Niin tein abortin viime vuonna..ja nyt tänään siitä tuli kuluneeksi noin puoli vuotta..
Olen itkenyt koko päivän ja miettinyt vaan että miksi tein sen..
Onko muilla samaja kokemuksia??
Olen itkenyt koko päivän ja miettinyt vaan että miksi tein sen..
Onko muilla samaja kokemuksia??
Vastaukset 7
Vanhimmat
aivan, miksi teit sen?? kaipa se nyt laittaakin tipan linssiin kun sellaisen teon tekee! ja ihan oikein että olet itsellesi siitä vihainen ja mietit asiaa...
Ei kai sitä nyt tarvitse pientä tyttöä ruveta tuomitsemaan teostaan... Tuomitseminen ei ole meidän käsissämme, muista se. Tuskin tuo ainakaan auttaa tyttöä parantumaan haavoistaan. Kasva jo. Niin tein minäkin "mesottuani" tällä palstalla aikani...
joopa:Niin ei se kauheen mukavalta tunnu kun joka sanoo tuollai..
Itkin vielä eilenkin siitä..Mutta ihan hyvä kun tein sen koska en olisi pystynyt hoitaa lasta.
vastuuta on myös se, että näkee ettei itsestä ole vastuuseen. lapsi ei ole mikään pehmolelu, jota aikansa rakastaa ja halailee ja sitten voi laittaa hyllylle pölyttymään.. olet tehnyt oikean ratkaisun.
sitä tekee aina ratkaisunsa sen hetkisen elämäntilanteen mukaan ja siten sillä hetkellä itselleen oikean ratkaisun. Näin eräs neuvoi minua, kun jossittelin mennyttä tapahtumaa..
mulla on kokemusta asiasta,itselläni aikaa vuosi vähän yli.. hätäännyin enkä tiennyt mitä tehdä joten päädyin siihen.olen samanikäinen kanssasi. voin sanoa että mitään muuta en ole katunut enemmän kuin sitä, olin aivan sekaisin silloin.olen vieläkin,masentunut.eikä lähde pois. puhuminen auttaa, ehkä.. tämä ei ole sitten tarkotettu kenellekkään joka ei olie kokenut samaa.. ette osaa edes kuvitella miltä se tuntuu.. teillä ei ole oikeutta sanoa mitään kun ette tiedä.ajatelkaa omalle kohdalle!!!!
Mutta kuitenkin tosiasia on, että olet vielä kovin kovin nuori. Lapsen hoidon vastuu on valtava. Se ei ole pelkkää vauva-aikaa. Ja se ei mene niin, että kyllä se lapsi siinä kasvaa minun mukana.
Jokaikinen päätös ja asia ja suunnitelma on tehtävä niin, että se lapsi on siinä. On kamalan kuulosta sanoa, mutta kyllä se lapsi, pieni tai iso, rajoittaa. Ei mennäkään töiden perässä tai opiskeluja aloitella toisille paikkakunnille, kun lapsella vaihtuu ympäristä, kaverit, koulu.. ja se on ránkkaa pienellekin. Isomalle myös.
On paljon helpompaa olla lapsen kanssa, kun on itsellä elämänkokemusta takana ja on vierellä kumppani jakamassa vastuuta, valvomassa öitä, viemässä hoitoon, leikkimässä.. siinä arjessa.
Nuoruus kannattaa elää nuorena. Ei sitten 4-kymppisenä. Samanlaista se ei enää sitten ole, vaikka tavallaan olisikin vapaus mennä ja tulla miten huvittaa kun lapsikin onjo täysi-ikäinen. Äitiys/vanhemmuus on loppuiän mittainen projekti ja sitä ei pääse pakoon mihinkään eikä siitä saa edes vapaapäivää.
En valita, kerron vain tosiasioiden sen toisen puolen, sen josta ei saa puhua koska aihe on tabu.
Ei kannata syyttää itseään eikä syyllistää. Katso eteenpäin. Elämä ja tulevaisuus on täynnä hyviä asioita.
olin kyllä aika nuori mutta ei se olisi sitä estänyt ettenkö olisi voinut saada ja hoitaa, kantaa vastuuta lapsesta.en ole ikinä ajatellut elämääni yksin tottakai lapsi olisi ollut mukana joka ikisessä asiassa mitä mietin.tiedän kyllä minkälaista elämä olisi ollut enkä olisi katunut hetkeäkään että tein sen lapsen. voin sanoa että elämäni menee nyt abortin jälkeen huonommin kuin että jos olisin pitänyt lapsen. luulin kestäväni asian mutta nähtävästi en olekaan niin kestävä kuin luulin, asia painostaa enemmän je enemmän. jos vain olisin päätynyt toiseen ratkaisuun..