En nyt tiedä onko tämä oikea palsta tai onko tälle oikeaa palstaa, mutta pää hajoaa jos ei jonnekin ala ajatuksiaan vuodattaa. Olen parikymppinen nuori nainen, ja olen tapaillut jonkin aikaa yhtä miestä. Hän on mua hieman vanhempi, ei kummankaan mielestä mitenkään liikaa, mutta on kuitenkin. Tämä mies on todella mukava, vaikuttaa kunnolliselta ja jopa suhteellisen herrasmiesmäiseltäkin. Jouduttiin olemaan kuukauden verran erossa toisistamme, mutta sen aikana hän oli hyvin ihana ja huomaavainen, sanoi että on ikävä, otti yhteyttä usein jne. Nyt kun taas pystytään tapaamaan, meillä menee kyllä ihan mukavasti kun ollaan yhdessä. Mutta kun ollaan erillään, meidän suhde tuntuu jotenkin vaikeelta. En oikein tunnu saavan hänestä mitään irti, ja oon täydellisen epävarma jatkosta. Kenties ongelma on siinä, ettei oikein olla saatu kunnolla puhuttua toisillemme. En edes tiedä osataanko puhua toisillemme.
Mikä johtaa toiseen asiaan joka sekottaa mun päätä. Tapasin yhteisen tuttavan kautta mua vuotta nuoremman miehen. Alettiin jutella suunnilleen päivittäin ihan kaveripohjalta, ja huomasin tavanneeni ihmisen jonka kanssa pystyn kunnolla puhumaan, ihan mistä vaan. Pystyn olemaan niin täysin oma omituinen itseni kun puhun hänen kanssaan, ja hän on aina kiltti, huomaavainen ja kiinnostunut mun jutuista(tai sitten se vaan teeskentelee hyvin onnistuneesti kiinnostunutta). Tämä mies numero 2, on mies numero 1:tä paljon kokemattomampi oikeastaan aikalailla kaikessa, mikä tietysti selittyy ihan ikäerollakin, joten vaikka heissä on jotain samanlaisia piirteitä, on myös paljon erilaista. Kuitenkin oon huomannut että tämä mies numero 2 voisi ehkä ajatella mua muutenkin kuin ihan vaan ystävänä. Ja oon aika tavalla solmussa kun en voi häntä millään lailla rohkaista, enkä kuitenkaan oo varma haluunko olla rohkaisemattakaan.
Oikeasti pidän paljon mies numero 1:tä, ja odotan aina tapaamista, hänen lähellään on hyvä olla ja vatsanpohjaa kutittaa kun hän koskettaa minua, mutta silti usein tulee mieleen onko meillä minkäänlaista tulevaisuutta ja pidänkö hänestä enemmän kuin hän minusta. Ja kun oikein itseäni heittäydyin analysoimaan niin mietin sitäkin että enkö vain uskalla päästää irti tästä miehestä ja ottaa riskiä uuden kanssa, koska meillä tuntuu menevän ainakin kohtalaisen hyvin. Ja pidän myös mies numero 2:ta, mutta kai hieman eri tavalla koska tää on niin vaikeeta. Hän olisi varmastikin ihana ja turvallinen poikaystävä, joku jonka kanssa jakaa kaikki ja johon luottaa. Mutta jos taas analysoin itseäni(liikaa...) niin mitä jos turvaudun häneen koska pelkään satuttavani itseäni toisessa suhteessa, mitä jos me olemme kuitenkin enemmän ystäviä? Pää on niin sekaisin, tunteista puhumattakaan.
No niin, tässä oli mun vuodatus tällä kertaa. Kuten sanottu, tää oli lähinnä omien ajatusten selvittämistä, joten enhän mä mitään suoria ratkaisuja täältä odota saavani, toki kommentit voisi olla kivoja.
Mikä johtaa toiseen asiaan joka sekottaa mun päätä. Tapasin yhteisen tuttavan kautta mua vuotta nuoremman miehen. Alettiin jutella suunnilleen päivittäin ihan kaveripohjalta, ja huomasin tavanneeni ihmisen jonka kanssa pystyn kunnolla puhumaan, ihan mistä vaan. Pystyn olemaan niin täysin oma omituinen itseni kun puhun hänen kanssaan, ja hän on aina kiltti, huomaavainen ja kiinnostunut mun jutuista(tai sitten se vaan teeskentelee hyvin onnistuneesti kiinnostunutta). Tämä mies numero 2, on mies numero 1:tä paljon kokemattomampi oikeastaan aikalailla kaikessa, mikä tietysti selittyy ihan ikäerollakin, joten vaikka heissä on jotain samanlaisia piirteitä, on myös paljon erilaista. Kuitenkin oon huomannut että tämä mies numero 2 voisi ehkä ajatella mua muutenkin kuin ihan vaan ystävänä. Ja oon aika tavalla solmussa kun en voi häntä millään lailla rohkaista, enkä kuitenkaan oo varma haluunko olla rohkaisemattakaan.
