Seuraavan parin kolmen vuoden aikana ns suuret ikäluokat alkavat jäämään eläkkeelle.
Kuinka houkuttelevana asuinalueena näette pääkaupunkiseudun eläkeläisen näkökulmasta (kallein mahdollinen asuinalue) jolle elämiseen riittävää eläkettä ei olla pystytty takaamaan? Ehkä stadi on itseisarvona paljasjalkaiselle helsinkiläiselle hyvä alue, mutta pääkaupunkiseudulle työn perässä muuttaneet ihmiset arvioni mukaan siirtyvät viettämään eläkepäiviään sinne mistä ovat lähtöisin. Itse olen Helsinkiin muuttanut työni perässä ja voin sen myöntää että elämä tuolla pääkaupunkiseudun ulkopuolella on paljon leppoisampaa. En varmasti jää tänne asuntoani asuttamaan kun vain pois pääsen.
Tällöin työelämästä siirtyvä, pääkaupunkiseudulla omistusasuntonsa myyvä ihminen / pariskunta tekee sievoisen tilin. Ostaa omiin tarpeisiin parhaiten sopivan asunnon kehäIII:n ulkopuolelta ja rahaa jää kivasti käteen.
JOS eläkkeelle jäävistä massoista suuri osa tekee kuten olen arvioinut, sen vaikutus PK -seudun asuntoihin on merkittävä.
Vaikka työvoimaa tullaan jatkossakin tarvitsemaan pääkaupunkiseudulla paljon, se ei näkemykseni mukaan vaikuta hintoja jatkuvasti nostavana trendinä. Tämä 2000-luku on vain ajallisesti osunut hintoja poikkeuksellisen voimakkaasti nostavaan aikaan (laman opetukset riittävän kaukana, voimakas työllisyyden kasvu erityisesti PK-seudulla, alhaiset korot, taloudella menee paremmin kuin koskaan, sekä illuusio ihmisillä siitä että asuntojen hinnat jatkavat loputtomasti nousuaan)
MUTTA: Markkinahintojen nousut ja laskut ovat TÄYSIN normaalia. Sellaista taloustieteilijää ei vielä ole ollutkaan joka voisi silmät kirkkaana väittää että "ihmeellistä mutta totta, Suomessa asuntojen hinnat vain jatkavat kaikesta muusta kehityksestä huolimatta nousuaan"
Kuinka houkuttelevana asuinalueena näette pääkaupunkiseudun eläkeläisen näkökulmasta (kallein mahdollinen asuinalue) jolle elämiseen riittävää eläkettä ei olla pystytty takaamaan? Ehkä stadi on itseisarvona paljasjalkaiselle helsinkiläiselle hyvä alue, mutta pääkaupunkiseudulle työn perässä muuttaneet ihmiset arvioni mukaan siirtyvät viettämään eläkepäiviään sinne mistä ovat lähtöisin. Itse olen Helsinkiin muuttanut työni perässä ja voin sen myöntää että elämä tuolla pääkaupunkiseudun ulkopuolella on paljon leppoisampaa. En varmasti jää tänne asuntoani asuttamaan kun vain pois pääsen.
Tällöin työelämästä siirtyvä, pääkaupunkiseudulla omistusasuntonsa myyvä ihminen / pariskunta tekee sievoisen tilin. Ostaa omiin tarpeisiin parhaiten sopivan asunnon kehäIII:n ulkopuolelta ja rahaa jää kivasti käteen.
JOS eläkkeelle jäävistä massoista suuri osa tekee kuten olen arvioinut, sen vaikutus PK -seudun asuntoihin on merkittävä.
Vaikka työvoimaa tullaan jatkossakin tarvitsemaan pääkaupunkiseudulla paljon, se ei näkemykseni mukaan vaikuta hintoja jatkuvasti nostavana trendinä. Tämä 2000-luku on vain ajallisesti osunut hintoja poikkeuksellisen voimakkaasti nostavaan aikaan (laman opetukset riittävän kaukana, voimakas työllisyyden kasvu erityisesti PK-seudulla, alhaiset korot, taloudella menee paremmin kuin koskaan, sekä illuusio ihmisillä siitä että asuntojen hinnat jatkavat loputtomasti nousuaan)
MUTTA: Markkinahintojen nousut ja laskut ovat TÄYSIN normaalia. Sellaista taloustieteilijää ei vielä ole ollutkaan joka voisi silmät kirkkaana väittää että "ihmeellistä mutta totta, Suomessa asuntojen hinnat vain jatkavat kaikesta muusta kehityksestä huolimatta nousuaan"
Vastaukset 15
Vanhimmat
minnekään lähde.
