Maailma jossa aborttia vastustetaan on miesten maailma. Olisihan tuo sanomattakin selvää että jos miehet voisivat tulla raskaaksi ja vahinkoja sattuisi, niin abortin saisi huolto-asemalta aamulla kello kuusi ja siitä ois moralisointi kaukana.
Jos miehet voisivat tulla raskaaksi, olisi abortti yhtä yksinkertainen kuin kusella käyminen.
Ei silloin mitään kyseenalaistettaisi, ja tämmöset keskustelupalstat olisivat täysin tuntemattomia.
Abortin vastustaminen on miesten keksintö.
Se on selvä se.
Itse abortin tehneenä tiedän mistä puhun, mutta minä en ole katunut hetkeäkään enkä tule koskaan katumaan. Enkä suosittele katumista kenellekkään.
Itse olen saanut kritiikkiä lähinnä miehiltä ja joutunut näyttämään ovea useammallekin jeesustelevalle mammanpojalle.
Miehet ovat itsekkäitä sikoja.
Yhteenveto: Nainen tai tyttö: Elä! Älä kadu äläkä mieti! Oot tehny just niin oikein kuin vain olet tehdä voinut!
Jos miehet voisivat tulla raskaaksi, olisi abortti yhtä yksinkertainen kuin kusella käyminen.
Ei silloin mitään kyseenalaistettaisi, ja tämmöset keskustelupalstat olisivat täysin tuntemattomia.
Abortin vastustaminen on miesten keksintö.
Se on selvä se.
Itse abortin tehneenä tiedän mistä puhun, mutta minä en ole katunut hetkeäkään enkä tule koskaan katumaan. Enkä suosittele katumista kenellekkään.
Itse olen saanut kritiikkiä lähinnä miehiltä ja joutunut näyttämään ovea useammallekin jeesustelevalle mammanpojalle.
Miehet ovat itsekkäitä sikoja.
Yhteenveto: Nainen tai tyttö: Elä! Älä kadu äläkä mieti! Oot tehny just niin oikein kuin vain olet tehdä voinut!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Asioiden pohtiminen ja toteaminen eettisesti oikeaksi tai vääräksi ei ole mitenkään sidoksissa sukupuoleen.
Itse abortin tehneenä ja em. väitteet esittävänä ihmisenä osoitat, että sinun tapasi käsitellä asia on sulkea silmät, eli et syystä tai toisesta edes halua miettiä asiaa yhtään pidemmälle.
Oma vinkkini niin asian eteen joutuvalle naiselle kuin miehellekin olisi: Mieti. Mieti asiasi äärimmäisen huolella läpi niin teet niin oikein kuin vain voit.
Varmin tapa tehdä päätös jota myöhemmin joutuu katumaan, on jättää väistämättä joskus eteen tuleva asian prosessointi pidemmälle tulevaisuuteen.
Kantasi vaikuttaa melko kypsymättömältä. Toivottavasti vielä silloin kun pääset ignoroivasta defenssistäsi eroon, voit elää tyytyväisenä itsesi kanssa. Sen verran ehdoton vaikutat ajatuksesi kanssa olevan, että veikkaisin sinun keksivän minkä hyvänsä kiertotien sellaiselle ajatusmallille että olisitkin tehnyt hätiköidyn päätöksen.
Voiko olla että kirjoituksessasi olisi hiukan makua siitä ettet todella halua ajatellakaan tekemääsi aborttia, et siis halua käsitellä asiaa jonka jossain mielessä tunnetkin vastenmieliseksi?
ajatella aborttiaan; ei sitä viisaudenhammasleikkaustakaan "ajatella", muuten kuin huh, onneksi on takanapäin. Ei-toivotun raskauden toteaminen on enemmän tai vähemmän shokki, useista asioista riippuu miten asia etenee. Mikäli päädytään keskeytykseen, syystä mistä hyvänsä, se tulisi hoitaa nopsaan ja vikkelään, eikä jäädä märehtimään tai "käsittelemään" asiaa. Ja miksi ihmeessä aborttia pitäisi prosessoida? Kansio kiinni ja nokka eteenpäin.
