vielä toivoa?

sulla on vielä.. mä sain hyvän ystävän opiskelu aikana. Olin silloin 16 ja edelleen olemme ystäviä.. Uskon että säkin löydät vielä sellaisen ystävän, joka on sun tukena vielä vuosienkin päästä..
Elämän saat kyl kuntoon, sen eteen me kaikki joudumme tekemään töitä ja paljon.. Välillä se on helpompaa ja välillä vaikeeta..
Jos sulla on harrastus niin sitä kautta saa kavereita..

Tsemppiä!

Luoda uusia ihmisuhteita. Lapsuus alkaa oleen jo menneisyyttä ja edessä on kuohuva nuoruus. Mielessä pyörii kaikenlaisia kysymyksiä joita on antoisaa pohdiskella samaa ikäkautta elävän kanssa. Aina ei kannata ehkä tuijotta sitä eniten näkyvää vaan huomata että muuitakin on ympärillä, elämä on seikkailu, älä etsi, vaan löydä!

sinullahan on aikaa koko loppuelämä.
Luultavasti niitä uusia ystäviä saat etsiä ja löytää vielä monia kertoja, sen mukaan mihin elämä sinua vie :)
Jatko-opinnot, työelämään siirtyminen...
Maailma on täynnä ovia joiden takaa löytyy aina vain uusia mahdollisuuksia.
Tartu vain mahdollisuuksiin rohkeasti kiinni :)

Olin minäkin tosi yksinäinen sinun ikäisenäsi, entiset kaverit hävisi kun lähdin yläasteelta, lukiossa oli uudet ihmiset kokonaan. Siellä tutustuin sattumalta yhteen tyyppiin jonka kanssa tuli oltua enemmänkin sitten yhteyksissä. Se oli itsekin melko yksinäinen eli oltiin samassa veneessä. Tätä kaveria lukuunottamatta olin tosi yksinäinen koko lukioajan, eteenpäin minua kantoi kuitenkin toivo paremmasta tulevaisuudesta vaikka olinkin masentunut. Nyt parikymmpisenä opiskelen yliopistolla, olen saanut sieltä pari kaveria ja opiskelukavereita on tullut kamalasti ja tuntuu että jatkuvasti tutustuu uusiin ihmisiin. Vanhemmiten olen ainakin itse huomannut ettei ihmissuhteista kannata liikaa huolestua, kavereita tulee kuin itsestään ihan jokaiselle joka niitä haluaa. Tässä elämänvaiheessa kaikki miettii tulevaisuuttaan ja pelkää yksinäisyyttä, uusiin kavereihin on siis helpompi sitoutua ja ystävystyä tässä iässä. Minusta sinä olet tosi nuori, eihän sinun elämä ole ehtinyt kunnolla alkaakaan vielä. Ei kannata murehtia vaan mennä luottavaisesti eteenpäin, hymyillä ihmisille ja olla ystävällinen. Saat varmasti vielä paljon kavereita, se lukio ei ole ainoa ja viimeinen paikka jossa voisit tutustua ihmisiin.

Olin hyvin yksinäinen tuossa iässä koska en ollut suosittu. Aktiivinen pitää olla ja ELÄÄ täysillä.. ei huonolla tavalla, niin niitä ihmisiä tapaa. Mulla on hyvin harvoja kavereita ajalta ennen 21 vuotta jäljellä ja niitäkään näen tuskin koskaan enää nykyään.

on kertakaikkiaan kaikki mahdolisuudet menneet sinun osaltasi. Kuusitoista vuotta on ehdottomasti se ikä jonka jälkeen sosiaalisen statuksen kasvu lakkaa, eikä sitä voi enää muuttaa. Ikinä. Joten toivoa vaan voi että kotiasi lähellä on suht´koht iso kirjasto, videovuokraamo ja pitsa paikka.

T. kakskytä vuotta ja sikana. ;)))))))

Mietipä nyt tulevaisuuttasi, sinulla on lukemattomia mahdollisuuksia saada hyviä kavereita. Jos ei lukiossa vielä löytyisi niin armeija, opiskelupaikka, monet työpaikat, harrastukset...olet vasta polkusi alussa. Tsemppiä!