Nyt minut saa sitten haukkua (kuten tällä palstalla tuntuu olevan tapana). Mutta antoisampaa minulle itselleni olisi varmasti jos saisin hieman rakentavampia vastauksia.
Tilanne on siis tämä: Itselläni 3 kk ikäinen suloinen vauva. Vanhempani asuvat muutaman sadan metrin päässä. Haluaisin, että lapselleni muodostuisi isovanhempiini hyvä suhde. Antaisin hänet varmasti myöhemmin myös heille hoitoon jos haluavat ( Todennäköisesti eivät kylläkään ole kauhean innokkaita itse ainakaan mikäli vanhat merkin paikkansa pitävät. Siskon lapsien satunnaisen hoidon ovat ajoittain kokeneet rasitteena. Mutta aikuisena ihmisenä otan tilanteen vastaan sellaisena sitten aikanaan kun se tulee. En ota itse valmista asennetta siskon lasten hoitamattomuuden perusteella. )
Mutta ongelma on nyt se, että vanhempani kokevat että heille ei muodostu hyvää suhdetta lapsen lapseensa sen vuoksi, että en ole vienyt lastani heille kylään. Ollaan käyty usein vaunukävelyllä heillä (pikkuinen on kylläkin aina kerennyt nukahtaa -pieni kun on) ja kerran olen ajanut tämän muutaman sata metriä autolla (kova pakkanen) vanhempieni luokse, jotta ollaan päästy kyläilemään ihan hereillä ollen.
Isäni ei käy meillä koskaan ja äitini todella harvoin. Itse käyn lapsen kanssa ulkoilemassa pari kertaa päivässä usein käymme kerran päivässä kaupassa. Eli jokainen varmasti tietää, että siinä tulee jo jonkin aikaa käytettyä aikaa pikkuista pukien (pikkuinen ei nauti siitä kovin kauheasti). Niin eikö olisi toimivampaa isovanhempien heittää se takki niskaan ja tulla sitä lapsen lastaan katsomaan ?
Kertokaa mielipiteitänne. Onko täällä sellaisia mummia ja pappoja, jotka vastaavassa tilanteessa tulisivat itse kyläilemään vauvaperheeseen, eivätkä odottaisi sitä 3 kk vauvan vanhemmalta, joka on ehkä saattanut myös valvova pikkuisensa kanssa muutaman yön putkeen ? (Apua siihen valvomiseen ei kylläkään ole missään vaiheessa tarjottu. )
- Öh, tuli varmaan aika sekavasti kirjoitettua. Itseasiassa asian älyttömyyden tajuan nyt itsekin, kun olen tämän asian tähän viestiin kirjoittanut. ...olen nimittäin joskus aiemminkin epäillyt vanhempieni taipumusta ainakin jonkin asteiseen narsismiin. - No, mutta se kuuluneekin jo aivan muille sivustoille.
Kertokaa nyt kuitenkin toiset mummot ja papat, että kuinka toimisitte vastaavassa tilanteessa.
Asiallisista vastauksista kiitos etukäteen.
Tilanne on siis tämä: Itselläni 3 kk ikäinen suloinen vauva. Vanhempani asuvat muutaman sadan metrin päässä. Haluaisin, että lapselleni muodostuisi isovanhempiini hyvä suhde. Antaisin hänet varmasti myöhemmin myös heille hoitoon jos haluavat ( Todennäköisesti eivät kylläkään ole kauhean innokkaita itse ainakaan mikäli vanhat merkin paikkansa pitävät. Siskon lapsien satunnaisen hoidon ovat ajoittain kokeneet rasitteena. Mutta aikuisena ihmisenä otan tilanteen vastaan sellaisena sitten aikanaan kun se tulee. En ota itse valmista asennetta siskon lasten hoitamattomuuden perusteella. )
Mutta ongelma on nyt se, että vanhempani kokevat että heille ei muodostu hyvää suhdetta lapsen lapseensa sen vuoksi, että en ole vienyt lastani heille kylään. Ollaan käyty usein vaunukävelyllä heillä (pikkuinen on kylläkin aina kerennyt nukahtaa -pieni kun on) ja kerran olen ajanut tämän muutaman sata metriä autolla (kova pakkanen) vanhempieni luokse, jotta ollaan päästy kyläilemään ihan hereillä ollen.
Isäni ei käy meillä koskaan ja äitini todella harvoin. Itse käyn lapsen kanssa ulkoilemassa pari kertaa päivässä usein käymme kerran päivässä kaupassa. Eli jokainen varmasti tietää, että siinä tulee jo jonkin aikaa käytettyä aikaa pikkuista pukien (pikkuinen ei nauti siitä kovin kauheasti). Niin eikö olisi toimivampaa isovanhempien heittää se takki niskaan ja tulla sitä lapsen lastaan katsomaan ?
