Tätähän ilmenee tottakai aina ja se on ihan ymmärrettävää, koska paljon näitä lopulta miehen kaipuisia ja seikkailija naisia on. Minun mieltä vaan painaa sellainen asia, että miten ihmeessä omalle rakkaalle voi todistaa ettei koskaan enää halua miestä, eikä ketään muuta kuin hänet ? Varmaan aika mahdoton tehtävä, mutta kertokaa rakkaat ihmiset miten teidät itsenne rakastamanne nainen saisi uskomaan tähän jos takana on ollut miessuhteita, vai saisiko mitenkään ?
lesbojen pelko bi-naisia kohtaan ?
**miina
676929
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 67
Vanhimmat
pelkoja kutsutaan myös fobioiksi. tässä tapauksessa siis bifobiaksi. toinen yleinen fobia on heterofobia.
100%:sti luvata, ettei koskaan halua ketään muuta? Oli sitten lesbo tai bi.
Itselläni on todella huonoja kokemuksia bi-naisista ja ylipäätään pettämisestä. En silti torjuisi bi-naista, jos hän muuten olisi kaikkea sitä mistä olen ikinä haaveillut. Mutta kyllä "bi-asiasta" pitäisi keskustella ja paljon! Ja ylipäätään uskollisuuudesta.
vakuuttamaan 100% lesbo naistani tarpeeksi sillä että, hän oli minulle yksin riittävä ihminen. Hänen pelkonsa minun miehen oletetusta kaipuusta ajoi meidät eriteille.:(
Hei! Vaikeetahan se on todistaa ettei miestä halua.Olen itsekkin tota miettiny paljon.Et jos rakastamani nainen on bi(niinkun onkin) niin miten voin luottaa siihen ettei hän miehen kans haluis olla,eihän sitä ikinä voi tietää.Tuskin nainenkaan tietää et haluuko se viel joskus miehen.Jos oikeesti rakastaa sitä toista niin on pakko vaan luottaa toiseen,oli hän sitten bi tai lesbo.Rakkaus ei kato sitä onko bi vai lesbo,vai kenties hetero.Jos rakastuu niin pitää vaan luottaa toiseen,luottamus on suhteessa tosi tärkeetä.Olen vuosien varrella oppinu et silmistä näkee paljon,voiko toiseen luottaa vai ei.
ja kaunis, ettei kukaan voi sua pettää. Jos voi, niin semmoinen ei tiedä mitään hyvän päälle!
on keksitty, mitä se tarkoittaa, onko sillä joku merkitys? Haluaa tietää.
sanasta sanaan ruma kurpitsa, ja samalla täytyy heti sanoa, ettei nimimerkin takana oleva nainen kuulu tähän ryhmään, vaan on enemminkin kaunotar.
mua on kyl petetty,ei toisen naisen kanssa mut miehen kanssa.Sellasta sattuu yleensä niille jotka ovat liian kilttejä,eli esim mulle :) Noh,ehkä viel joskus löydän jonkun joka voi olla mun kanssa uskollinen.Luulin löytäväni mut taitaa se jäädä vaan unelmaksi....
kaunotar,tuskin :) oikeessa olet et ruma kurpitsa olen.Pumpkin on mun mielestä ihana sana ja ugly sopii mun mielestä mulle :)
kenenkään ulkonäköä,makunsa kullakin.Mutta kyllä sä miellytät munkin silmää,eli kyllä sä olet kaunis!:D
Nyt kurpitsa menet ja katsot peiliin ja hymyilet itsellesi!:)))
Kyl sä löydät, kun et hätäile. Tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin.
Tosi kaunis ja viehättävä. Voi jospa olisin vapaa.......
hyvin kuin bi voi vakuuttaa itselleen ettei halua miestä enään ikinä. Se heijastuu sitten suhteeseen. Luvata voi vaikka maailman, sen miten sen toteuttaa määrittelee suhteen onnistumisen.
rakkaansa vakuuttumaan siitä, että ei kaipaa toisia naisia enää ikinä?
mistään ei voi olla täysin varma koskaan. elämä on täynnä riskejä. joko niitä ottaa ja elää tai käpertyy fobioihinsa ja jättää elämättä.
En ole varma, olenko bi vai lesbo.
Olen tätä bi-kammoa ajatellut aika paljonkin. Minusta on harmi, että joillekin lesboille biseksuaalisuus on este. Mutta olen sitten sen ajatellut niin, että ehkä hän ei ollutkaan ihastunut kunnolla minuun vaan pelkästään oletettuun suuntaumiseeni (tuli aika kärjistetty olettamus kyllä).
Ehkä pelko juontaa juurensa siitä, että joillain on se ennakkoluulo, että bi:t etsivät aina "kolmatta pyörää" tai "voisivat harrastaa naisen kanssa seksiä mutta eivät seurustella". Samalla tavalla voidaan sitten ajatella, että kaikki lesbot näyttävät miehiltä, mustiinpukeutuvat ovat saatananpalvojia, tietynlaiset miehet homoja, ulkomaalaiset miehet vievät Suomesta naiset ja työpaikat jne. Ennakkoluuloja ja stereotypioita riittää. Haluaisin kysyä bi-vihaiselta lesbolta, että onko hän koskaan syyllistänyt ketään ennakkoluuloisesta ajattelusta? Kannattaa siis mennä vähän itseensä ja miettiä omiakin ennakkoluuloja.