Ei kukaan tietenkään haluaisi ajatella aborttia tai mitään muutakaan inhottavaa asiaa. Ko. toimenpiteessä vaan liikutaan sellasella alueella, että jokaisen vähänkään aivotoimintaa omaavan yksilön pitäisi miettiä huolella onko puuhassa kenties jotain omien elämänperiaatteiden vastaista.
Se on kurjaa jos joutuukin joskus myöhemmin huomaamaan että on tehnyt omia periaatteitaan vastaan päätöksen vain siksi ettei uskaltanut miettiä asiaa aikaisemmin. Kansiota ei voi laittaa kiinni ennen kuin asian on miettinyt loppuun - siksi asiaa pitää prosessoida. Vasta sen jälkeen asiasta voi olla hyvä mieli ja kaiken märehtimisen voi lopettaa, kun on antanut itselleen luvan pähkiä kaikkia puolia kunnolla. Huolellisen päätöksenteon jälkeen ei ole enää mitään tarvetta vaahdota esimerkiksi miten mieskeskeinen idea abortti onkaan tai jotain muuta vastaavaa - vaan kaikessa hiljaisuudessa olla tyytyväinen itsensä tekemään valintaan.
Viisaudenhammasleikkausvertaus vähän ontuu... hampaan poistoon ei liity mitään eettistä ongelmaa.
jos kaivaa siitä eettisiä ongelmia. Oma tosiasiani on, että viisaudenhammasleikkauksen muistan, koska se tulehtui ilkeästi jälkeenpäin. Abortti taas sujui näppärästi ja komplikaatioitta. Niin, liittyypä tosiaan siihenkin eräs hassu juttu - minua ei ollut koskaan aikaisemmin nukutettu. Toisena päivänä operaation jälkeen menin ystävättäreni kanssa pizzalle, ja yhden oluen jälkeen olin kännissä kuin apina. Hiukan noloa.
Eipä tosiaan ole tullut tarvetta prosessointiin, tuskin muistaisin koko juttua, ellen olisi harhautunut tälle palstalle ihmettelemään, millaista porukkaa hortoilee vapaalla jalalla (siis en tarkoita sinua, kirjoituksesi on kyllä ihan asiallinen).
Kaippa tuommonenkin sitten voi olla tapa "käsitellä" asia - siis jättää täysin huomioimatta se, että oman kropan sisällä on kasvanut uusi elämä joka on imetty pois. Helppoahan se on olla miettimättä, mutta - ydinpointti onkin - onko se oikein?
Mitäpä jos vastasyntyneen äiti päättää että onpa huono homma tämmönen lapsen kasvatus, ja lopettaa muksunsa nopeasti ja kivuttomasti. Jälkeenpäin hyvä tapa ohittaa asia on todeta ettei tämmösiä kannata jäädä miettimään, turhaa etsiä eettistä ongelmaa kun kerran *minulle itselleni* ei käynyt kuinkaan...
Tiedän, tämän tapainen jänkhääminen vaikuttaa monesta aivan turhalta saivartelulta, mutta aborttia kannattavia ihmisiä on kauhean vaikea saada keskusteluun raskauden keskeytyksen eettisestä oikeutuksesta - ilmeisesti sen takia että argumentteja ei löydy?
Miksi siis vaikkapa sinulla olisi oikeus lopettaa hyvin pienen (vielä kohdussa asuvan)lapsen elämä, ja kuitenkin veikkaan että tuomitsisit em. esimerkissä jo syntyneen vauvan teilaamisen.
(...ja sinä sanot ettei sikiö ole vielä oikea ihminen.... ja minä kysyn miksei sikiö ole vielä ihminen, missä vaiheessa se muuttuu sellaiseksi?...ja sinä sanot...??)