Oikeasti pidän paljon mies numero 1:tä, ja odotan aina tapaamista, hänen lähellään on hyvä olla ja vatsanpohjaa kutittaa kun hän koskettaa minua, mutta silti usein tulee mieleen onko meillä minkäänlaista tulevaisuutta ja pidänkö hänestä enemmän kuin hän minusta. Ja kun oikein itseäni heittäydyin analysoimaan niin mietin sitäkin että enkö vain uskalla päästää irti tästä miehestä ja ottaa riskiä uuden kanssa, koska meillä tuntuu menevän ainakin kohtalaisen hyvin. Ja pidän myös mies numero 2:ta, mutta kai hieman eri tavalla koska tää on niin vaikeeta. Hän olisi varmastikin ihana ja turvallinen poikaystävä, joku jonka kanssa jakaa kaikki ja johon luottaa. Mutta jos taas analysoin itseäni(liikaa...) niin mitä jos turvaudun häneen koska pelkään satuttavani itseäni toisessa suhteessa, mitä jos me olemme kuitenkin enemmän ystäviä? Pää on niin sekaisin, tunteista puhumattakaan.
No niin, tässä oli mun vuodatus tällä kertaa. Kuten sanottu, tää oli lähinnä omien ajatusten selvittämistä, joten enhän mä mitään suoria ratkaisuja täältä odota saavani, toki kommentit voisi olla kivoja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuika paljon teillä on sitä ikäeroa? olis helpompi selittää sitten omia mielipiteitä ja kerro myös siitä numero ykkösestä jotain enemmän,kuten mitä olette keskustelleet jne,onko hän selvästi näyttänyt tunteensa ja vakavissaan sun suhteesi..?
Ikäeroa meillä on viitisen vuotta, eikä sitä silleen normaalitilanteissa tule suuremmin ajatelleeksi. Numero ykkösen kanssa ollaan keskusteltu aikalailla vaan kaikenlaisesta yleisestä, ei mistään kovin syvällisestä ainakaan toistaiseksi. Tuo tunteiden näyttäminen onkin vähän monimutkasempi juttu. Kun tavataan, ollaan kyllä lähekkäin ja niin pois päin, mutta mitä siitä sitten voi tulkita... Ja kun ollaan erillään niin viime aikoina on satunnaisesti tullut joku jonkinlaista kiintymystä ilmaiseva kommentti, silloin kun ollaan puhuttu. Tuosta vakavissaan olosta on hieman hankala sanoa. Ollaan joskus "meistä" puhuttu ja kumpikin oltiin sitä mieltä että katsellaan ihan rauhassa miten sujuu. Mikä mua oikeastaan alkaa vähän vaivatakin kun en ole nyt yhtään varma ollaanko me liikkumassa mihinkään. Mikä tietysti saa taas herran numero 2 vaikuttamaan entistä kiinnostavammalta.. Numero ykkönen on välillä niin *siinä* mun kanssa ja sitten se yhtäkkiä ei vaan olekaan. Jolloin käännyn aina vaan enemmän numero kakkosen puoleen. Sitten ykkönen taas tuntuu vähän läheisemmältä ja lämpimämmältä ja valun taas sitä kohti, mutta oon koko ajan vaan varovaisempi sen suhteen koska se tapahtuu taas. Pitäis kaiketi nostaa kissat ja muut elukat pöydälle, vai mitä luulette?
mun mielestä sun ei kannata vielä ainakaa teilata kumpaakaan,koska et ole varsinaisesti sitoutunut kumpaankaan,etkä luvannut mitään!
Sain kiroituksestas sen kuvan,että ykkönen on kuitenkin kiinnostavampi jollain tapaa.
Sä voisit sen ykkösen antaa vähän ymmärtää rivien välistä,että susta on muutkin kiinnostunut,jos se ei osaa päättää,niin sun pitää jotenkin vauhdittaa sitä,koska roikkumaan jääminen on tosi kuluttavaa. Toinen vaihtoehto on se,että olet hiukan vaikeesti tavoitettava tälle ykköselle,jos vaik tajuais,että sun eteen on tehtävä nyt siirtoja ja miehethän on yleensä vähän sellasia,että naisessa pitää olla haastetta ja älä ainakaan ole sille ykköselle,niinkuin "aina saatavilla" Vaan pistät sen hinkumaan sua oikeen kunnolla ja pidät sitä kakkosmiestä ystävänä edelleen ja portit auki niinkauan,kuin tiedät sisimmässäsi,kumman haluut!!!:) Kuuntele itsees ja tunteitas ja jos päädyt esim ykkösen kanssa ihan olemaan yhdessä,niin mikä sua silti estää kaveri olemasta sen toisen kanssa?
Sori tää sekava teksti,kun kiireessä kirjoitan,mutta toivottavasti saat tolkkua ja toivon,että saat asias järjestymään:)Pistä se vanhempi mies juoksemaan sun perääs;)))))..Pikkasta kieroilua saa käyttää rakkaudessa:)