai mitä haluat ?
Kuule, minulla on nivelrikko ollut polvissa 40 vuotta. Siis vähän pälle 10 vuotiaana se todeettiin Heinolan Reumasairaalassa.
Kuitenkin polvieni nivelrikko on parempi, kuin keskiverto otos tämän ikäisten ihmisten (55-60 vuotiaiden) polvista.
Hoito kannattaa, ehdottomasti. Minä oudoksun ihmisten unelmointia polviproteesin hankkimiseen. Niitäkään kun ei voi määrällisesti loputtomiin tehdä. Olen sen nähnyt lähiomaisen kohdalla, joka sit hoitolaitoksessa makasi kuin ellunkana, kun ei voitu enää kolmen proteesileikkauksen jälkeen neljättä portieesia laittaa.
Olen ollut Kelan kuntoutuksissa monta kertaa, sekä myös ylipainosten kuntoutusryhmässä. Mikä niissä Sinua hiertää ? Mene ihmeessä. Mutta suosittelisin kyllä asennemuutosta. Ei Sinua kukaan voi auttaa, jos itse olet noin kielteinen.
Ylipainoisten kurssi oli hyvä. Olin Hopeaniemessä. Rääkkäämistähän ne ovat, mutta siitä saa kyllä hyvää oloa samalla.
Ja ala hoitamaan itseäsi sekä glukosaminella että Omega 3:sella, siis rasvahappoja terepeuttinen annos. Terpaeuttinen annos tarkoittaa sitä, että jos ohjeessa luee 1 kapseli päivässä, niin esim. minulle vaihtoehtoinen hoitotiede terapeuttisena annoksena laski 6 kapselia päivässä.
Mutta nivelet säilyvät, niitähän tarvitaan myös vanhuudessa. Ei siis hävitetä niitä hyvässä keski-iässä.