Löytyisikö *edes joku* sellainen aborttia puoltava ihminen, jolla olisi hyvin mietitty, edes osin pitävä teoria miksi abortti olisi oikeutettu?
Vastasyntyneen äidin ei tarvitse lopettaa lastaan, adoptiojonossa on yllin kyllin innokkaita ottajia!
Keskustelua eettisestä oikeutuksesta on varsin hankala käydä, koska kahden repliikin jälkeen käydään jauhamaan samaa juoksupyörää ympäri, eikä se hyödytä eikä valista ketään.
Vastustajien mielestä se on ihmiselämän riisto, puoltajien puolesta ei ole, tai jos onkin, tarkoitus pyhittää keinot. Miten siitä nyt pääsette eteenpäin? Vatkaatte maailman tappiin? No, onnea vaan :)
Ihan mielenkiinnosta kysyn, olisitko sinä valmis huolehtimaan lapsesta, jos olisit siittänyt lapsen ja nainen ei haluaisi synnyttää tai huolehtia siitä. Lupaisitko sinä huolehtia lapsesta täysin eli ottaisit lapsen?
Tähän on tosi paha sanoa varmaa vastausta kun en moisen tilanteen edessä ole koskaan ollut. Ja toisekseen, pyrin hoitamaan asiani niin etten joutuisikaan.
Toivon että pystyisin tarpeen vaatiessa huolehtimaan jälkikasvustani vaikka yksin. Sehän olis tosi kiva periaate, jos osais elää elämäänsä niin, että seksiä tulis harrastettua vain sellasen kumppanin kanssa ja sellasessa elämäntilanteessa, että mahdollisen vahingon käydessä se ei olis kummallekaan *niin* iso vahinko etteikö siitä selvittäis yhdessä ihan kunnialla. Melkosen ideaalia, mutta eikös tuommonen olis aika kiva skenaario?
Eli vastaus: kyllä, jos muksun äiti ottaisi synnytyksen jälkeen hatkat, totmaar huolehtisin muksustani. Ei siihen naista tarvita.
Juoksupyörämäiseen jauhantaan ei tarvitse mennä, jos esitetään riittävän pitkälle harkittuja kommentteja. Kehäpäätelmän tapaisia ajatuksia alkaa syntyä abortin puolestapuhujilta siinä vaiheessa, kun pitäisi löytyä perusteluita sille, miksi nuoremman/pienemmän lapsen saa tappaa, mutta isompaa/vanhempaa ei.
Eli edelliseen väitteeseesi viitaten; miksi vastasyntyneen paikka on adoptiojono, mutta 12 viikkoisen sikiön paikka on imulaitteen säiliössä? Miksi arvostat enemmän tätä syntynyttä tenavaa kuin syntymätöntä?
No - annat ymmärtää ettet jaksa jankata tästä asiasta. Olisi kauhean mukavaa jos keskustelukumppaniksi löytyisi sellainen ihminen, joka olisi löytänyt puoltavalle ajatukselle keskeytyksen oikeutuksesta jotain pitäviä ajatuksia, eikä näitä kovin kaavamaisia keskeneräisiä ajatuksia jotka kumoavat itse itsensä.
Korostan etten hae mitään väittelyvoittoa, vaan mielelläni ottaisin vastaan hyviä ajatuksia jotta voisin kehittää omaa ideaani vähän liberaalimmaksi, mutta itse en kertakaikkiaan onnistu löytämään raskauden keskeytystä puoltavia aatteita...
Esitin käsittääkseni (tai ainakin tarkoitus oli) aivan puolueettoman ajatuksen kahden ajatusmaailman tuloksettomasta väittelystä - en sanonut juuta enkä jaata itse asiaan.
