Heips!
Mitäs mieltä olette seuraavasta:
Lapset alle teini-ikäisiä. Äiti ja isä tapaamisriitelyjen jälkeen päätyneet siihen, että on paras pitää kiinni tuosta "perinteisestä" joka toinen viikonloppu etän luona -systeemistä. Lähivanhemmalla ei uutta suhdetta. Pyrkii järjestämään omat menonsa sen mukaan, ovatko lapset hänellä vai eivät, eli viettää joka toisen viikonlopun lastensa ehdoilla. Etällä uusi suhde (johon lähi ei ole puuttunut, jota lähi ei ole tuominnut, josta lähi ei sano pahaa sanaa lapsille, ei kysele lapsilta jne, vaan tieto siitä on tullut etältä itseltään lasten kanssa normaaleja "mitäs viikonloppuna puuhasitte"-keskusteluja käydessä). Etän uusi naisystävä on naimisissa, etän mukaan eroaikeita ei ole.
Lapset kertovat avoimesti etän uudesta parhaasta ystävästä ja tuntuvat pitävän hänestä. Saavat häneltä lahjoja ja ovat tavanneet ja viettäneet aikaa yhdessä jokusen kerran.
Lapset siis etällä jtv, mutta toisinaan etällä "muita menoja" (eli tapaaminen naimissa olevan kanssa, jonka on vaikea aina järjestää salatapaamisia jtv), silloin lapset viedään muualle hoitoon päiväksi ja/tai yöksi.
Lähi miettii; mitä etä lapsille suhteesta kertoo ja mitä lapset ymmärtävät. Lähi miettii; onko oikein, että lasten annetaan ymmärtää, että on oikein seurustella naimisissa olevan kanssa. Lähi miettii; jos lapset kiintyvät kovasti etän parhaaseen ystävään, mitä seuraa, kun suhde loppuu (sekin on menetys lapselle).
Mitä Sinä mietit asiasta?
Mitäs mieltä olette seuraavasta:
Lapset alle teini-ikäisiä. Äiti ja isä tapaamisriitelyjen jälkeen päätyneet siihen, että on paras pitää kiinni tuosta "perinteisestä" joka toinen viikonloppu etän luona -systeemistä. Lähivanhemmalla ei uutta suhdetta. Pyrkii järjestämään omat menonsa sen mukaan, ovatko lapset hänellä vai eivät, eli viettää joka toisen viikonlopun lastensa ehdoilla. Etällä uusi suhde (johon lähi ei ole puuttunut, jota lähi ei ole tuominnut, josta lähi ei sano pahaa sanaa lapsille, ei kysele lapsilta jne, vaan tieto siitä on tullut etältä itseltään lasten kanssa normaaleja "mitäs viikonloppuna puuhasitte"-keskusteluja käydessä). Etän uusi naisystävä on naimisissa, etän mukaan eroaikeita ei ole.
Lapset kertovat avoimesti etän uudesta parhaasta ystävästä ja tuntuvat pitävän hänestä. Saavat häneltä lahjoja ja ovat tavanneet ja viettäneet aikaa yhdessä jokusen kerran.
Lapset siis etällä jtv, mutta toisinaan etällä "muita menoja" (eli tapaaminen naimissa olevan kanssa, jonka on vaikea aina järjestää salatapaamisia jtv), silloin lapset viedään muualle hoitoon päiväksi ja/tai yöksi.
Lähi miettii; mitä etä lapsille suhteesta kertoo ja mitä lapset ymmärtävät. Lähi miettii; onko oikein, että lasten annetaan ymmärtää, että on oikein seurustella naimisissa olevan kanssa. Lähi miettii; jos lapset kiintyvät kovasti etän parhaaseen ystävään, mitä seuraa, kun suhde loppuu (sekin on menetys lapselle).
Mitä Sinä mietit asiasta?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ehkä lähin kannattaisi hankkia oma elämä ettei hänen tarvitse pähkäillä exänsä elämää. Lähi ei voi vaikuttaa siihen miten exä elää - hän voi auttaa ja tukea lapsia - ja vaikka osallistua eroseminaariin että pääsee irti exästään.
noita kuluneita fraaseja. Olisitko samaa mieltä jos siellä esim käytettäisiin huumeita? Että lähi ei saa sekaantua? Jaanalla itsellään on tainnut jäädä eroseminaarit päälle...