Kertokaa mielipiteitänne. Onko täällä sellaisia mummia ja pappoja, jotka vastaavassa tilanteessa tulisivat itse kyläilemään vauvaperheeseen, eivätkä odottaisi sitä 3 kk vauvan vanhemmalta, joka on ehkä saattanut myös valvova pikkuisensa kanssa muutaman yön putkeen ? (Apua siihen valvomiseen ei kylläkään ole missään vaiheessa tarjottu. )
- Öh, tuli varmaan aika sekavasti kirjoitettua. Itseasiassa asian älyttömyyden tajuan nyt itsekin, kun olen tämän asian tähän viestiin kirjoittanut. ...olen nimittäin joskus aiemminkin epäillyt vanhempieni taipumusta ainakin jonkin asteiseen narsismiin. - No, mutta se kuuluneekin jo aivan muille sivustoille.
Kertokaa nyt kuitenkin toiset mummot ja papat, että kuinka toimisitte vastaavassa tilanteessa.
Asiallisista vastauksista kiitos etukäteen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä on välimatkaa poikani perheeseen n. 10 km. Kun heidän lapsensa oli vauvaiässä, en koskaan pyytänyt heitä kylään vaan pyysin saada käydä itse heillä kylässä.
Ajattelin aina, että minun takiani vauva ja he itsekkään eivät saa joutua pieninmpäänkään vaaraan tuolla liikenteessä tai muutenkaan vaan minä olen se joka otan ne riskit.
Olen kyllä ehkä liian varovainen, mutta kun kalleimmasta aarteesta on kysymys niin olenko kuitenkaan.
Nyt lapsi on jo yli vuoden, enkä vieläkään ole pyytämällä pyytänyt heitä kylään vaan edelleen pyrin siihen, että itse käyn lasta katsomassa kun minulle vain annetaan lupa.
Mainitsen kyllä joskus, että voivat tulla käymään, mutta minkäänlaista painostusta tai pyytämistä se ei ole vaan ihan sen takia, ettei kukaan voi ajatella, että olisin epäkohtelias kun en pyydä. Itse saavat sitten sen päättää tulevatko vai eivät.
Minulle on tärkeintä, että saan tavata lasta ja poikani perhettä ja mieluummin näen siitä vaivan itse kuin vaivaan sillä heitä.
Parempihan se nyt niin on, että lapsen ehdoilla vieraillaan.
Minusta on aina tuntunut oudolta, että pientä lasta pitää kuljettaa paikasta toiseen, kun matkatavaraakin pitää aina olla, vaippaa, tuttia, villavaatetta, puhtaita pöksyjä, riepuja ja pilttipurkki.
Miksi ihmeessä tällaista trahteerausta pitäisi, kun mummu voi itse tulla paikan päälle!
Viikonloppuna voisi ajatella ehkä, että tarjoaa sapuskat huonosti nukkuneille vanhemmille, että voivat olla hiukan vapaana taloushommista.
Suurimman osan ajastaan vauva nukkuu, niin että siihen pitää vaan alistua, että kunniavieras olikin portaan pielessä vaunuissa umpiunessa koko vierailun ajan.
Se on vauvojen oikeus.
Juuri tätä olen minäkin mieltä.
Halusin vain kuulla muidenkin mielipiteitä, kun olen niin ymmällä siitä että omani ja vanhempieni mielipiteet ovat niin erilaiset.
- No toisaalta, eipä ole ainoa asia...
Te kyllä kuulostitte ainakin asenteidenne puolesta mukavilta mummoilta. Kiva, että edes joillakin on tuollaisia mummoja. Kaikkea hyvää teille !
lisäisin, että kutsu isäsi ja äitisi teille kylään, niin selkeästi, että varmasti ovat kutsun ymmärtäneet. Eivät voi siten mitenkään syyttää sinua, että vieraantuvat lapsestasi.
Minun vanhempani olivat hyvin varovaisia, etteivät vaan häiritsisi liikaa, joten minun piti aina heidät kutsua, samoin entinen appiukkoni. tulivat kyllä sitten kutsuttaessa.
Jos vanhempasi eivät tule, niin saavat vain syyttää itseään vieraantumisesta.
Minun lapsellani on aivan samanlaiset isovanhemmat! Käyvät harvoin meillä vaikka välimatka on vain muutama kilomtetri. Käyvät kyllä joskus, mutta saa pyytämällä pyytää ja kinuta ja aina pitäisi olla joku hyvä "syy". Useimmiten ehdottavat ja olettavat, että me mentäisiin sinne, eli pakkauduttaisiin koko poppoo matkaan. Olen yrittänyt sanoa, että kun heidän olisi helpompi tulla meille, kun on vain itsensä puettava, mutta ei.. Minkäs teet, en jaksaa enää jankatakaan.