Hei!
Olisi mukava kuulla muiden opettajavanhempien lasten kokemuksia vanhempiensa ammatista sekä sen mahdollisesta positiivisesta/negatiivisesta vaikutuksesta lasten elämään.
Olisi mukava kuulla muiden opettajavanhempien lasten kokemuksia vanhempiensa ammatista sekä sen mahdollisesta positiivisesta/negatiivisesta vaikutuksesta lasten elämään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
lasten vanhemmilla olisi jollain lailla muista ammateista poikkeava vaikutus lasten elämään? Aivan kuin ajattelisit opettajia jollain lailla kummajaisiksi? Ihan samalla tavalla voisit kysellä, että miten poliisien lasten vanhempien ammatti vaikuttaa lasten elämään? Tai lääkärien? Tai kenkämyyjien? Tai siivoojien?
Koska itse olen opettajavanhempien lapsi ja omasta kokemuksestani voin sanoa, että kyseinen seikka on näkynyt melko selkeästi omassa lapsuudessani, esimerkiksi aivan tavallisissa arkipäivän asioissa. Useilla tuttavillani, joiden vanhemmissa on myös opettajia, on samankaltaisia, usein hyvin ristiriitaisia kokemuksia kyseisestä asiasta. Vaikka entisaikojen "kansankynttilä"-asennoitumisesta on jo luovuttu, tuntuu kuitenkin siltä, että opettajan lapsen rooli seuraa läpi elämän.
näkynyt, niin ei välttämättä muilla. Itse olen opettajan lapsi, mutta en koskaan kokenut, että se jollain lailla määräisi sen miten elämäni haluan elää.
Jos tuollaisen seikan antaa määrätä, niin kyllä on aika tahdoton olento sitten.
Meillä molemmat lapset ovat sanoneet, etteivät ainakaan ikinä itse alkaisi opettajaksi - nähtyään sen työmäärän mitä äiti tekee iltaisin ja viikonloppuisin (ja hiihtolomalla!). Muuten eivät ole asiasta puhuneet, olemme tosin eri kouluissa. Opetan kyllä lasteni kavereita, mutta koulussa olen ensisijaisesti heidän opettajansa, vapaa-ajalla sitten "se kaverin äiti". Olen joskus kyllä "uhkaillut" omia lapsiani sanomalla, että kaikki toilailut koulussa tulevat heti minun tietooni, koska tunnen heidän opettajansa...
Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta, jossa korkeasti koulutettujen ihmisten osuus on muutamia prosentteja. Valehtelisin jos väittäisin, että vanhempieni ammatti ei olisi vaikuttanut elämääni mitenkään.
Minulla on AINA ollut opettajan lapsen leima otsassa (eikä se ole mitään omaa kuvittelua). Teininä varsinkin oli todella ahdistavaa, kun ihmisillä oli minusta ennakkokäsitys (niin hyvässä kuin pahassakin) jo ennenkuin minua tunsivatkaan. Ja kuinka monen vanhemman ihmisten suusta olenkaan elämässäni kuullut lauseita tyyliin "Eihän opettajan tyttö nyt sellaista..." Olen aina kokenut olevani kovemman tarkkailun alla kuin muut samanikäiset. Ihmiset kylällämme tuntuivat vain odottavan että joku meidän perheestä joskus töpeksisi...että sitten päästäisin juoruamaan.
Vanhempien opettajuutta oli muiden myös helppo käyttää aseena minua vastaan ("opettajan penikka"). Silloin en olisi missään nimessä halunnut vanhempieni olevan opettajia...ihan mitä tahansa muita.
Iän karttuessa ja teinivuosien mentyä ohi olen ymmärtänyt asiassa myös positiivisia puolia. Vanhemmillani (eikä pelkän ammattinsa puolesta) on aina ollut aikaa minulle. On ollut aikaa opettaa asioita ja auttaa läksyissä ja kaikessa mahdollisessa. Niin kauan kuin olen ollut pieni, kaikki lomat, viikonloput ja illat on vietetty perheen kanssa yhdessä. Matkusteltu. Mökkeilty. Se on tehnyt perheestämme läheisen. Ei monenkaan vanhemmilla ole mahdollisuutta samaan. Olen siis onnekas. Enkä varmasti olisi tässä elämäntilanteessa, elleivät vanhempani olisi aina kannustaneet minua elämässä ja nuorempana antaneet rajoja ja rakkautta.
No tuleeko minusta, eli vanhempieni kasvatusprojektin tuotoksesta, sitten opettajaa? Ei. (pienenä kyllä halusin) Jätän opetushommat muille niistä kiinnostuneille.
ehkä se riippuukin sitten siitä että miten "näkyviä" opettajat on kotikaupungissa. mä oon kotoisin pieneltä paikkakunnalta, ja molemmat vanhemmat opettajia (isä nykyään rehtori) ja valehtelisin jos sanoisin että se ei oo vaikuttanu muhun. nuorempana (=teininä) oli rehellisesti sanottuna joskus tosi vaikeeta, nykyään oon vaan oikeestaan kiitollinen vanhemmille just siitä ajasta mitä ollaan voitu viettää yhdessä ja siitä että he osas ymmärtää miltä tuntuu olla opettajan lapsi. muita opettajia, joilla ei omia lapsia ole, vois kyllä vähän kouluttaa kohtaamaan opettajaperheen lapsia!!! sen verran mielenkiintosia kommentteja on joskus tullut. no tuleeko musta sit ope? toivottavasti, oon just menossa soveltuvuushaastatteluun :)