Lääkäri lähetti lähetteen mielenterveyskeskukseen,että pääsisin hoitoon. Keskivaikee masennus ilmeisesti.. Mitenhän kaun kestää,että ne ilmottavat mulle sieltä jotain?
nyt jo menny yli viikko....
nyt jo menny yli viikko....
Miten kauan kestää lähetteen kanssa päästä hoitoon?
mieeee
9652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kun pääsee
riippuu paikkakuntasi tilanteesta,miten paljon on ruuhkaa ja miten vähän resursseja, itselläni kesti aikanaan parisen viikkoa "vain" koska olin kiireellinen tapaus, joillakin oli kestänyt päästä samaan taloon lähetteen kanssa kuukausia.
Toivotaan että pääset pian, soita rohkeasti ja kysy, se saattaa nopeuttaa lähetteesi käsittelyä,kun ei unohdu pinon alimmaiseksi lojumaan.
kun kahden viikon sisällä lähetteen saapumisesta ollaan yhteydessä.
Soittelin itsekin muutaman kerran ja pääsin lopulta tosi nopeesti, vaikka aluksi olin jonon hännillä "ei kiireellisenä tapauksena". Itselläni oli valtava hätä ja kiire päästä hoitoon. Soita, älä anna periksi.
Minulla on kestänyt pian viisi kuukautta. Kannattaa soitella perään. Itse en ole pystynyt soittamaan, enkä ole saanut ketään soittamaan puolestani. Siksi kai olen jäänyt ilman hoitoa. Ensin kyllä luvattiin, että pari viikkoa korkeintaan menee. En usko, että minun kohdallani sieltä enää kuuluu mitään.
Miksi sinne pitää soittaa? On se törkeää jos ei muuten ilmoteta sitten..tai muute vaa viivytellää asian kanssa.
Äh,vähä vaikee soittaa ku ahdistaa niin.. no,äiti saa soittaa jos tahtoo. Mä en jaksa.Eikä kiinnosta.
Olen tosiaa 21vee ja täysin luuseri. En ees jaksa itteeni tappaa. Humalassa vaa kaikki päivät. Vittu ku saatanan sais tän hengen itestää pois. kertokaa keinoja miten sais ittensä tapettua?Rauhottavii ja viinaa?Miten paljon.
En jaksa eikä kiinnosta.
En koskaan pysty olemaan kuten muut.
ei tietenkää tarvi olla kuten,muut sinänsä mutta tarvii olla sellanen että pystyy elämää tässä maailmassa. Pystyy käymää töissä,pystyy tutustumaan ihmisiin,pystyy tuntemaan ylipäänsä jotain.
en pysty.
Hmm.. minäkin luulin, etten pysty koskaan käymään töissä, ettei minusta ole siihen. Ettei minulla ole mitään paikkaa työelämässä, tässä elämässä yleensäkään.
Olin monta kk työttömänä valmistumisen jälkeen, ei ollut rohkeutta hakea mihinkään töihin kun tuntu siltä, että sitä olisi pitänyt olla ihan valmis ammatissaan. Olisi pitänyt osata omasta mielestä kaikki.
Sitä ei osannut ajatella niin, ettei kenelläkään muullakaan voi olla, samallaista ammattitaitoa mitä niillä ihmisillä on, jotka ovat olleet ammatissaaan kymmeniä vuosia. En pystynyt, halusin vaan maata kotona ja olla. En kestänyt sitä painetta minkä suurimmalta osaltaan olin itse luonut päähän.
En vieläkään ole tehnyt päivääkään oman alan hommia, en ehkä koskaan. Edelleen ajattelen, että pitäisi osata niin paljon enkä osaa mitään kuitenkaan. Jo pelkkä oma asenne on huono..
Olen tehnyt muun alan töitä, mitä olen saanut. Niihin työpaikkoihin on ollut helpompi mennä, ei ole tarvinut kohdata samallaisia pelkoja. Ei ole periaatteessa tarvinut etukäteen osata mitään ja on ollu helpompi ajatella niin, ettei kukaan voi sellaista minulta vaatia kun ei ole alan koulutusta.
Hmm.. tiedän omalta osaltani, etten voi loputtomiin näin jatkaa. Jos en edes hae oman alan töitä, on pakko lähteä opiskeleen toinen ammatti. Pelottaa ajatuskin, mutta omia pelkoja on pakko ylittää. Ensin pieniä pelkoja, sitten vähän suurempia. Saa paljon voimaa ja onnistumisen iloa, kun pystyy kohtaamaan ja ylittään ensin niitä pieniä.
Minäkin olen masennuksesta kärsinyt, edelleen kai vieläkin mutta pohjalta olen päässyt ylös. Elän päivä kerralla, yritän iloita ja nauttia pienistä jutuista mitä tämä elämä antaa/tuo tullessaan. Huonoimpina päivinä tiedän jo ja olen oppinut luottamaan siihen, ettei sitä kestä loputtomiin. Sen oman aikansa ja että ne kuuluu elämään, hyvät ja huonot päivät.
Jaksa sinäkin luottaa ja uskoa siihen, että sinullakin on mahdollisuus, että sinunkin elämässä tulee vielä niitä hyviäkin juttuja. Nyt on järettömän vakiaa mutta paistaa se aurinko risukasaankin. Tiedän, että se varmasti vaikia uskoa mutta..
Elä luovuta ! Muista antaa itsellesi aikaa. Muista antaa itsellesi anteeksi vaikka välillä epäonnistutkin. Toivoa on, sinullakin.