Tässä ei ole tarkoitus osoitella sormella pahista tai kiillottaa sädekehää. Tässä lähi miettii, onko moraalisesti oikein.
Näiden vanhempien erotessa kummallakaan ei ollut suhdetta toiseen, joten kaunan ja kateuden oikeastaan voi unohtaaa. Välit ovat hyvät. Lähi on ollut tietoinen etän suhteesta reilun vuoden (alkumetreiltä asti), eikä ole puuttunut siihen millään tavalla. Kiusanteosta ei ole kyse.
Aikanaan lapsille selviää, että isän paras ystävä on naimisissa. Silloin selvinnee myös, että lähi on tiennyt (hyväksynyt) "moraalittoman" suhteen. Tavallaan lähi siis tukee etää tässä ja ikäänkuin "vaikenemalla hyväksyy" suhteen. Lähi siis tahtomattaan joutuu tilanteeseen, jossa hyväksyy avioliiton ulkopuoliset suhteet ja näinollen viesti lapsille: tämä on ihan ok. Ja näinhän ei pitäisi olla.
Eihän lähi voi tuohon puuttua millään tavalla. Lapset oppivat näitä arvoja enimmäkseen seuraamalla miten vanhemmat toimivat. Jos lähi toimii toisin (ei ole suhteessa naimisissa olevien ihmisten kanssa) niin lapset saavat myös tätä arvopohjaa. Isän asia sitten setviä tuo kuvio lastensa kanssa.
Näinhän sen pitäisi olla. Käytännössä kuitenkin lähi enimmäkseen joutuu selittelemään etän tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Kun lapsi kysyy (yleensä siltä, joka on eniten läsnä), ei siihen vastata: "Kysy tolta toiselta"!
Ettei tiedä, kyse on isän ratkaisusta, itse toimisit toisin jne. Yhtälailla etä joutuu selittelemään noita lähin toilailuja, pitää vaan pyrkiä siihen että osoittaa että kunnioittaa toista vanhempana vaikka ei hyväksy hänen ratkaisuja. Eron jälkeen joutuu hyväksymään ettei voi pyörittää koko maailmaa oman navan ympärillä - vaikka olisi kuinka lähivanhempi.
Tuota... luehan kirjoittamani uudelleen :) Tässä pyöritään enempi etän navan ympärillä -
Luulin että lähi haluaisi päättää minkälaista elämää se exä viettää - tai ainakin päästä moralisoimaan lapsille siitä. Ehkä sen lähin kannattaisi tosiaan keskittyä omaan elämään ja perheeseen - sen sijaan että vatvoo jotain exänsä asioita.
Kovin tuntuu tuo "yleinen" käsitys lähivanhemman kontrolloimisentarpeesta istuvan tiukassa..
ääliö? onko sulla lapsia ollenkaan? ei lapset ole sivuseikka vaan pääasia vanhemmilleen!!!!!!
päähänpinttymä, ei taida olla ittelläs puhtaat jauhot pussissa, kuulostaa vähän siltä...
kyllä äidin tehtävä on suojella lapsiaan ja tarjota heille paras mahdollinen kasvualusta.
Kiitos asiantuntevasta ;) analyysistä. Tuossa lettuja paistaessa äsken tosiaan jauhot pölisi, puhtailta ne näytti... Pinttymänkin sain liedestä hangattua pois. Tämähän kai oli asian ydin?
mitä jos siellä etäperheessä ryypätään ???
Pitääkö lähivanhemman vain kohautella olkapäitään ja sanoa lapsille että koittakaa selviytyä siellä kun oletten sen viikonlopun.
Tai ajatellaan asiaa toisinpäin, jos lähivanhemmalla tapahtuu jotakin, kyllä se etä siellä heti on asiaan puuttumassa.
Kyllä tossa minusta lapsille tulee jossakin kohtaa varmasti mieleen, että miten tässä elämässä toimitaan.