Joskin TÄMÄN keskustelun avaus lähti liikkeelle aivan toisesta näkökulmasta - miten olisivat asiat toisin, jos mies kantaisi ja synnyttäisi. Tämä on kiintoisa erilainen ajatusketju, sikiön oikeuksia pohdiskellaan monissa muissa keskusteluissa. Mikä on oma visiosi (yritä ajatella puhtaan teoreettisesti) juuri tämän keskustelun aiheeseen. Olisiko vallitseva moraalikäsitys seksiin, rakkauteen, lapsiin, ehkäisyyn ja raskauden keskeytykseen toinen, jos myös mies synnyttäisi? Oma varma mielipiteeni on, että ainakin synnytys olisi ollut saatu kivuttomaksi kauan aikaa sitten, jos niin olisi :)
Hmm... Mielenkiintoista huomata, että nimi SAMI esiintyy tässä keskustelussa joka toisena, ja sehän ei kieli mistään muusta kuin kovin naiivista väittelyvoittoon pyrkimisestä.
Siis kato nyt ittees. Jauhat paskaa palstalla, jonka aiheena on abortti, siis asia, joka ei koske sinua millään tavalla, sillä et SINÄ ole koskaan aborttia tehnyt, etkä sitä koskaan joudu tekemään!
Jos minä olisin muksusi äiti (ja onneksi minä en viisaista ratkaisuistani johtuen ole äiti), ei mitään muksua tulisi edes olemaan, sillä ei kukaan halua synnyttää tähän maailmaan tommosen sovinistisen ja vanhoillisen tekopyhimyksen jälkikasvua...
Mutta onneksi me eletään näitä aikoja tässä yhteiskunnassa, jonka yhdentävä ja kaiken (myös sovinistisen mättösi) muun tyhjentäväksi tekevä sana on VAPAUS.
Sillä onneksi se, et ole sinä joka päättää...!
Sinulla SAMI (mies) ei ole paskankaan vertaa sanottavaa yhdenkään sikiön abortoimisesta tässä maailmassa, mistä voidaankin päätellä SAMIN ahnas liikkuminen ko. keskustelussa. Kateus ja voimattomuus ja ääretön vitutus verhottuna vanhoillisen ja itsekeskeisen asenteen taakse, abortti on vain aihe, jonka parissa voit päästää ulos vittuuntuneisuuttasi.
Vihaatko todellakin naisia noin paljon?
Sääli, sääli, sääli...
Ja on turha kuvitella tämän tekstin taakse jotain pikkusievää ja naiivia teinityttöä. Se ikä on tosin jo vähemmän onnellisesti takana, mutta taskussa pian paperit, joiden avulla juuri minä voin vaikuttaa asioihin muutenkin kuin näillä maailmaa parantavilla keskustelupalstoilla.
Sillä minä tiedän mitä sanoa 15-vuotiaalle vaihtoehtojaan miettivälle tytölle tosi elämässä!
Ja siihen ei sinun sovinistinen sökerryksesi vaikuta millään tavalla!
Jopas höpiset hassuja.
Minulla ei siis ole oikeutta pohtia onko jokin asia eettisesti arveluttava jos en koskaan ole käytännössä joutunut tällaisen tilanteen eteen? :)
Et ole varmaan ihan tosissasi.
Sovinismilla, vanhoillisuudella tai naisten vihaamisella ei ole mitään tekemistä raskauden keskeytyksen mahdollisen eettisyyden tai epäeettisyyden kanssa.
Tyylisi kirjoittaa on niin avoimen provosoivaa, ettei siihen välttämättä kannattaisi vastata yhtään mitään, mutta jos kumminkin osaisit vastata ihan asialinjallakin...? Ehkä värikkään ilmaisutapasi takaa löytyy joku oikea ajatuskin?
