Hei. Onko Depressio periytyvää?
Äitini sairastaa vaikeasteista masennusta, ei silti vielä mielisairaalassa, mutta melkein.
Hänen äitinsä sairasti myös vaikeaa masennusta ja päätyikin lopulta raakaan itsemurhaan, kun ei apua hankkinut.
Siskoni sekosi traumaattisen tapaturman myötä ja veljeni käytti huumeita, mutta pääsi niistä eroon josta olen todella ylpeä.. Isäni ei käy töissä sillä on työkyvytön henkisten ongelmien vuoksi äitini on myös sairaslomalla ollut melkein jo vuoden.
Molemmat vanhempani ovat perheistä joissa ei täys järkisinä selviä kukaan. Mutta ovat siitä huolimatta pystyneet mielestäni kasvattamaan meidät lapset hyvin, vaikka jonkinalista sekoilua on jouduttu katsomaan vuosien varrella.
Alkoholismia ja lääkkeiden väärin käyttöä. Mutta koskaan fyysistä väkivaltaa ei olla koettu, ehkä nuorimpana asemani on ollut vaikein sillä olen saanut kokea jonkinverran henkistä väkivaltaa äitini kohdistaessa ongelmiaan minuun.
Olen juuri täyttänyt 16v. ongelmia on ilmeentynyt, sillä sairastan paniikkihäiriötä.
Pystynkö itse vaikuttamaan tulevaisuuteeni sillä tavoin etten sairastusi tuohon samaan sairauteen, kuin äitini?
Tunnen olevani vahva, koska ystäväni valittavat naurettavan turhanpäiväisistä asioista. Saisivat olla tyytyväisiä, että omistavat normaalit vanhemmat.
Äitini sairastaa vaikeasteista masennusta, ei silti vielä mielisairaalassa, mutta melkein.
Hänen äitinsä sairasti myös vaikeaa masennusta ja päätyikin lopulta raakaan itsemurhaan, kun ei apua hankkinut.
Siskoni sekosi traumaattisen tapaturman myötä ja veljeni käytti huumeita, mutta pääsi niistä eroon josta olen todella ylpeä.. Isäni ei käy töissä sillä on työkyvytön henkisten ongelmien vuoksi äitini on myös sairaslomalla ollut melkein jo vuoden.
Molemmat vanhempani ovat perheistä joissa ei täys järkisinä selviä kukaan. Mutta ovat siitä huolimatta pystyneet mielestäni kasvattamaan meidät lapset hyvin, vaikka jonkinalista sekoilua on jouduttu katsomaan vuosien varrella.
Alkoholismia ja lääkkeiden väärin käyttöä. Mutta koskaan fyysistä väkivaltaa ei olla koettu, ehkä nuorimpana asemani on ollut vaikein sillä olen saanut kokea jonkinverran henkistä väkivaltaa äitini kohdistaessa ongelmiaan minuun.
Olen juuri täyttänyt 16v. ongelmia on ilmeentynyt, sillä sairastan paniikkihäiriötä.
Pystynkö itse vaikuttamaan tulevaisuuteeni sillä tavoin etten sairastusi tuohon samaan sairauteen, kuin äitini?
Tunnen olevani vahva, koska ystäväni valittavat naurettavan turhanpäiväisistä asioista. Saisivat olla tyytyväisiä, että omistavat normaalit vanhemmat.
Vastaukset 5
Vanhimmat
apua,ja tukea vaikka koulun terveydenhoitajalta,tai lääkäriltä,Saisit tietoa periytyvyydestä ymSinulle kaikkea hyvää,ja siunausta
Mutta vaikeissa oloissa elänyt voi itse sairastua jos ei käsittele kokemiaan asioita.
Kannattaa siis ehdottomasti olla terveydenhoitajaan tai muuhun vastaavan yhteydessä ja hankkia keskustelu apua,jotta voit itse kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi.
Liika vahvuus on myös yksi oire lapsuuden vaikeuksista,mutta myös hyvä turva selvitä itse elämässä "terveenä" eteenpäin!
ainakin sillä, että älä ole liian vahva aina, anna toistenkin auttaa ja kuunnella välillä sinua, se on todella tärkeää,itse opin sen liian myöhään kantapään kautta.
Ei masennus periydy, mutta alttius sairastua masennukseen jos sitä on paljon suvussa, saattaa olla korkeampi kuin niillä joilla sitä ei ole.
Pidät vain hyvää huolta itsestäsi etkä murehdi turhia, sellaista mikä ei ole vielä tapahtunut, ja ei ehkä koskaan tapahdukaan,on turha murehtia etukäteen.
Ja jos joskus masentuisitkin, osaisit varmaan tunnistaa oireet ajoissa ja hakea apua.
On varmasti suurempi riski altistua depressiolle, mikäli lähisuvussa on noinkin selvästi havaittavissa ko. sairautta. Genetiikka on kuitenkin tieteenä niin monimutkaista,samoin psykologia, että mitään johtopäätöksiä tuossa iässä on turha lähteä tekemään.
Tärkeintä on, että "avaat" itsesi itsellesi ja ympäristöllesi, eli pyri rohkeasti kertomaan esim. ammattiauttajalle tms. tunteistasi. Keskustele perheesi kanssa. Muista, että kyse on sinun omasta päästäsi, omista ajatuksistasi. Niihin ei kukaan muu pysty vaikuttamaan edes lääkkein yhtä täydellisesti kuin sinä itse. Tässä asiassa olet siis tavallaan geenien yläpuolella.
Älä missään tapauksessa anna ajan vain kulua ja jää passiivisesti seuraamaan tilannetta "sivusta". Ajattele aina tulevaisuutta, niitä mahdollisuuksia, joita tulevat vuosikymmenet tuovat tullessaan ja tee päätöksiä, jotka edesauttavat unelmien saavuttamista (opiskelu, elämäntavat ym.).
Jokaisella ihmisellä täytyy olla unelmia. Onnellisesta rikkaasta elämästä. Olet juuri siinä iässä jolloin tulevaisuutta lähdetään itse rakentamaan. Pala kerrallaan. Kokoa siis tuo palapeli oikein, jotta saat sen joskus valmiiksi.
Kulje aina askel elämän edellä, älä sen perässä.
Ps. Mailiosoitteeni on julkinen ja jos siltä tuntuu, niin kirjoita jotain.
Olen perheestä, jossa kolme lasta, äidillä ahdituneisushäiriö/paniikkia, isällä paniikkihäiriö/masennusta ja myös pakko-oireista häiriötä. Itse sairastuin jo lapsena masennukseen, 13-vuotiaana paniikihäiriöön ja nyt aikuisena myös ahdistuneisuushäiriöön. Siskollani on vaikea-asteinen pakko-oireinen häiriö, ollut jo lapsesta. Yritti itsemurhaa, mutta onneksi ei onnistunut ja siitä alkoi vasta lääkitys, terapia ja parantuminen. Veljellä on paniikkihäiriö. Kaikilla on varmasti myös masennusta. En tiedä onko tämä kaikki perittyä vai ympäristötekijöiden vaikutusta. Koska olemme kaikki olleet samassa ympäristössä, niin on varmasti vaikuttanut sairastumiseemme. Mutta ei se varmastikaan ole automaatio. Suosittelen hakemaan apua ja ajoissa, koska me emme sitä osanneet ajoissa hakea ja ongelmat kasaantuivat.