Jos alkaa uusi suhde, niin aika isolla todennäköisyydellä kummallakin on saattanut olla joskus elämässään aikaisempi suhde? Ja JOS käy niin, että tuokin suhde päättyy joskus, niin todenäköisesti kummallakin osapuolella tulee olemaan joskus uusi suhde. Mitä sillä on sitten enää väliä, onko joku tulevaisudessa miehen vai naisen kanssa? Eikö tässä ja nyt ole tärkeintä? Eikö sillä todellakaan ole mitään valiä, että joku nainen rakastaa sinua, naista, sellaisena kuin olet? Harmi todellakin, että joidenkin mielestä bi-seksuaalisuus tarkoittaa ikään kuin puolikasta rakastumista ja rakastamista, että ikään kuin toinen puoli haikailisi koko ajan miesten perään. Niin ei todellakaan ole!
Minusta toiselle ei voi mitenkään todistaa, että ei tule koskaan rakastumaan mieheen. Itse asiassahan niin voi käydäkin. Ihan samalla tavalla lesbo voi myös joskus rakastua toiseen naiseen. Täytyykö lesbonkin todistaa lesbolle, ettei koskaan ikinä maailmassa tule rakastumaan yhteenkään toiseen naiseen tai haikailemaan entistensä perään? Ei yksikään lesbo ole tässäkään asiassa mitenkään parempaa ihmislaatua kuin biseksuaalit.
Mielestäni jos toiselle täytyy jatkuvasti vakuuttaa, että "ei, en ole nyt rakastumassa mieheen" tai "ei, en haikaile entiseni perään yhtään sen enempää kuin sinäkään omaasi", niin tässä alkaa olla kyse jonkinlaisesta vaikeasta mustasukkaisuudesta, halusta hallita liikaa toista, hylätyksi tulemisen pelosta ja ennen kaikkea erittäin heikosta itsetunnosta.
Ehdotan, että seuraavalla kerralla kun hän kysyy, että oletko rakastumassa mieheen, niin heitä hänelle kysymys takaisin, että "ei, en tunne niin, mutta oletko itse rakastumassa lähiaikoina toiseen naiseen?" tai jos kysyy eksien haikailusta, niin ihan mielenkiinnosta kysy, että "en haikaile exäni perään, mutta haikailetko itse omaasi". Ehkä hän sitten tajuaa, miten LOUKKAAVAA se on, että toinen ei usko.
Jokaisella ihmisellä on oma menneisyys ja mahdolliset entiset kumppanit. Jokaisella on myös mahdollisuus, että tulevaisuudessa on eri kumppani kuin nyt. Jokainen saattaa tulla tilanteeseen, että ihastuu johonkin toiseen, vaikka nyt ei tuntuisi siltä. Mutta eikö tärkeintä ole se, mitä nyt eletään?
vastaus. Itse olen mielestäni lesbo, mutta jonkun mielestä varmaan bi, koska olen seurustellut elämässäni useammankin miehen kanssa ja lapsenkin tehnyt yhden sellaisen kanssa. Nyt olen naisen kanssa enkä voisi kuvitella olevani kenenkään muun kanssa. Jos minun olisi kuviteltava, että tämä suhde kariutusi, ajattelen, että (toivottavasti joskus) toivuttuani, voisin tavata jonkun toisen naisen. Miestä en kaipaa. Mutta toisaalta ajattelen lähestulkoon elämäni mittaisena ateistina, että uskoonkaan en voisi tulla... Eli, bikammo on kummaa ja minusta aivan eri asia olla bi (tai ex-hetero tai..) kuin se, jos tarvitsee useamman rakkauden yhtä aikaa, oli sitten mikä tahansa.
Näin on. Mutta jostain se kammo syntyy. Se voi syntyä esim. omista kokemuksista. Itse esim. suhtaudun binaisiin seurustelumielessä varauksellisesti, koska olen ikäväkseni törmännyt ainoastaan epäkypsiin binaisiin. Kun on tarpeeksi monta kertaa saanut ns. nenilleen, niin sitä tulee varovaiseksi.
Se ei tarkoita sitä, että järjellä ajateltuna pitäisi jokaikistä binaista pettäjänä tai muuten epäkelpona seurustelukumppanini. Koska on täysin absurdia väittää, että esim. uskollisuus olisi kiinni seksuaalisesta suuntautumisesta. Ei tietenkään ole.
Mutta jos esim. yksi koira on purrut sinua, saatat varoa toisiakin koiria. Siitä saattaa jäädä kammo. Vaikka ne muut olisivat miten kilttejä. Se ei ehkä ole oikeudenmukaista, eikä järkevää, mutta ihmismieli ei aina toimi järjellä. Ihmiselle voi tulla kammo vaikka mitä kohtaan, riippuen hänen omista kokemuksistaan.
Toivoisin, että te binaiset myös hieman ymmärtäisitte bikammoisia lesboja. Se ei aina ole henkilökohtainen epäluottamuksen osoitus. Koittakaa olla kärsivällisiä ja osoittakaa puheillanne ja teoillanne, että te olette luottamuksen arvoisia.
Mainio kirjoitus bi-kammoisille lesboille luettavaksi,ja meille muillekkin tietysti.Ajattelen asiasta kuten sinäkin,ikäväkseni olen tullut lopulta torjutuksi bisseyden takia.Ne miehet,kuin punainen vaate tälle lesbolle.Kun kysyin eikö hän ole huolissaan ympärillä pyörivistä naisista,ei kuulemma ole(?).Lopetti siis suhteen ja tällä hetkellä olen tilanteessa jossa olen vasta alkanut tapailemaan kivaa ja nättiä poikatyttöä.Katsotaan nyt sitten miten etenee,arveluttaa kyllä että käy samalla lailla.