Sellaisille ihmisille, jotka ovat pitkään asuneet samassa kodissa, on kotoa muutto täysin mahdoton ajatus.
Pitäisikö heidän muuttaa sellaiselle paikkakunnalle, jossa ei ole ystäviä, sukulaisia tai lapsia.
Unohda koko juttu.
En minä täältä minnekään muuta, vaikka asunnon myynnistä tekisi hirmuisen ennenaikaisen eläkkeen.
Älä aliarvioi kodin merkitystä.
Omistuskotiin on aivan erilaiset tunnesiteet, kuin vuokra-asuntoon.
siitä, että PK-seudulta suuret ikäluokat muuttaisivat työelämän jättäessään vuokralle, vaan omaan asuntoon palveluiden lähelle pois Helsingin ytimestä. Tiedän useita tapauksia, joissa näin on tehty ja eläkepäiviä odotetaan vietettävän aivan muualla kuin Helsingin alueella missä kustannustaso on kalliimpi. Kuten sanoin aiemmin, Helsingin itseisarvo ei ole mitään muille kuin pitkään (liian pitkään) täällä asuneille helsinkiläisille.
mutta perustelut eivät kestä. Joo, olet siinä oikeassa, että JOTKUT tekevät juuri kuten sanoit. Mutta määrä on pisara meressä, kun suurta kuvaa katsotaan. Suuret ikäluokat ovat tulleet pk-seudulle 20-40-vuotiaina--> ovat siis eläneet täällä suurimman osan aikuisiästään. Heidän lapset ovat kasvaneet täällä ja suurin osa perustanut kodin samalle seudulle. Lapsenlapset asuvat täällä. Suuri osa heidän entisistä kotiseuduistaan on riutuvia pikkukyliä, jossa eläkeläisen palvelut ovat kortilla.
Ei ei, pikkuruinen osa muuttaa muualle, mutta valtaosa ei jätä KOTIseutuaan, jossa koko elämä on.
Luuletko "ihan aikuisten oikeesti", että valtio antaa muiden kuin PK-seudun näivettyä olemattomiin PK-seudun paisuessa ja asuntojen hintojen noustessa pilviin, vaikka kaikki Suomen ihmiset täällä haluaisivat asua? Siis JOS kaikki täällä haluaisivat asua...
Aluepolitiikalla pyritään luomaan maan eri alueille tasavertaiset kehitysmahdollisuudet. Alueelliset tuloerot ovatkin Suomessa pienemmät kuin EU-maissa keskimäärin. Tähän ovat vaikuttaneet varsinkin progressiivinen valtion tuloverotus ja kuntien valtionavut, joilla on tasoitettu alueiden eroja tuottaa hyvinvointipalveluja eri puolilla maata.
LISÄKSI:
Asuntotuotannon osalta Helsinki osoittaa kehityssuuntaa EU:ssa. Keskimääräisellä 3900 asunnon tuotannolla vuodessa tämä edustaa 8,7 valmistunutta asuntoa 1000 asukasta kohti. Vertailuksi: Helsinki rakentaa
keskimäärin noin neljä tai viisi kertaa enemmän asuntoja kuin Tukholma.
tämä liittyy viestiini tai sinun alkuperäiseen sepustukseen??? Ei, en luule, että valtio antaa muiden seutujen täysin näivettyä. Mitä sitten? Sinä kirjoitit suurten ikäluokkien massamuutosta takaisin kotikonnuilleen ja minä kerroin, miksi näin ei tule tapahtumaan. Mistäs tämä aluepolitiikka tuli ja mihin se liittyy???
Tiedätsä, että kun on kaksikymppisenä muuttanut Helsinkiin ja 65-vuotiaana pääsee eläkkeelle, niin kyllä Helsinki jo tuntuu kodilta. Lapsuuden muistikuvat ovat vääristyneet.
Itsekin järkytyin käydessäni pitkästä aikaa kotikonnuillani. Nuhjaantuva keskikokoinen kaupunki, jossa palvelut huutavat poissaolollaan. On tehty kävelykatua ja muuta kiusaa ja samalla näivetetty keskustan palvelut. Pelkkiä baareja niille kävelykaduille syntyy, oletteko huomanneet?