Luepa oma tekstisi. Hallitsevana viestinä on vastaanottajan (Sami, mies) mollaaminen jos vaikka miksi. Oman ideasi johtoviivaksi löytyy yksi sana, vapaus. Teoriasi on siis että *naisen* valinnanvapauden nimissä olisi sallittua tehdä mitä hyvänsä? Missä on vauvan oikeus elämäänsä? Sekö ei ole mitään naisen valinnanvapauteen nähden? Edelleen, en sano että abortti olisi välttämättä murha, mutta kysyn, nyt tällä kertaa vaikka sinulta, millä perusteella se ei sitä olisi?
Raskaudenkeskeytys on muuten aika pitkälti nyky-Suomessa jokaisen henkilökohtainen omantunnonkysymys, joten kuulisin mielelläni minkälaisella paperilla ajattelit asiaan vaikuttaa ja mihin suuntaan?
ÄÄäääps... juu - ihan totta. Olen tässä tosiaan mölissyt aiheen vierestä siihen nähden mistä alkuperäisen viestin kirjoittaja halusi kommenttia. Kiperästä aihepiiristä kun on kysymys, moneltakin kantilta ajateltuna.
Sitä kai ei voi kiistää, etteikö miekkoset ajattelisi asioita *yleisesti ottaen* hitusen naikkosia suoraviivaisemmin - vähemmän analyyttisesti, vähemmän tunneälyyn pohjaten, enemmän "eteenpäin sano mummo kinoksessa"-tyyppisesti. Lapsensaantiin/ehkäisyyn/keskeytykseen suuntautuva yleinen mielipide olisi varmasti joltisenkin erilainen jos äijänkäppänät tulisivat raskaaksi ja synnyttäisivät mugeloja. Onhan se väistämättä ihan totta ettei (vähänkään yksinkertaisemmalla tyypillä) esimerkiksi ehkäisystä huolehtimiseen löydy ollenkaan samaa mielenkiintoa kun tietää ettei vahingon tapauksessa ainakaan itse joudu muksua kantamaan ja aina voi vaivihkaa kadota takavasemmalle. Eli vaikka miten toitotettaisiin ehkäisyn olevan yhteinen asia, pitäisi käytännön syistä kuitenkin viime kädessä tytön olla se, jolla on täysi varmuus siitä että asiasta on huolehdittu.
Yleinen mielipide ja yhteiskunnan asenteet ei kuitenkaan ole se asia mikä yhden yksittäisen ihmisen kannalta tekee ratkaisun esimerkiksi raskauden keskeytyksestä. Ehkä ukkojen saunailloissa keskeytyksestä voitaisiin puhua semmosena hauskana pikku kolttosena, nauraa hörötettäisiin porukalla jutun päätteeksi ja napattaisiin hörppy keskaria...
Niin tai näin, se ei tekisi asiaa yhtään sen oikeammaksi tai vääremmäksi millä tavalla mikäkin sukupuoli - kykeni sitten itse tulemaan raskaaksi tai ei - puuhaan suhtautuu. Varmaankin abortin hyväksyminen olisi helpompaa maskuliinis-tyyppisellä ajattelulla, joka kait yleensä käsitetään vähemmän tunnepitoiseksi.
Mitä tulee synnytyksen kivunhoitoon, niin ehkä tosiaan siihen olisi satsattu enemmän aikaa ja rahaa jos synnyttäjät olisivat miehiä:) Kauheen vaikeeta vertailla, kun esimerkiksi miekkosten suhtautuminen omiin genitaaleihinsa on täysin erilaista naisiin verrattuna... Tästä saisi hyvinkin aikaiseksi vaikka miten monta uutta keskusteluketjua... =)
En minä kysynyt, hoitaisitko lasta, jos äiti ottaisi synnytyksenjälkeen hatkat, vaan sitä lupaisitko äidille - jos tämä tulee sinusta raskaaksi ja haluaa abortin - huolehtia lapsesta heti kun hän on syntynyt.
Ihan turha sanoa, että näin ei voi tapahtua sinulle. Jos harrastat seksiä muutenkin kuin lisääntymistarkoituksessa, voi yhdyntäkumppanisi tulla raskaaksi. Kortsut eivät ole varmoja, eikä pillereihinkään voi luottaa 100% varmuudella.