Todella fiksusti sanottu koko pitkä tekstisi! Minäkään en ole ihan varma, olenko bi vai lesbo. Ihastun kyllä molempiin sukupuoliin, mutta seksistä olen nauttinut vain naisen kanssa, miehiä kohtaan tunnen enemmänkin vain henkistä ihastusta, toisen luonteeseen ihastumista. Tuon seksikysymyksen takia pidän itseäni enemmän lesbona, mutta joku ehkä määrittelisi minut bisseksi. Joka tapauksessa minulle ei ole mitään väliä, onko tyttöystäväni bi vai lesbo, ei ole ikinä ollut.
Itse en jaksaisi elää suhteessa, jossa koko ajan pitäisi todistella uskollisuuttaan toiselle. Mikä siinä on, että joidenkin on niin vaikea luottaa kumppaniinsa? Ymmärrän kyllä, että jos on aiemmin tullut petetyksi, on vaikeampaa luottaa uudessa suhteessa, mutta pitäisi kuitenkin muistaa, että ihmiset ovat yksilöitä. Helppohan minun kai on puhua, kun en ole 28-vuotisen elämäni aikana koskaan pettänyt ketään enkä (ainakaan tietääkseni) tullut petetyksi. Kai olen sitten ollut tässä asiassa onnekas, mutta muutenkin toisen tekemisten jatkuva kyttääminen ja pettämisestä epäileminen on ihan luonteeni vastaistakin. Ehkä olen jonkun mielestä hyväuskoinen hölmökin mutta varmasti onnellisempi näin.
Minun ystävämieheni seurusteli naisen kanssa, jolla oli suorastaan pakkomielle siitä, että mies pettää häntä. Hän näytti miehelle taivaan merkit ja osoitti ovea, kun oli aivan varma, että tämä oli häntä pettänyt. Kun sitten selvisi, ettei mies ollutkaan pettänyt, nainen meni pyytämään häntä takaisin ja mies tuli. Sama tilanne toistui muutaman kerran, kunnes mies ei enää jaksanut moista pompottelua ja teki juuri sen, mitä nainen eniten pelkäsi. Ensin petti ja sitten jätti, nyt elää huomattavasti tasapainoisemman naisen kanssa.
Itse en myöskään saanut vakuutettua rakastani siitä, etten miehiä halua tai kaipaa, kuten en muita naisiakaan halunnut. Ja tämän asian kanssa taisteltiin se pari vuotta mitä oltiin yhdessä, kunnes se asia koitui meidän tuhoksi. Poikapuolisista ystävistänikin olisi lähes tulkoon pitänyt luopua ja ne syytökset ystävieni ja minun "kuumista katseista" tuntuivat todella pahalta. Mutta omasta mielestäni se ei ole sinun tehtäväsi vakuuttaa rakastasi (koska sitä hän ei luultavasti koskaan tule uskomaan) sillä jos hänellä on niin huono itsetunto, että laittaa oman epävarmuutensa miesten piikkiin, niin se mitä luultavammin tulee koitumaan teille turmioksi jossain välissä. Epävarmuus on kuollettava sairaus suhteessa. En nyt tietenkään halua lannistaa sinua ja toivon todella, että rakkaasi tajuaa tilanteen joku päivä, mutta itse olen päättänyt, etten enää koskaan tule olemaan siinä tilanteessa. Se on liian raskasta vakuuttaa joka päivä rakastavansa vain ja ainoastaan häntä. Mutta nämä tietysti vain ovat minun mielipiteitä.
Itse olen bi ja tyttöystäväni lesbo. Aluksi suuntautumiseni oli hänelle ylitsepääsemättömältä tuntuva este, eikä hän pystynyt kuvittelemaan seurustelua kanssani, vaikka minusta kovasti pitikin. Kun sitten kavereina tutustuimme toisiimme paremmin, huomasi hänkin, ettei sillä oikeasti ole merkitystä, jos muuten sovitaan yhteen. Hän tietää että rakastan häntä, eikä riski että lähtisin toisen (vaikka sitten sen miehen) mukaan ole yhtään sen suurempi, kuin että hän itse jonain päivänä tapaisi jonkun toisen. Sinänsä ymmärrän lesbojen varautuneisuuden biseksuaaleja kohtaan. Tunnen itsekin monia "kokeilubissejä", jotka tarpeeksi testailtuaan ja huviteltuaan haluavat sitten se miehen vakikumppaniksi. En kuitenkaan usko, että suuntautumisella on merkitystä, jos kaksi ihmistä todella rakastastuu toisiinsa.
Mä olen elämäni aikana tapaillu ja seurustellut lähinnä bi-naisten kanssa: ainoastaan yksi on ollut umpilepakko, jos näin voi kategorisoida. Jostain syystä näin on vain sattunut käymään.
Kummastelin kauan aikaa tätä lesbojen bi-kammoa, ja ihmettelin, miten osa lesboista voi suhtautua bi-naisiin ennakkoluuloisesti. Nyt en enää kummastele.
Toisen seurustelusuhteen päätyttyä minut jättänyt bi-nainen alkoi heti etsimään miesseuraa: siinä tuli hankittua ehkäisyvälineitä vaikka erosta oli kulunut vasta muutama päivä, ja muakin hän kehotti kokeilemaan miestä, koska "se on vaan niin erilaista".
Yritin selittää, etten ole kiinnostunut miehistä, minkä oletin hänen jo hyvin sisäistäneen. Vastaus oli "Ethän sä voi tietää kun en ole kokeillut, antaisit niille edes mahdollisuuden!" En ollut edes ehtinyt kodistani pois muuttaa ja olin aivan riekaleina.
