Ristiäissanat Su-Ru

iti, kertoisitko olen kuusi vuotias ihminen jo,
mistä pienet lapset on tehty.
Olen tarhan tädiltäkin kysynyt
hän on vain minulle hymyillyt
ja talkkarikin oli hämmästynyt,
hän sanoi, odotahan nyt.
Naapurin pihalla kerrottiin,
että pienet lapset on tehty niin,
että vettä ja jauhoja sotkettiin
ja taikina lapseksi muovailtiin,
sen jälkeen uunissa paistettiin
ja sitten vain elämään käskettiin.
Äiti tehdäänkö lapsia niin?
Äiti, voiko pelto ja pihamaa
ihmisen taimia kasvattaa,
niin kuin porkkanaa heinää ja muuta?
Miten taimet vauvaakin pienemmät
pellon mullassa pärjäävät,
kun siellä on madot ja jyrsijät sekä
sateet ja tuulet myrskyisät?
Tai jos minut on tehty sairaalassa
tai tehtaassa lapsia valmistavassa,
mistä rakennusaineen saivat?
Millä lämmön laittoivat ruumiiseen
millä saivat jalkani liikkeeseen?
Mistä paha olo kun tuhmasti teen,
mistä itku kun sattuu varpaaseen?
Lapseni, olet pieni ymmärtämään,
mutta väärin teen jos ääneti jään
siksi rakennusaineesta kerron.
Se on ainetta kultaakin kalliimpaa
ei sitä rahalla ostaa saa,
ei kasvata meret ei metsä ei maa,
silti jokainen voi sitä omistaa.
Taivaan Isämme kultaisin meille kaikille
lahjoitti paketin joka sisältää rakennusaineen.
Se on rakennustarvikepakkaus ja
sen päällä on teksti Rakkaus,
siitä lapseni sinutkin tehtiin.
Siitä miljoonat lapset on valmistettu,
sillä onni koteihin on asennettu,
sillä kaikki paha on karkoitettu.