Itse tulin raskaaksi, vaikka otin pillerit huolellisesti. Kuuluin siihen vähemmistöön, joka kuitenkin tuli raskaaksi. Elämässä voi tapahtua, mitä vain.
Minusta on aika outoa, että sinä täällä suurinpiiretin tuomitset ihmisen, jos päätyy aborttiin, vaikka itse et samassa tilanteessa tietäisi, mitä tehdä. Jos siis naisesi tulisi raskaaksi ja hän haluaisi abortin,vaikka niin et ollut voinut kuvitella koskaan käyvän, lupaatko hänelle huolehtia lapsesta heti synnytyksen jälkeen, jotta hän ei tekisi aborttia.
En minä voi etukäteen tietää miten toimisin sellaisessa tilanteessa jossa en ole ollut. Tiedän suunnilleen mikä olisi oikea tapa toimia, mutta nähtäväksi jää pystyisinkö siihen jos tilanne tulisi eteen.
Siis, kuten jo vastasin, TOIVON että minulla olisi pattia sanoa huolehtivani kaikesta vaikka yksin. Ainoa mahdollisuus sille että hoitaisin muksun täysin yksin olisi että äiti ottaisi hatkat; käytännössähän yhteinen muksu hoidettaisiin yhdessä jos kummatkin on vähääkään maisemissa.
Jos oot saanut sellaisen kuvan että tuomitsisin abortin tekeviä ihmisiä, oot ymmärtänyt väärin. Useimmat tekevät varmaan eri tavalla kuin mitä mun mielestä olisi oikein, mutta kumminkin, kyse on päätöksestä mikä ei mulle kuulu.
on, että mies kieltäytyy vastuusta, good:)
Que?
Mistäs noin päättelit?
Aivan. Minäkin olen huomannut, että ihmiset ovat kovin hanakasti sanomassa, mikä on oikein ja mikä on väärin silloin, jos itse eivät ole kyseisessä tilanteessa. Kun kaikki on hyvin, on helppo norsunluutornissaan jakaa moraalisääntöjä. Asiat voi muuttua, kun tilanne tulee omalle kohdalle.
Moraalisäännöt eivät muutu mihinkään vaikka tilanne tulee omalle kohdalle, mutta täyttä varmuutta ei voi olla kenelläkään onko itselläänkään lopulta voimaa ja tahtoa toimia omien periaatteidensa mukaan.
Eli en voi sanoa ettenkö saattaisi joutua tilanteeseen, jossa abortin "salliminen" (jonka tiedän omalla kohdallani olevan ehdottoman väärin) olisi vielä huonompi vaihtoehto kokonaisuuden kannalta kuin lapsen kasvattaminen. En tähän hätään keksi tilannetta jossa näin olisi, mutta ehkä sellainenkin on mahdollista. Helkutin paha mieli siitä kyllä tulisi, kun tietäisi tehneensä (ainakin joltakin kantilta ajateltuna) väärin.
Usko minua kyllä niin moraalisäännöt ja ajatustapa muuttuvat ihmisen vanhetessa, eläessä ja saadessa lisää elämänkokemusta. Usein sellaiset asiat, joita on ennen pitänyt väärinä on myöhemmin osoittautunut kaikkea muuta kuin vääräksi.
Se on sitä kasvamista. Ihminen ei pysy aina samanlaisena eikä pidäkään pysyä. Itse pidän "aikuisena" sellaista ihmistä, joka osaa arvioida asioita monelta eri kantilta ja löytää vastauksen vasta sitten, kun on pyrkinyt löytämään ratkaisuvaihtoehtoja ja tajunnut niiden kaikkien seurausten merkityksen. Ei ole olemassa, eikä pidäkään, mitään absoluuttuista totuutta, joka pitäisi päteä niin tänään kuin huomennakin. Tilanteet ratkaisevat. Se, mikä on hyvä ratkaisu tänään vai huomenna olla jo huono asioiden muuttuessa.