Myöhemmin aloin tapailla erästä naista, jälleen kohdalle osui bi. Meillä oli suhde, kunnes hän päätti valita miehen, vaikkei ollut kuulemma koskaan saanut keneltäkään mieheltä edes yhtä hyvää seksiä kuin minulta. "Olet aivan ihana ja alkaisin heti seurustella sun kanssa, jos vain olisit mies. Mutta kun haluan perheen ja lapsia, valitsen näin." Se oli sitten siinä.
Nämä olivat vain kaksi esimerkkiä mun ilmeisen jatkuvasta huonosta onnestani(ko vain?) bi-naisten kanssa. On heitä jotka vaan välillä haluavat miestä, heitä jotka ovat miesten kanssa koska miehet ovat helpompia kuin naiset(?), heitä jotka haluavat olla normaaleja, heitä jotka haluavat "oikean" perheen...
En tiedä mikä siinä on, mutta jostain syystä ihastun ja rakastun aina bi-naisiin. Ja joka kerta tähän saakka on käynyt huonosti. En ole silti vielä alkanut kammoiseksi tai vihamieliseksi, mutta joskus kieltämättä tekisi mieli työntää pää pensaaseen. Ja täytyy myöntää, että näiden vuosien aikana olen tullut pikkuhiljaa entistä varovaisemmaksi.
Viime aikoina olen tapaillut bi-naista, ja sovin varmasti noihin edellämainittuihin kuvauksiin. Olen tainnut kysyä useammankin kerran, uskooko nainen itsekään että voisi elää elämänsä naisen kanssa, miten kuvittelee kestävänsä ympäristön reaktiot, mitä tuumii perheen perustamisesta, luuleeko että rakkaus naiseen kestää... Vaikka toiseen kuinka yrittää luottaa, selkänahkaan ovat piirtyneet ne aikaisemmat onnettomat hetket ja kokemukset. Kerta kerralta minusta on tullut epäilevämpi ja arempi. Toiselta toivon tämän asian ymmärtämistä ja sitä, että jaksaisi vastata kysymyksiini aina yhtä asiallisesti.
tutulta. Samansuuntaisesti on oma elämänikin mennyt. En todellakaan "kammoksu" bi-naisia, mutta tiettyä varovaisuutta noudatan. Ja jos tulevaisuudessa kohdalle sattuu TAAS kerran bi-nainen, aion tentata häneltä juuri noita asioita. Se on tietysti ikävää jos hän sitten kokee sen hiillostamisena. Mutta jos hän ei jaksa asiasta kanssani keskustella tai ei pysty kysymyksiini vastaamaan, hän ei ole sellainen nainen, jonka kanssa haluan olla.
onko kellekään tullut mieleen, että biseksuaalinaisten taipumista miesten suuntaan edesauttaa huomattavasti yhteiskunnan jyrkkä suhtautuminen.
jos satut haluamaan lapsia; on se lesbosuhteessa tehty aivan helvetin hankalaksi.
että rakkautta ja rohkeutta pitää löytyä moninverroin enemmän kuin heteroilta, tai heteronomaisessa suhteessa eläviltä.... eli bi-naisen on miljoona kertaa helpompaa ottaa mies kuin nainen.
umpilesboille tuo lapsi- ja perhekysymys on monesti sikäli helpompi, että monet ovat jo suuntautumisensa tajutessaan ikäänkuin "luopuneet" heteronormeista. jos lapsia siunaantuu, se on pelkkää plussaa tai pitkän prosessin tulos, ei mikään normi.
mä olin puolisoni tavatessani pitkään "etsinyt" oikeaa naista, mutta hän ei ollut kävellyt vastaan. sitten käveli elämääni bissemies johon palavasti rakastuin. nyt lapsia on "siunaantunut". jos olisin naisen kanssa, en tasan varmasti olisi vielä "hankkinut" lapsia, en usko että olisi tullut pieneen mieleenikään.
en ole koskaan ajatellut olevani lapsia hankkiva pikkuäiti... yyyyyyyyyyyyyyhhh hyi helv... pois se minusta!
mutta, hitto kun se on "heteroille" tai tässä tapauksessa kahdelle biseksuaalille niin älyttömän, ellei suorastaan naurettavan, heleppoa.
mutta voin jotenkin ymmärtää seksuaalisuutensa kanssa tasapainoilevaa ihmistä, jota ei ymmärrä heterot eikä lesbot, että saattaa olla aika pirun helppoa panna pää pensaaseen ja elää "helpoimman" kautta.
sikäli ymmärrän, että bissenaiset saattavat olla "epäluotettavia" kumppaneita lesboille.
mutta.
on ymmärrettävä, että yhteiskunta luo valtavat paineet ns. heteronelämään, eikä bisseillä yleensä ole minkäänlaista alakulttuuria tai ymmärtävien ystävien verkostoa tukemassa identiteetin muodostumista.
(en tod. sano että kellään bissellä ei ole enkä että kaikille lesboilla on - veistelen tässä vaan fiiliksiä)
olisi ihanaa ajatella, että jokainen tekee omat, muista riippumattomat ratkaisunsa, mutta ikävä kyllä se menee aivan uskomattoman harvoin niin.
kyllähän voi aina sanoa, että "sekin bisselutka särki mun sydämen" mutta milloinka tulee ajatelleeksi, että kuka mursi se bissen sydämen ja selkärangan? ja miksi?