Helsingissä asuvat kaverit, omaa autoa en tarvitse, palvelut ovat lähellä. Tuskinpa lähden kotiseudulle muutoin kuin jalat edellä.
Mutta valitettavan totta.
asuntojen hinnat romahtavat, ja sinäkin pääset omaan asuntoon.
Elä vain haaveissasi, jos siitä tulee parempi olo.
Todellisuus on kuitenkin ilkeämpää.
...vaan sinä. Voin kyllä rehellisesti sanoa, että en todellakaan ole ostamassa asuntoa PK-seudulta. Itse työskentelen rahoitusalalla ja vaikka tuloni (brutto) ovat mielestäni kohtuulliset 43000 euroa vuodessa, en silti ollut halukas hankkimaan omaa asuntoani EDES 2004 vaikka käyrä oli kovasti ylös päin. (Joku kirjoittaa provon että onpa pienet tulot, ei kannata koska tiedän että ne ovat varsin hyvät)
Itse sensijaan olen pysynyt koko nousun ajan vuokralla (660 euroa/kk), sijoittanut rahaani osakkeisiin sekä rahastoihin. Voin rehellisesti sanoa että olen tyytyväinen tilanteeseeni tällä hetkellä. Kun saan töitä (nykyistä parempaa) jostain muualta niin muutan välittömästi sinne, en kuitenkaan TODELLAKAAN ole tässä tilanteessa ostamassa omaa asuntoa. Siitähän tässä käsittääkseni on kyse, että MILLOIN ASUNTO KANNATTAA OSTAA, MILLOIN PYSYÄ OMASSAAN JA MILLOIN MYYDÄ?
Mielipiteeni on, että JOS PYSTYT HOITAMAAN LAINASI KUNNIALLA VAIKKA 6% korolla niin pysy asunnossasi. Jos tekee tiukkaa niin MYY NYT KUN SIITÄ SAAT HYVÄN VOITON. Ensiasuntoa kenelläkään EI NYT KANNATA OSTAA oli tulotaso mikä hyvänsä.
...tai täysin väärässä. Nimittäin ensiasunnon oston aika on nyt v-mainen verrattuna vaikkapa 04-vuoteen, mutta siltikin nyt voi olla ihan ok aika ostaa. Vaihtoehdot? Hyvän vuokra-asunnon löytäminen ei ole helppoa sekään. Ja tietysti useimmissa tapauksissa asumisen laatu on ihan toista omaan verrattuna. Huomautan, että tämä on kuitenkin suurimmalle osalle se tärkein seikka. Ei välttämättä se, onko asunto tuottanut voittoa, mikäli sen olisi myymässä kolmen vuoden päästä.
Ja kommenttina täytyy sanoa, että olet onnistunut valitsemaan sijoituskohteesi varsin hyvin ja myös kovalla riskillä, jos olet onnistunut saamaan rahoillesi yhtä hyvän koron vuosina 2004-07 kuin mitä olisit omistusasumisella saanut. Ja lisäksi huomautan, että tuola vajaalla 7 sadalla olisit jo maksanut kohtalaista lainaa pois, sijoittanut saman rahan kuin olet sijoittanutkin muualle, sekä nauttinut tästä huimasta arvonnoususta.
Eläkkeellä ihminen alkaa arvostamaan sitä että palvelut ovat lähellä ja helposti saatavilla. Kaupunkien vetovoima siis kasvaa.
Meille omakotitalosta haaveileville tämä on hyvä uutinen. Kohta saa Helsinkiläisen kaksion hinnalla ihan hyvän OKT:n 50 kilometriä pk-seudulta...
Tai sitten ei.
Ovatko Helsinki ja Espoo (eskä jopa Vantaa) mielestäsi ainoita Suomen kaupunkeja, joissa on palveluja?
Jonkin verran palveluja saa myös Turussa, joskin heikommin.
Vantaan ja Espoon nimittäminen kaupungeiksi on siinä mielessä harhaanjohtavaa, että noista paikoista puuttuu keskusta. Palveluita on jonkin verran, mutta ovat pahasti hajallaan.
Helsingissä on siedettävästi palveluita keskustassa, joskin parantamisen varaa olisi runsaasti.
Tunnen myos pariskuntia jotka ovat aikanaan opiskelleet Helsingissa, tyoskennelleet muualla, ja elakkeelle jaatyaan siirtyneet takaisin Helsinkiin, jossa on "kaikki".