Kustannustoimittajani, joka on muuten tuo minulle niin rakas oikea käteni, suostutteli minut jatkamaan runoiluani.
Eilen satoi rupisia sammakoita,
söin ne.
Nälkääni.
Onhan runoilijankin elettävä,
teoriassa.
Makua niissä oli.
Kuin rakkautta huoran silmissä.
Mitä väliä.
Miehisen maailman tyydyttävin paikka löytyy,
seuraamalla okeita suonikohjuja.
Ainakin.
Niin mautonta,
ja Hellää.
Runous on palannut.
Eilen satoi rupisia sammakoita,
söin ne.
Nälkääni.
Onhan runoilijankin elettävä,
teoriassa.
Makua niissä oli.
Kuin rakkautta huoran silmissä.
Mitä väliä.
Miehisen maailman tyydyttävin paikka löytyy,
seuraamalla okeita suonikohjuja.
Ainakin.
Niin mautonta,
ja Hellää.
Runous on palannut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siinäpä vasta runo! Näitähän hotkii kuin appelsiineja! Suolla vain lisää! Nam!
Mä pidin tuosta runostasi. Jollain kierolla ja hauskalla tavalla... En ole juuri runoja lukenut, mutta tuollaisia lukisin mielelläni vaikka lisää! Saako niitä kaupasta?
Mielenkiintoista...