(ja ööööö, on tietenkin aina niitä, joille sukupuolella ei ole oikeasti merkitystä.
eikä stereotypioilla, ulkopuolelta ja sisäpuolelta tulevilla paineilla, lapsena alitajuntaan istutetuilla peloilla ja inhoilla.
on niitäkin.
varmaan?)
tyttöystävä joka on/oli bi kun tapasimme. Omat epäluulot olivat alussa päässäni ennenkuin aloimme olemaan yhdessä ja 7 vuotta on vierinnyt ja kertaakaan en ole tuntennut minkäänlaista mutasukkaisuutta hänestä....taitaa olla ensimmäinen suhteeni sen puoleen...
mun ajatuksia...
Mun kysymykseni eivät ole varsinaisesti mustasukkaisuutta, vaikka jonkinlaisesta epävarmuudesta ne toki kertovat.
En ole koskaan rajoittanut naisiltani mitään menemisiä - ovat esimerkiksi käyneet paljonkin baarissa ilman minua, kahvilla entisten miesystäviensä kanssa jne. Minä olen luottanut heihin ja toivottavasti ovat olleet luottamukseni arvoisia.
Oman pään sisällä niitä asioita vain kelailee ja toivoo, ettei taas kävisi niin kuin on käynyt aina ennenkin... Ja mun mielestäni niiden pelkojen esiintuominen kertoo vain kypsyydestä ja siitä, että suhteessa voidaan keskustella asioista.
Kaikesta pitää pystyä puhumaan toiselle,iloista,suruista,kivusta,särystä.
Kamalaa se on jos selvästi fiilistelee että toinen kelaa jotain päässään ja viestittää epäluuloa,muttei puhu.
Vapauden antaminen rajoittaa toisen menohaluja.
Kun ei tule tunnetta että "kahlehditaan",ei myöskään tule tunnetta pyrkiä pois.
että mies ja nainen on ihan eri asia, erilaisia ja jos on bi niin sitä voisi käväistä mielessä että bi:t etsii vaihtelua ja vähän sitä sun tätä. Suurin osahan etsii naista "siiderille,saunaan ja kaikkeen mukavaan" eli kännipanoiksi.
Moni kokeilija kutsuu itseään juuri bi:ksi ja sen tietää millainen maine bisseille sitten alkaa tulla.
Se miten sä saat naisesi vakuuttumaan on oikeastaan vain se että teet mitä tähänkin asti. Eli elät ja olet.
Mä en tiedä montaa tarinaa siitä että mikään parisuhde säilyy lopunelämää tai että bi ei valitsisi miestä viimeistään kun bi(ologinen)kello alkaa tikittää.
Mutta aina on poikkeuksia ja ehkä säkin sellainen olet.
Minusta vaan tuntuu että moni enempi kokeilee elämää kuin edes koittaa sitoutua oikeasti asioihin tai ihmisiin.
Ja ei, en ole tullut bi:n jättämäksi tai ole katkera.
Mitä luulet, voiko bissestä tuntua pahalta jos lesbo hakee bissestä pelkkää kännipanoa? Ja juuri sen takia kun perusoletus on se ettei bissestä muuta irtoa?
tuntua pahalle. Uskonkin että jos kellä niin bisseillä on vaikeaa, kun ikinä ei ole kokonaan tyytyväinen olo.
sitten ne bi:t, joiden biologinen kello tikitti jo vuosia sitten ja jotka elävät heterosuhteessa, johon ovat aikoja sitten sitoutuneet (kun ei ole sitä kokeilun- tai vaihtelunhalua ja koska eivät ole halunneet rikkoa ainakin joillain lailla toimivaa suhdetta - suhteen toimivuutta kun voidaan mitata muullakin kuin seksillä). Sellainen bi lienee yhtä pelottava?
bissejä jotka haaveilevat naisista mutta ovat sitoutuneet mieheensä? Miten sellainen bisse merkkaisi mitään sinkulle lesbolle? Eli ei ole pelottavia. Mutta ne pelottaa jota miehensä luvalla lähtevät vähän "tyttöjeniltaa"viettämään ja ne jotka ovat joka suhteessaan epätäysiä kun aina tekee mieli sitä toistakin sukupuolta.
bi-nainen, joka on sitoutunut mieheensä ketään pelota? Tosin harvapa heistä bisseyttään esiin edes tuo (paitsi tällaisilla keskustelupalstoilla), heteroina heidät nähdään ja niin taitavat halutakin. Ja siitä vaan.
Mutta sellaiset miehen kanssa naimisissa olevat bi-naiset, jotka kuitenkin haluavat sitä "pikkukivaa" naisen kanssa tai jopa rinnakkaisuhdetta, kyllä pelottavat. Vaikka ovatkin ns. sitoutuneita miehiinsä. Heillä kun on valitettavan usein tapana unohtaa kertoa se, että kotoa löytyy mieskin.
Miksi bi-naisten on niin vaikea hyväksyä sitä, että jotkut lesbot vaan mieluummin ovat toisten lesbojen kanssa? Voihan joku bi-nainenkin haluta kumppanikseen vain bi-naisen, eikä lesboa. Ja sekin on ihan ok. Mikä ihmeen ongelma tämä jatkuvasti on?
aiheellista, omien kokemusten mukaan..
Enkä ole (tai pelkästään lesbot) ainoita, kyllä miehetkin pelkää, ja syystä.
en vaan yhteenkään bi-naiseen ole törmännyt jolla olisi ihan oikeasti järki kädessä pari suhteen aikana..
nähnyt/kuullut niin monta tapausta että tyttö on miehen kanssa ja vikittelee lesboja, tai on lesbon kanssa ja vikittelee miehiä..
