29 vuotta uhkaavasti lähestyy ja koko ajan vaivaa piilevä ahistus. Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Seurustellut miehen kanssa saman katon alla neljä vuotta. Muuten menee jees, mutta taloudelliset kuviot kiristävät hermoja ja toisen kaljan kittaaminen silloin tällöin nyppii. Ura alussa. Vakituinen työpaikka. Opiskeluelämä takana. Oikeasti pitäisi alkaa perustamaan perhettä. Duunissa liian vähän vastuuta ja liian vähän palkkaa. Se imee kaiken energian. Kaikki junnaa paikoillaan. Ottaa päähän, kun ei pysty toimimaan. Sitten yks flirttaileva työkaveri yrittää hurmata. Ihan kuin ei olisi tarpeeksi ongelmia muutenkin...
Kokemuksia ja vertaistietoutta?
Kokemuksia ja vertaistietoutta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä missään nimessä vielä perusta perhettä.
kai se vissiin on vielä kasvettava...
Jos ongelmasi ovat "aitoja", niin mieti silloin lapsenhankintaa vielä kerran. Yleensä ne fiksuimmat ovat juuri kuin sinä, miettivät ja miettivät, vaikka elämän peruskysymykset ovat oikeastaan aika helppoja.
Lapset kannattaa hankkia siinä vaiheessa, kun itsestä tuntuu oikealta, eikä odottaa täydellistä tilannetta. Olet nyt juuri oikean ikäinen ja osaat selkeästi arvioida tilannettasi. Juuri sellaisia vanhempia tarvitaan.
Jos molemmilla on työpaikka, niin perheenperustaminen ei liene tuloista kiinni?
Jos duunissakin on vielä sellainen vaihe, että ei ole "myrskyn silmässä" (vastuutehtävät ovat usein sellaisia), niin lapsenteolle tilanne olisi suotuisa siltäkin kannalta katsottuna. Töitä riittää lapsenkin jälkeen, usko pois. Elämään tulee lapsen kautta näkökulmaa.
Jos olette kumppanisi kanssa vielä epävarmoja toisistanne, niin sitten kantsii kait ottaa etäisyyttä, jotta ne tunteet varmistuisivat.
On iso elämänmuutos, jos lapsen saannin jälkeen vielä kumppanikin vaihtuu. Ensimmäiset vuodet huomio kannattaa suunnata lapseen ja tuttu puoliso antaa siihen voimia ja jakaa kokemuksesi. Se taas kasvattaa teitä puolisoina edelleen.
Joka tapauksessa olet vielä sen ikäinen, että voi rauhassa fiilistellä tuntemuksiasi ja oppia tuntemaan puolisoasi paremmin. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin sekin, että tuntee puolisonsa.
Tai sitten heität nykyisen puolisosi pihalle ja alat seurustella sen työpaikkasi flirttailijan kanssa. Saattaa olla, että olet samoissa mietteissä muutaman vuoden kuluttua.
Rohkeutta valintoihisi! Kerran täällä vain eletään!
Kuulostipa tutulta...Itse olen tullut siihen tulokseen,etten todellakaan toisten painostuksesta ala lapsia tekemään,kun ei siltä tunnu.Ja jos en koskaan tule saamaan lapsia,niin sitten en.Nykyään eivät kaikki automaattisesti halua lapsia.Itse olen aikeissa lähteä ahdistavasta suhteesta ja vaikka elää yksin.Ei minua pelota yksin jääminen,kunhan vaan voin olla onnellinen.Nyt sitä en ole.Tee itse omat päätökset ja toimi omaan tahtiisi,älä muiden.
Toivottavasti oli apua.
Itse asiassa tiedän jo mitä teen...:)
Sinua selvästi huolettaa taloudellinen tilanne jos teille tulisi lapsia, mutta voin kertoa ettei syytä huoleen ole.
Meille syntyi esikoinen, kun minä olin vasta 24 ja lapsen äiti 20. Minulla oli opinnot kesken TKK:lla ja lapsen äiti (aviovaimoni) pääsi juuri ylioppilaaksi. Häät olivat kesällä, lapsi syntyi ennen joulua.
Taloudellinen tilanteemme parani lapsilisien myötä. Kaupungin vuokra-asunto on halpa, ja kun ruokaa valmistaa kerralla paljon, se tulee edulliseksi. Olen tehnyt tilapäishommia (sanomalehden jako) melko ahkeraan ja säästöjä kertyi koko ajan. Lopulta ostimme rantatontin Saimaalta ja rakensimme sinne viime kesänä pikku mökin. Toinen lapsi syntyi niihin aikoihin.
Vanhempani auttavat meitä sillä tavoin, että saamme käyttää heidän toista autoaan. Muuta taloudellista tukea emme ole saaneet emmekä ole tarvinneet. Jos emme olisi säästäneet tuohon kesäpaikkaan, ei minkäänlaista nuukailua olisi tarvinnut tai töitäkään olisi tarvinnut tehdä niin paljon.
Lapsille ei todellakaan tarvitse ostaa kaikkein kalleimpia tavaroita. Se ei ole muuta kuin rahastusta.
Nyt haaveilemme kolmannesta nyytistä.
Joten anna sinäkin vauvakuumeen nousta, elämässä on sellaisia asioita joita ei taloudellisilla arvoilla voi mitata!