Henkilökohtaisesti pidän naurettavina ihmisiä, jotka pitävät keskusteluissa yllä korkeaa moraalia ja huutavat niiden perään, mutta tosipaikan tullen eivät pystyisi tai eivät tiedä, pystyisivätkö niitä noudattamaan.
"Henkilökohtaisesti pidän naurettavina ihmisiä, jotka pitävät keskusteluissa yllä korkeaa moraalia ja huutavat niiden perään, mutta tosipaikan tullen eivät pystyisi tai eivät tiedä, pystyisivätkö niitä noudattamaan."
Ei todellakaan näin. Ihminen, jolla on tiettyjä ihanteita, ei tee itsestään yhtään naurettavampaa myöntämällä ettei välttämättä itsekään pystyisi toimimaan ihanteensa mukaan. Tärkeämpää on itse tietää mikä on oikein ja kaikin keinoin pyrkiä siihen, vaikkei lopulta pystyisikään.
Naurettavaa olisi tinkiä periaatteistaan omaatuntoaan vastaan vain varmistellakseen omaan heikkouteensa nähden tarpeeksi helpot valinnat.
Kuten sanoit, absoluuttista totuutta ei tosiaan ole olemassa ja se, mitä tänään pidetään oikeana ja totuutena voi huomenna muuttua. Tämä ei ollenkaan tee huonommaksi sitä ajatusta, mikä (esimerkiksi minulla) on tänään. Annat (rivien välistä) ymmärtää että olisin niin kloppi että kokemuksen karttuessa typerinä pitämäsi mielipiteeni kyllä muuttuvat omien kantojesi tapaisiksi harkituiksi ja elämää nähneiksi mielipiteiksi?:) Toisaalta on sanottava, että vaikka *mielipiteet* muuttuvat, vaatii eettisten periaatteiden muuttuminen huomattavasti pidempää prosessia, vaikkei sekään ihan mahdotonta ole.
Pointtini siis tämän foorumin käsittelemästä asiasta on, että omasta mielestäni abortin puolesta on hirvittävän vaikeaa keksiä mitään eettisesti oikeuttavaa perustetta. En kuitenkaan kiljuisi abortin tehneitä barrikadeilla murhaajiksi, koska tilanne ei käytännön elämässä tietenkään ole niin yksinkertaista. Toisaalta, kun monimutkaistakin ongelmaa/elämäntilannetta lähdetään yksinkertaistamaan, palataan aina sen peruskysymyksen eteen miten oikein tai väärin syntymättömän mukulan nirhaaminen on...
Ehkäpä pitäisi tosiaan vain muuttua ja kasvaa ulos näistä naurettavista ajatuksista=)
Eli suuntaan tai toiseen intomielinen vouhkaaminen on typerää, mutta asioiden pohtiminen on ihan paikallaan.
Mielestäni et nyt näe metsää puilta. Otetaanpa toinen esimerkki abortin sijaan. Me molemmat todennäköisesti pidämme tappamista yleisesti vääränä vääränä tekona?
Kuitenkin hyväksymme tappamisen esimerkiksi sodassa. Miksi ihmeessä? Katsomme sen olevan oikeitettua siinä tilanteessa. Sitä ei pidetä moraalisisti väärin. Vaikka tappaminen olisi kuinka paljon tahansa puolustusta, ei se pitäisi poistaa tappamisen vääryyttä. Jos yksioikoisesti pitäisimme kiinni moraalisista ihanteista - ajattelematta lainkaan tilanteita - emme tappaisi edes sodassa ketään, emme edes puolustaaksemme itseämme tai oman maan kansalaisia. Mutta koska tiedämme, että on tilanteita, joissa tappaminen on sallittu, pidämme tätä oikeutettuna, eikä moraalisesti vääränä. Meillä jopa koulutetaan tappamaan. Sitä pisetään jopa miesten kansalaisvelvollisuutena. Tosin tuo on nimitetty puolustuksen harjoittamiseksi (puolustusvoimat), mutta molemmat tiedämme, että kyllä siellä opetetaan tappamaan.