Toisille se uskollisuus ei vaan sovi. valitettavasti..
kehoittaisin kaikkia (oli sitten mies taikka L-tyttö..) pysymään kaukana jos ihan vakavissaan parisuhdetta kaipaa eikä halua sydänsuruja.
Pysykää omissanne ettei tule riitaa. (ja ne bisset omaan arvoonsa) :D Itse en todellakaan miestenvihaaja ole, mutta on kokemusta että eräs (bi)nainen sai kyllä välit kiristymään minun ja erään pojan välillä.
Mutta ei sen tytön järjenjuoksulle voinut jälkikäteen kun nauraa, eli sovussa nykyään...
tuntuu jopa että tahallaan ko. nainen pyöritteli ja halusi vaikeuksia molemmille..
Olet siis kohdannut yhden v-mäisen bissen, ja nyt päätit tulla varoittamaan meitä muita, että pysykää erossa bisseistä, koska kaikki ne ovat tuollaisia.
Niinhän ne kaikki homotkin ovat naismaisia, kaikki mustalaiset työtä vieroksuvia, kaikki savolaiset kieroja, kaikki italialaismiehet gigoloita ym. ym.
pullollaan. Ennemminkin ns. normaali kuin yksi bisse.
bi-seksuaaleista, sellaiset kierrän nykyään kaukaa. Tietämäni/tapaamani bi-naiset ovat olleet järjestelmälliseti joko itseään täynnä, kieroja, valehtelijoita, häilyväisiä taikka narsisteja. Poikkeuksetta joko alkoholiongelmaisia tai huumeita napsivia. Myös psyykelääkkeet (sekopääthän niitä tarvitsee) aika kova sana, niitä on popsinut muutama. Että kiitos ei, juoksen karkuun.
Kylläpä taas näitä yleistyksiä! Noh, kannattaa kuitenkin meihinkin tutustua YKSILÖINÄ!
jokainen on ollutkin. Ei enää.
Luin tota listaa biitsareitten ominaisuuksista, kovasti olet nöhnyt vaivaa keksiäkses näin monta adjektiivia... Tota hmm, vaikka pidän miehistä/naisista, en löydä itseäni tuolta listalta. No okei, välillä olen ihmisiä kusettanut (mut niinhän me kaikki, eikö!) Ja että olen joko narkkari tai juoppo.. hohhoijaa, keksi ihmeessä lisää noita fiksuja juttujas. Ihan innolla odotan, mitä meistä pahoista bisseistä keksit.
tarvinnut keksiä. Kaikki tuli suoraan elävästä elämästä. Että sikäli. Bisseä en ottaisi, en vaikka maksettais. Ja tiedän monta muuta samoin ajattelevaa. Ei lesbot juuri bisseistä perusta. Perustakaa jo omat baarinne jne, ollaan sentään 2000-luvulla. En tahtoisi teitä samoihin baareihinkaan. Parempi olis kaikille niin. Paitsi tietty toisille bissiksille.
Eipä bisseravintolassa mitää vikaa ole, menisin semmoseen jos sellasia olis.
Paha juttu että olet kohdannut biitsareita äärilaidastasamanlaisia naikkosia löytyy umpilepakkojenkin piiristä. Se mikä pitää paikkaansa, on se et biitsarit tahtoo jossain vaiheessa vain kokeilla naista. Ei muuta, kuin seksiä kiitos. Entäs sitten. Tätä samaa tapahtuu lesbojen/homojen, niinkuin heteroidenkin keskuudessa. Opi elämään sen kanssa.
biitsari.
Valitettavasti yksikään nuista kuvailuistas ei kuvaa minua ! Naisellani ei ole mitään syytä pelätä, koska oon hänen kanssa niin tosissaan kun vaan voi olla ja haluan elämääni vaan hänet ! Tekisin mitä vaan että hän ois onnellinen minun kanssa, mutta minkäs teet kun ei saa toista uskomaan. Vielä jos päässä lesboilla pyörii tämmösiä ennakkoluuloja niin ei ihme !
kirjoitukseni. yhdyn täysin edelliseen. minunkin tapaamani bi:t ovat olleet justilleen kuvailemasi kaltaisia.
muuta keinoa ole kuin puhuminen, puhuminen ja puhuminen. Eikä se ole mahdoton tehtävä, kyllä se voi onnistua.
Sinällään kyllä hienoa, että ymmärrät sen, miksi niin monet lesbot "pelkäävät" bi-naisia. Suurin osa bi-naisista kun saa sätkyn heti, jos asiasta edes keskustellaan, eivätkä edes suostu yrittää ymmärtää.
Nykyään kun joku sanoo olevansa bi, ikinä ei tiedä, mitä hän sillä oikeastaan tarkoittaa. Onko kyseessä seikkailija, kokeilija vai vakavastiotettava kumppaniehdokas. Se luo epävarmuutta. Hirvittävän epäreilua niiden vakavastiotettavien bissejen kannalta tietysti.
minä. olen rakastunut biseksuaaliksi itseään tituleeraavaksi naiseen. Enkä hetkeäkään ole epäillyt, etteikö hän olisi 100 % aito ihminen. En käsitä, miksi pitää tuomita joku sen perusteella, että hän on bi.
Hänellä on omat (tällä hetkellä isot) ongelmansa, mutta hetkeäkään hän ei ole ollut peluri koskaan eikä hänestä sellaista saa tekemälläkään. Umpirehellinen ihminen kun on. Jos minulta kysytään, niin liiankin rehellinen ajoittain. Silti hän ei koskaan lähtisi pelaamaan ihmisten kanssa - tai hakemaan pelkkiä seksisuhteita bisseyteensä vedoten. Jos hän tekisi niin, hän tekisi sen ihan muista syistä.