Minusta etä on vastuuntunnoton lapsilleen, osottaa esimerkillään, että ei kunnioita toisen liitoa kuten se nainenkin osoittaa sen.
tota edellistä kommenttia!!! en ap:lle
no katos vaan, en osannu ketjua lukea :)
on lasten nykyään vaikee kasvaa ehjiksi (kun muutenkin puolet perheistä eroaa jalapsethan siinä ENITEN kärsii!) ja kehittää vielä jollainenkin käsitys moraalista ja perhemallista ja vastuusta ja lähimmäisyydestä jos etällä on naimisissa oleva rakastajatar!!!!
on törkeetä lasta kohtaan! muuta ei voi sanoa!°
tässä tapauksessa (vaikka vastustasn alentumista typerään käytökseen) pieni soitto naimisissa olevan siipalle tekis terää. lasten takia. loppuis ehkä sellanen pelleily lasten tunteilla. lapset ottaa tällaset asiat TODELLA vakavasti eikä VOI tollasta ymmärtää kasvamatta kieroon!
Mahtaako soitto naimissa olevan siipalle sittenkään tehdä lapsille oikeasti hyvää??? Jos isän arvomaailma on mitä on, niin emme me pysty sitä "ilmiannoilla" muuttamaan. Saamme ehkä hyvän riidan aikaiseksi ja mustasukkaisen ämmän maineen, mutta saammeko mitään muuta. Tärkeämpää mielestäni on, että omilla valinnoillamme näytämme mallia lapsillemme. että miten pitää käyttäytyä, eikä niin että osoitamme miten isä käyttäytyy väärin.
Kuka meistä oikeasti voi heittää sen ensimmäisen kiven?
Tämän tarinan lähi tuskin soittaa etän rakastajattarelle tai hänen siipalleen. Itsekään en kyllä soittaisi.
Paras ratkaisu olisi varmaan jutella exänsä kanssa ja yrittää saada hänet ymmärtämään asian moraalinen puoli lasten kannalta. Mutta miten tehdä se saamatta juuri tuota kyttääjän, asiohin puuttujan, ripustautujan, kateellisen exämmän ym "mainetta", joka hänen niskaansa on jo (kuten Jaana__n kommenteista huomaamme) kaadettu, vaikkei hän ole vuoden aikana kertaakaan asiaan puuttunut? Itse asiassa taisipa kerran ystävällisyyttään mahdollistaa "moraalittoman" tapaamisen pitämällä lapsia luonaan, vaikka oli etän viikonloppu - siis ennen kuin tajusi ajatella asiaa pitemmälle.
Tilanteessa koittaisin keskustella exän kanssa ja kysyä, mitä mieltä hän on ja voisiko viikonlopputapaamisia vaihtaa niin että lapset eivät olisi uuden ystävän aikana isällään. Tuskinpa exä pistää kampoihin, jos lopputulos on hänen ja lasten kannalta paras mahdollinen.
Toinen vaihtoehto on se, että lapset eivät mene isälleen samaan aikaan kun isällä on "treffit".
Tilannetta tietämättä .. ei ole oikein moralisoida suhdetta, kun taustoja ei tiedä ja loppujen lopuksi asia onkin noiden kahden kauppa.
Ikävää, että tässäkin tapauksessa kolmannet saavat korvapuustin - joko lähivanhempi tai sitten lapset. Minä lähinä ottaisin puustin itselleni ja tarttuisin härkää sarvista.
Tuohan se ihanne olisi.
Korvapuusti se tosiaan oli/olisi lähivanhemmalle ja myös lapsille. Lapset kun odottivat etän luo pääsyä ja pettyivät kovasti muutoksista, joiden syyn lähi siis joutui kierrellen selittämään. Mielestäni tässä nimenomaan tuon uuden parhaan ystävän pitäisi mennä itseensä ja pysyä taka-alalla sen verran, että etä saisi olla lastensa kanssa "normaalisti". Tai ainakin, jos on läsnä yhtä aikaa lasten kanssa, pitäisi sitten näppinsä irti lasten vanhemmasta ja olisi tosiaan kuin Vain kaveri.. minkä tietysti ymmärrän vaikeaksi, jos on rakastunut. Ehdottomasti mielestäni on väärin, että nimenomaan tämä ystävätär ikäänkuin "sanelee" tahdin - koska on varattu, ja joutuu tapaamaan salaa. Suojelee siis kyllä ilmeisesti oman nahkansa ja perheensä.