Siis yritän sanoa, että joku tietty teko ei itsessään ole hyvä tai paha. Pahaksi, hyväksi tai oikeutetuksi sen tekee tilanne teon ympärillä.
Tinkiminen periaatteistaan ei ole helppo ratkaisu. Itse asiassa se vaatii paljon enemmän kuin yksioikoisesti pitää kiinni tietystä käsityksestään. Se vaatii ja edistää kasvua, ajattelemista, omaa minätuntemusta...
Antamasi esimerkki hippasen ontuu. Sotatilanteessa kyse on vihollisen tappamisesta siksi, että kieltäytyminen merkitsisi oman hengen menetystä. Lisäksi tilanne perustuu siihen, että ylempi auktoriteetti on määrännyt itse tehtävän suorittajan tekemään määrättyjä asioita, vaikka vastoin omia periaatteitaan.
Tekstisi perusteella me olemme kuitenkin koko lailla samaa mieltä asiasta: "Vaikka tappaminen olisi kuinka paljon tahansa puolustusta, ei sen pitäisi poistaa tappamisen vääryyttä." Juuri tätä ajankin takaa. On totta, että erilaisista yksilöön ja yhteiskuntaan liittyvistä tilanteista ja normeista riippuu onko vauvan/vaarin tappaminen yleisesti hyväksyttävää, mutta yhtä kaikki, kohteen kannalta joka tapauksessa tehdään vääryyttä. Sotaan vertaaminen ei kuitenkaan tässä tapauksessa vie keskustelua eteenpäin; käskystä ja enemmän tai vähemmän itsepuolustukseksi tappaminen ei ole verrattavissa puolustuskyvyttömän tappamiseen rauhanajan Suomessa. Olisin ennemminkin kiinnostunut löytämään jotain perusteita miksi esimerkiksi juuri tänään suomalaisessa yhteiskunnassa syntymättömän vauvan teilaaminen ei olisikaan väärin.
Edelleenkään en ymmärrä millä tavalla toivoisit että tinkisin periaatteistani... Jos totean etten pysty löytämään eettistä perustetta erottelemaan pätevästi aikuisen ja sikiön teilaamista, ja että itse koitan parhaan taitoni mukaan elää niin etten joutuisi tätä periaatetta rikkomaan, näet että minun olisi syytä kasvaa jotenkin? Onko käsitys josta nyt pidän kiinni jollain tavalla huono? Hylkään tämänhetkisen käsitykseni heti kun saan paremman tilalle; kunhan vain joku esittää sellaisen.
Miten voitte perustella että suurin osa tälläkin palstalla aborttia vastustavista kiihkomielipiteistä on peräisin ilmeisestikin miespuolisilta henkilöiltä?
Selataanpa edellisiä viestejä...
Koska miehellä on halu ja taipumus hallita naista, päättää naisen elämästä ja kehosta, pitää nainen holhottavassa tilassa, mies myös mielellään päsmäröi aborttiasiassa. Tästä voit lukea enemmän feministipalstalla. Alkuperäinen kirjoittaja on melko varmasti oikeassa, että jos pilkka osuisi omaan nilkkaan eli mies myös tulisi raskaaksi ja kantaisi, abortti olisi yhtä luonnollinen kuin - hmh, muut luonnolliset tarpeet :)
Lyhyesti ja ytimekkäästi vaan tuumailen, että näinhän se on miten Sanelma asiat sanoo.
Paskapuhetta kannatan oikeutta aborttiin - ja olen kovan linjan mies
Vain konservatiivit ovat vastaan - eniten niitä löytyy jenkeistä