Pelureita on heteroissa, homoissa, lesboissa, biseksuaaleissa. Sanoisin, että on suorastaan sairasta leimata ihmisiä jonkun ryhmän mukaan.
Natsit olisvat perseestä. Niin ovat myös muut toisia fasistisesti luokittelvat persoonat.
olla jonkun bissen käsialaa. ihan itsepuolustuta olettaisin. ei mennyt läpi, keksisit parempaa ajanvietettä.
ollut. todellakaan. hän vain on sellainen kuin yllä kuvasin. vaikka olenkin nyt aivan hajalla sen suhteen, miten asiat ovat.
se ei tee hänestä yhtään vähemmän aitoa ihmistä.
minusta on vain väärin kohdistaa stereotypioihin omat negatiiviset fiilikset.
että bi-ihmiset olisivat epäaitoja. Totesin vaan, että silloin kun joku sanoo olevansa bi, se voi tarkoittaa montaa eri asiaa. Jotkut itsensä bisseiksi mieltävät sanovat esim. etteivät pystyisi tai haluaisi ikinä seurustella samaa sukupuolta olevan kanssa. Toiset itseään bisseiksi sanovat taas pitävät myös seurustelua luonnollisena ja mahdollisena asiana. Ikinä ei siis tiedä, mitä se oikeastaan tarkoittaa, kun jokun sanoo olevansa bi.
En siis ketään leimannut yhtään miksikään, totesin vain biseksuaalisuuden käsitteen olevan nykyään hyvin monitahoinen.
että bi-seksuaalisuus usein mielletään nimenomaan seksuaaliseksi mieltymykseski. Bi-seksuaaleiksi itseään kutsuvat siis kaikki, jotka tuntevat seksuaalista kiinnostusta samaa sukupuolta kohtaan. Itse pitäisin näitä vain seksiä haluavia "bissejä" enemmän heteroina kuin biseksuaaleina. Mielestäni bisseyteen kuitenkin kuuluu myös kyky ihastua ja rakastua samaan sukupuoleen. Monet heterot kiihottuvat homo- tai lesboseksistä, enkä usko, että sen harrastaminen livenäkään tekee ihmisestä vielä biseksuaalia, saati sitten lesboa tai homoa.
Kyllä se vaan niin on, että ihminen joka haluaa seksiä molempien sukupuolien kanssa on biseksuaali, vaikkei rakastaisikaan kuin toista sukupuolta. Amorisuus ja seksuaalisuus ovat kaksi eri käsitettä.
Sinun mielipiteesi on vain sinun mielipiteesi, totuus biseksuaalisuudesta se ei ole.
Hetero ei halua/harrasta seksiä oman sukupuolensa kanssa. Hän tuntee vetoa vain vastakkaiseen sukupuoleen. (ihan eri asia on homo-tai lesbopornosta kiihottuminen) On kai vaan vaikea ymmärtää sitä, että on olemassa heteroseksuaalisuuttakin.
Miten niin et koskaan enää halua miestä?Mistä sinä sen niin sata varmuudella voit tietää, jos kerta BI olet?Se on sama kun vannois ettei enää koskaan kompastu portaissa!Suhteita tulee ja menee, samoin ihatuksia.Ei tunneasioita voi etukäteen suunitella, aivan sama kuinka rakastunut olet juuri nyt.
Totta puhut ettei näitä tunnepuolen asioita voi koskaan varmaksi sanoa. Tuntuu vaan niin hullulta, kun yhtäkkiä on alkanu oksettamaan seksin ajattelukin miesten kanssa ja toisaalta tuntuu pöhköltä ajatella niinkään, että vois näin yllättäen "tulla" aikuisiällä lesboksikaan... en tiedä mitä olen... omituinen otus...
sekasin.Elät juuri nyt lesbistä vaihetta, ei sen kummempaa.Joku päivä taas tuntemukset miehiäkin kohtaan herää.Sellasta tää on;)
tuollaista, niin onko sitten yhtään ihme, että jotkut lesbot suhtautuvat varauksellisesti bisseihin?
En olekaan tiennyt että bissejä alkaa välillä oksettaa miehet ja sitten taas tuntemukset miehiäkin kohtaan herää?? Alkaa vuorostaan sitten naiset oksettaa vai miten tämä kuvio menee? Minä olen ihan luullut että bisset pitävät kummastakin sukupuolesta koko ajan / joka päivä, vaikka ajottain "haluttaisikin" toinen sukupuoli enemmän?
Voikohan teidän mielestänne kukaan "bisse" olla "myöhäisherännyt" lesbo?
Ei pidä yleistää. Jotkut bisset rakastuu ihmiseen sukupuolesta riippumatta, jotkut tuntee vetoa aina kumpaankin sukupuoleen, joillakin on ns. hetero- ja lesbisiä (tai miehillä "homokausia") kausia vuorotellen, vaikka niinkin, että on ensin "hetero" ja sitten "muuttuu" lesboksi ja ei enää miehiä koskaan enää haluakaan. Ja sitten niitä, jotka ei oikein tiedä mitä haluaa, haaveilevat vain. Onko ne edes bissejä?
(se ettei halua jotain, ei tarkoita suoraan sitä, että oksettaisi)
Varmaankin ainakin osa noista "myöhäisheränneistä" lesboista on just lesbistä vaihetta eläviä bissejä.
Mitä eroa on lesboksi "muuttuneella" bissellä, joka "ei enää miehiä koskaan enää haluakaan" ja "oikealla" lesbolla?
sanoja, termejä, luokituksia...
Eikö me olla ihmisiä, naisia kaikki?
Entä sitten sellainen nainen, joka on elänyt lesbona ja yhtäkkiä rakastuukin mieheen ja perustaa perheen tämän kanssa?
tapauksia vaan on huomattavasti vähemmän. Itse tiedän tasan yhden ja hänkin oli alun alkaen omien sanojensa mukaan bi, vaikka naissuhteissa elikin. Nykyään suhtautuu entisiin naissuhteisiinsa jotenkin häveten. En tiedä, onko sitten Aslanin aivopesämä ;-D
bisseyden "ongelma", ikinä ei tiedä millainen (tai mitä bisseyden "tyylilajia" edustava) itseään bisseksi tituleeraava ihminen on. Monen mielestä se on tietysti vaan ihanaa ja suuri rikkaus, kun ei tarvitse luokitella itseään.
Minä taas haluaisin pitää nämä saman sukupuolen kanssa seurusteluun kykenevät bisset ja vain yksinomaan (samasukupuolista)seksiseuraa haluavat bisset jotenkin käsitteellisesti erillään. Ja olisi hirveän kivaa ja kätevää, jos näitä em. ihmisryhmiä kuvaamaan olisi myös omat terminsä. Jos se sitten on ikävää kategorisoimista, niin ei mahda mitään.
ihminen ole vältämättä sama koko ajan läpi elämänsä!!!Et voi 100% sti olla kenestäkään varma, loppujen lopuks ET EES ITESTÄS! Aivan turha selittää mulle muuta. Jos nimitäin voit olla satasella varma ettet elämäs aikana lankea johonkin nyt sulle "vieraasen" asiaan/ihmiseen, niin et kyllä oo ihminen!
niin kovin aggressiivisia. Ei näin pienistä kannata pillastua ;-D
Mistään ei voi elämässä olla 100% varma, ei tietenkään. Mutta asioista voi joskus olla ns. "niin varma kuin asioista nyt ylipäätään voi olla". Eli moni ihminen kyllä pystyy kategorisoimaan itsensä vallan mainiosti. Kysymyshän on siitä, miten tuntee NYT ja miten todennäköisesti LUULEE tuntevansa myös tulevaisuudessa. Elämässä voi sattua yllätyksiä, mutta ei kai koko elämää eletä vain yllätyksiä odottaen.
Mikä tässä nyt sitten on mukamas ongelmana? Eikö itseäänkään saa enää lokeroida? Eikö itselleen saa "rakentaa" selkeää identiteettiä, jos kokee sellaisen omaavansa?
Monet bisset valittaa, että heidät kaikki luokitellaan sitoutumiskyvyttömiksi seksinnälkäisisiksi seikkailijoiksi. Sitten kun vähän yrittää tulla vastaan ja sanoa, että minun mielestäni kaikki bisset eivät todellakaan ole sellaisia...niin heti tulee kuraa niskaan;-D. Minä kun luulin, että ainakin sitoutumiskykyiset bisset olisivat ihan onnellisia jos heidät luokiteltaisiin eri porukkaan kuin nämä ns. kokeilijat.
Ja joo joo...joidenkin mielestä luokittelu on tosi tyhmää. Mutta jotkut ihmiset vaan tarvitsee erilaisia luokitteluja jäsentääkseen asioita. Ei siinäkään mitään pahaa ole. Itsensä tunteva ihminen kyllä osaa muodostaa itselleen jonkinlaisen sanoiksi puettavan identiteetin, joka vastaa hänen TÄMÄN HETKISTÄ ja oletettavaa tilannettaan tulevaisuudessa. Nuorille se voi olla tietysti hankalampaa, mutta näin aikuisena se kummasti vaan helpottuu.
:-D
siltä ihmiseltä, joka kiinnostaa, minkälainen hän on. eihän ihmisessä yleensäkään ole päällä mitään leimaa, josta tietää siitä kaiken.
puhuminen on kyky, jota kannattaa käyttää tässäkin tilanteessa.
sitä, sulta todella vaaditaan. itse seurustelin bi-naisen kanssa (olen 100% lesbo) 2,5 vuotta, ja jälkeen päin ajateltuna se oli luottamuksen kannalta yhtä helvettiä. tämä nainen on erittäin kaunis ja fiksu, vetoaa siis kumpaankin sukupuoleen ikää katsomatta. sain olla koko ajan varpasillani, ja pelätä milloin taas jotain tapahtuu. tämä nainen siis ihastui suhteemme aikana erääseen mieheen, tai varmaan useampaankin. se oli hirvittävän kuluttavaa ja raskasta. nyt vuosi eromme jälkeen, hän seurustelee jo kolmatta kertaa eri miehen kanssa.
tarkoitan siis, että sinun tulee kyllästymiseen asti kertoa ja selittää rakkaallesi, että et halua miestä, vaan pelkästään hänet. parhaiten se onnistuu, kun vielä käyttäydyt niin. esim baarissa et anna aihetta mustasukkaisuuteen, näytät tunteesi avoinesti myös julkisilla paikoilla ja ainakin yrität olla huomioimatta miehiä. tämä saattaa tuntua kohtuuttomalta, mutta ainakin minä olisin entisessä suhteessa kaivannut kaikkia noita asioita. on kurjaa, että kaltaisesi naiset, jotka todella haluavat vain yhden suhteen ja sukupuolen kerrallaa, joudutte kärsimään valitettavan monien bi-naisten tempauksista. voimia sulle, ja kyllä se kärsivällisyys vielä palkitaan:)